1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. lapset (perheenjäsenet)

Näkökulma: Ylivilkas lapsi vai ahtaiden normien uhri?

Pitääkö vanhempien huolestua, kun lapsi piirtää neuvolassa pallerot väärälle puolelle rastia? Kysymystä pohtii Yle Keski-Suomen toimittaja Titta Puurunen.

lapset (perheenjäsenet)
Lapsen kädet näkyy, kun hän värittää värityskirjaa.
Titta Puurunen / Yle

Kävimme poikani kanssa neuvolassa 5-vuotistarkastuksessa. Pesueemme nuorimmainen on tähän saakka läpäissyt kaikki testit ja loistanut taidoillaan niin kotona kuin päiväkodissakin. Minkäänlaisia ongelmia ei ole toistaiseksi tullut vastaan.

Neuvolassa ikätasotesteihin liittyen terveydenhoitaja pyysi minua poistumaan ja jäi lapseni kanssa kahden suorittamaan tehtäviä. Palattuani hän näytti, kuinka poikani oli leikannut ympyrän saksilla varsin mallikkaasti. Mutta siihen kehut sitten jäivätkin.

Neliön, ympyrän ja rastin piirtämiseen terveydenhoidon ammattilainen ei ollut tyytyväinen.

Kynätehtävään eli neliön, ympyrän ja rastin piirtämiseen terveydenhoidon ammattilainen ei ollut tyytyväinen. Minä äitinä olin ilahtunut toiminnallisen poikamme suorituksesta. Poikaa eivät nimittäin kynähommat ole tähän saakka juurikaan kiinnostaneet. Siinä ne kuitenkin olivat: ympyrä, neliö ja rasti hieman haparoiden piirrettyinä, mutta täysin tunnistettavina!

Terveydenhoitajan mielestä ne eivät olleet riittävän hyviä. Varsinkaan ne pienet pallerot eivät olleet osuneet oikeaan kohtaan rastia. Ne oli piirretty väärälle puolella. Tämä huolestutti terveydenhoitajaa.

– Onkohan pojalla hahmotusongelmia? Kysymys viskattiin päin naamaani kuin ämpärillinen jääkylmää vettä.

En ollut ehtinyt toipua ensimmäisestäkään täysin odottamattomasta iskusta, kun seuraava jo laukaistiin kohti.

– Aika aktiivinen poika on, että onko suvussanne ylivilkkautta? Toinen isku viilsi jo rintaani auki kuin terävä tikari.

Äidin huolestunut mieli on valoakin nopeampi.

Päässäni alkoi jyskyttää. Mielessäni ajatukset sinkoilivat edestakaisin kuin vanha Singer siksakkia tikaten: ADHD, amfetamiinilääkitys, erityisryhmät, kouluvaikeudet, syrjäytyminen, terapiakäynnit ja vuorien kokoiset ongelmat. Äidin huolestunut mieli on valoakin nopeampi.

– Poika ei ole vielä oikein innostunut kynällä piirtämisestä, että tykkää enemmän maalailla vesiväreillä. Esimerkiksi legoja hän jaksaa kyllä koota hienosti, sopersin.

Vastaisku tuli bumerangin lailla.

– Mutta kiinnostumattomuus saattaa johtua siitä, että on hahmotusongelmia ja sen vuoksi välttelee piirtämistä, terveydenhoitaja sanoi silmillään minua poraten.

Olin sanaton. Pää huuhtoutui hetkessä puhtaaksi kuin kloriitin valkaisemat lakanat. Mieleeni ei tullut, kuinka poika jaksaa joka ilta istua aloillaan kuin patsas kirjoja lukiessamme. Tai kuinka hän keskittyy täysillä mieleisiinsä leikkeihin tuntikausiksi. Ja osaahan hän laskea jo yhteenlaskujakin päässään. Päiväkodissa ei ole koskaan oltu pojasta huolissaan. Päinvastoin on kehuttu, kun hän esimerkiksi ainoana ryhmästään on uskaltanut esiintyä yksin kevätjuhlassa.

Onhan hän toki eloisa. Selittää vuolaasti värikkäitä juttujaan silmät säkenöiden. Hyppii, pomppii ja loikkii pitkin katuja. Mutta hän on vasta viisi ja hän on perheestä, jossa ei tehdä ristisanatehtäviä tai siivota aina perjantaisin. Hänellä on kaksi isompaa veljeä, perheessä on koira ja sosiaaliset vanhemmat. Meillä touhutaan, ulkoillaan ja harrastetaan sekä yksin että yhdessä. Meillä puhutaan ja pussataan.

Ne pirun pallerot olivat väärällä puolella rastia!

5-vuotias oli neuvolassa kyllä osannut ikätehtäviä suorittaessaan kirjoittaa nimensä. Siihen oltiin tyytyväisiä, mutta moinen jäi sivuseikaksi, sillä ne pallerot, ne pirun pallerot olivat väärällä puolella rastia! Terveydenhoitaja kertoi toimintaterapeuteista ja erityislastentarhanopettajasta, jotka voisivat tarvittaessa auttaa.

Toinen kuopuksen veljistä on ollut aina rauhallisempi ja verkkaisempi, pohtiva luonne. Toinen taas hänen kaltaisensa elohopea. Silti molemmat isoveljet ovat pärjänneet koulussa hienosti. Emme ole samasta puusta veistettyjä, toinen on jykevää tammea ja toinen taipuisasaa pihlajaa.

Minä en osannut kouluun mennessäni kirjoittaa nimeäni ja silti ylioppilastodistuksessa komeilee äidinkielestä Laudatur.

En syytä nevolan terveydenhoitajaa. Hän tekee työtään, noudattaa annettuja ohjeita ja normeja. Hämmästelen kuitenkin, miksi meitä kaulitaan tasapaksuksi taikinaksi? Miksi ekstrovertin pitäisi olla hiljaisempi, rauhallisempi ja tarkempi? Miksi introvertin pitäisi olla reippaampi, sosiaalisempi ja rohkeampi? Pitäisikö erilaiset persoonallisuuden piirteet huomioida nykyistä paremmin?

Me äidit uimme usein turhien huolien meressä jo ilman väärälle puolelle piirrettyjä palleroitakin. Ammattilaisten arviot ja huoli ovat toki tarpeellisia, mutta lokerot ja normit tuntuvat joskus aika ahtailta.

Lue seuraavaksi