Näkökulma: Jüri ja Pille – suomenvirolaiset Laitilasta

Tuglas-seuran toiminnanjohtaja Jaana Vasama katsoo näkökulmakirjoituksessaan kristallipalloon ja kertoo mitä Suomeen Virosta muuttaneelle perheelle kuuluu kymmenen vuoden kuluttua.

Kotimaa
Jaana Vasama.
Jaana Vasama.Jaana Vasama

Vuonna 2025 tulee kuluneeksi 12 vuotta siitä, kun virolainen Jüri tuli Suomeen töihin. Aluksi hän teki muutaman kuukauden mittaisia remonttitöitä naapurin miehen kanssa. Lopulta hän kyllästyi epävakaisiin työoloihin ja siihen, että joku ottaa aina välistä osan palkasta.

Kun vaimon veli soitti vuonna 2015 Laitilasta ja kertoi, että virvoitusjuomatehtaalla tarvittaisiin uusia työntekijöitä, päätti Jüri koittaa onneaan.Jüri ajeli Laitilaan työhaastatteluun ja sai pysyvän työsuhteen.

Aluksi hän asui vaimonsa veljen luona ja kävi joka toinen viikonloppu kotona Adaveressä. Vuonna 2015 Jürin lisäksi Laitilassa asui 250 virolaista. Ajatella, 8 000 asukkaan Laitilasta löytyi yli 200 kanssamaalaista!

Jüri haaveili löytävänsä työpaikan Helsingin läheltä, ettei tarvitsisi ajella joka toinen perjantai Laitilasta Helsinkiin ja sieltä laivalla Tallinnaan, josta matka jatkui Adavereen. Sunnuntai-iltana sama matka toiseen suuntaan. Pääkaupunkiseudun työpaikat tuntuivat olevan kiven alla.

Jüri teki töitä ja kävi kotona, Suomessa hän seurusteli lähinnä toisten virolaisten kanssa. Töissä ei tarvinnut paljon puhua, joten suomen kielen taitokin jäi melko heikoksi.

Töitä kuitenkin riitti ja palkka tuli tilille säännöllisesti. Kesällä 2016 he päättivät vaimonsa kanssa, että muukin perhe muuttaisi Suomeen.

Elokuussa 2016 Jüri ja hänen vaimonsa Pille pakkasivat autonsa täyteen Suomeen vietäviä tavaroita, kaksi lastaan he hakisivat viikon kuluttua. Jüri oli saanut vuokratuksi perheelleen kerrostaloasunnon Laitilan keskustasta.

Maksalaatikkoa he eivät olleet oppineet syömään.

Tuglas-seuran toiminnanjohtaja Jaana Vasama

Syksyllä 2016 Jürin ja Pillen esikoinen Sandra aloitti toisen luokan Kappelinmäen koulussa, kuopus Märt aloitti samassa rakennuksessa esikoulussa. Sandralla oli aluksi kova koti-ikävä Adaveren kouluun, mutta onneksi samalla luokalla aloitti toinenkin virolaislapsi. Myös Märtin eskariryhmässä oli naapurirapussa asuva virolaistyttö.

Pillekin kaipasi aluksi kotiin. Hän ihmetteli, ettei vanhempainillan jälkeen kukaan ollut ottanut koulusta yhteyttä. Hän yritti kysellä opettajalta, miten Sandra pärjäsi, mutta sai aina saman vastauksen: kaikki sujuu hienosti.

Pille ihmetteli, miten vähän koulussa järjestettiin yhteisiä tilaisuuksia. Vuoden aikana yksi vanhempainilta, joulu- ja kevätjuhla – siinä kaikki. Ja tätä järjestelmää kehutaan sitten maailman parhaaksi!

Kun Jüri oli saanut perheensä Suomeen, Viron käynnit vähenivät pariin kertaan vuodessa. Joulut ja kesät oltiin Adaveressä, muu aika Laitilassa.

Pille aloitti välittömästi suomen kielen opinnot ja vuoden kuluttua hän sai töitä siivoojana. Pilleä harmitti, ettei saanut puutteellisen kielitaitonsa vuoksi töitä lastentarhasta, olihan hän opiskellut monta vuotta päästäkseen toiveammattiinsa lastentarhanopettajaksi.

Yhdeksän vuoden kuluttua Jüri ja Pille olivat alkaneet miettiä Viroon palaamista. He olivat välillä muuttaneet isompaan vuokra-asuntoon. Pille oli opiskellut lähihoitajaksi ja työskenteli nyt lastentarhassa.

Lapset olivat ilmoittaneet vanhemmilleen, että he eivät aio muuttaa takaisin Viroon. Sandra ja Märt puhuivat paremmin suomea kuin viroa. Sandra opiskeli lukion toisella ja aikoi Turun yliopistoon opiskelemaan kieliä, Märt halusi ammattiopistoon.

Molemmat lapset kävivät rippikoulun suomalaiskavereidensa kanssa, vaikka perhe ei kuulunut kirkkoon, tai ollut mitenkään muutenkaan uskonnollinen. Sandralla oli suomalainen poikaystävä. Märt oli alkanut puhua kotona suomea.

Jüri ja Pille viettivät uskollisesti joka kesälomansa Adaveressä. Virossa he kävivät konserteissa ja kesäteatterissa, Suomessa Pille kävi kansalaisopiston zumbatunneilla työkaverinsa Jaanan kanssa. Jaanan perhe vieraili myös joka kesä Adaveressä saunomassa ja hakemassa uusia pihakasveja.

Vuonna 2025 Laitilassa asui yli 300 virolaista. Jüri ja Sandra olivat perustaneet kuoron ja kansantanssiryhmän, jonne myös suomalaiset olivat löytäneet tiensä. Kuoro ja tanssiryhmä aikoivat yrittää seuraaville laulu- ja tanssijuhlille. Suomalaiset ja virolaiset odottivat sitä yhtä innoissaan. Ennen laulujuhlia ryhmä vieraili esiintymässä Laitilan ystävyyskunnassa Võrussa. Jüri ja Pille olivat asettuneet Laitilaan, mutta maksalaatikkoa he eivät olleet oppineet syömään.

Tuglas-seuran toiminnanjohtaja Jaana Vasama