Puunhoidon asiantuntija: Ketterille kiipeilijöille on tulevaisuudessa kysyntää

Kaupunkipuuston hoitamisesta tulee entistä vaativampaa, kun kaupunkikeskustat tiivistyvät. Tulevaisuudessa ketteriä puunhoitajia tarvitaan yhä enemmän, arvioi Puunhoidon Yhdistyksen puheenjohtaja Sami Kiema.

Kotimaa
Puukiipeilijä Mukkulan suuressa tammessa.
Meeri Niinistö / Yle

Kaupungistuminen ja rakennusten tiivistäminen tulevat tulevaisuudessa työllistämään yhä useamman puunhoidon ammattilaisen, sanoo Puunhoidon Yhdistyksen puheenjohtaja Sami Kiema. Tulevaisuudessa puunhoidon ammattilaisille ja ketterille kiipeilijöille riittänee töitä.

– Näkemykseni on, että puunhoitajien työt tulevat lisääntymään jatkossa. Rakentamista tiivistetään, jolloin puilla on vähemmän tilaa kasvaa ja ammattilaisilla ahtaamman paikat touhuta.

Kiipeilytaidoille olisi siis kysyntää. Vanhemmista on kuitenkin Kieman mukaan tullut varovaisempia lasten kiipeilyinnostuksen suhteen.

– Tuntuu, että vanhemmat eivät aina anna kiipeillä, kun pelätään, että sattuu jotain. Siinähän tehdään karhunpalvelus. Kun lapset saavat touhuta, telmiä ja kiipeillä puissa, niin heidän koordinaatiokyky, ketteryys ja fyysiset ominaisuudet paranevat. He myös oppivat varomaan vaaroja ja tunnistamaan niitä. Jos lapsia pidetään koko ajan kädestä kiinni, niin heistä tulee ihan pönttöjä.

Metsäläiskansa totuttelee kaupunkipuihin

– Kyllähän me olemme sellainen metsäläiskansa. Puita ei oikein osata arvostaa. Jokaisella on metsä muutaman askeleen päässä.

Kiema huomauttaa, että kaupunkipuu vaatii kuitenkin eri tavalla hoitoa ja hoivaa – ja budjettia.

Jos lapsia pidetään koko ajan kädestä kiinni, niin heistä tulee ihan pönttöjä.

Sami Kiema

– Kaupunkipuu vaatii pohjaduunit, koska se on vieraassa ympäristössä. Esimerkiksi puiden oksat eivät voi olla kahden metrin korkeudessa, tai siihen jää ensimmäinen pakettiauto kiinni. Yhden katupuun istutus maksaa paljon. Yhden puun hinta voi olla tuhansia euroja ja kun sitä hoidetaan vuosikymmeniä, niin arvo moninkertaistuu.

Ensikertalaiset jännittävät

Viikonlopun SM-kisoissa puunhoidon ammattilaiset kisaavat viidellä eri rastilla, esimerkiksi nopeudessa, jalkalukkotekniikassa, tarkkuusheitossa ja työturvallisuudesta.

Tehtävänä on myös pelastaa puusta nukke, joka esittää oksaan silmänsä puhkonutta puunhoitajaa. Kiema vakuuttaa, ettei puukippeily ole vaarallista Mukkulan suurimmissa tammissakaan, kun homman hanskaa.

– Koulutetut arboristit pystyvät kiipeilemään korkeallakin. Ketään en kuitenkaa kehota lähtemään omin keinoin, omintakeisilla välineillä noihin puihin. Vaarat pitää tunnistaa ja riskit minimoida.

– Tämä ei ole ryppyotsaista hommaa. Täällä tavataan kollegoita, mutta samalla halutaan tehdä kaupunkipuiden hoitoa ja merkitystä tutuksi.

Työkiipeilytehtävässä kilpailijat nostetaan nosturilla noin kymmenen metrin korkeuteen. Kilpailija lähtee kipuamaan pitkin oksia ja kilkuttaa kelloja ilmoitukseksi suorituksestaan. Kisaaja on köyden varassa, ja etenee ohuitakin oksia pitkin. Painopiste pitää olla köydessä, ei oksan päällä.

– Kyllä kaikki ensikertalaiset jännittävät tuolla ylhäällä. Kun oppii luottamaan köysiin ja valjaisiin, niin jännitys katoaa. Korkeisiin paikkoihin tottuu, sanoo nosturikuski Henkka Enroos.