Eläin tuntee siinä missä ihminen – jälkipuintiin eläin ei juuri pysty

Onko eläimillä tunteita? Monelle tutkijalle tämä on epärelevantti kysymys, sillä tieteessä eläinten tunteet on osoitettu jo hyvän aikaa sitten.

tiede
Lehmän luulisi olevan iloinen, kun pääsee laitumelle. Nämä lehmät pääsivät ulos ruskolaisesta navetasta lauantaina.
Lehmän luulisi olevan iloinen, kun pääsee laitumelle. Nämä lehmät pääsivät ulos ruskolaisesta navetasta lauantaina.Yle

Eläimistä nisäkkäiden tunteet tunnetaan parhaiten. Nisäkkäiden aivojen fyysiset ja kemialliset reaktiot sekä muun elimistön reaktiot ovat perustunteissa samanlaisia kuin ihmisillä, kertoo eläinten käyttäytymis- ja kognitiotutkija, tietokirjailija Helena Telkänranta.

– Perustunteita nisäkkäillä ovat esimerkiksi ilo, suru ja pelko. Myös linnuilta on löydetty samankaltaisia tunteita. Muista selkärankaisista tiedetään vähemmän, mutta esimerkiksi kaloista tiedetään, että kivun ja pelon tunne ovat niillä todellisia, Telkänranta täsmentää.

Ihminen ajattelee helposti, että mitä isommasta eläimestä on kysymys ja mitä isommat ovat aivot, niin sitä enemmän on tunteita. Eläinten käyttäytymistutkija Helena Telkänranta muotoilee siten, että isot aivot mahdollistavat monimutkaisemmat tunteet. Isommilla aivoilla pystyy suunnittelemaan pidemmälle tulevaisuuteen. Eläimiistä poiketen ihminen pystyy murehtimaan jo todella vaikeita asioita.

– Ihminen voi pohtia, että mitä tuo toinen minusta ajattelee? Näin monimutkaiset tunteet eivät ole eläimelle mahdollisia.

Telkänranta haluaa muistuttaa, että tunteiden voimakkuus ei kuitenkaan ole verrannollinen älykkyyteen.

– Samalla tavalla ajatellaan, että vähemmän älykkäällä ihmisellä olisi jotenkin lievemmät tunteet. Tunteiden voimakkuus ei kuitenkaan riipu siitä. Eläinlajien välillä tunteiden intensiteetti ei riipu älykkyydestä.

Laulu ei ole aina ilon merkki

Lemmikkieläimestä on helppo nähdä, milloin hän iloinen. Ilo syntyy vaikkapa silloin, kun koiran kanssa leikkii tai hän saa palkinnon. Miten erottaa, että vaikkapa luonnoneläin on iloinen? Onko lintu iloinen, kun hän laulaa?

Lintujen laulamisessa on kysymys siitä, että koiraslintu pitää muut koiraat reviiriltään.

Helena Telkänranta

– Näin ei välttämättä tarvitse olla, koska lintujen laulamisessa on kysymys siitä, että koiraslintu pitää muut koiraat reviiriltään. On hyvä kysyä, että onko meidän korvissamme kauniilta kuulostava laulu vain liuta kiukkuisia uhkauksia?

Telkänrannan mukaan nykyään tiedetään, että lintujen laulaessa erittyy dopamiinia, eli mielihyvän tunnetta aiheuttavaa välittäjäainetta. Sitä erittyy eri aivoalueelle, kun lauletaan pelkästään reviirin puolesta tai lauletaan vain naaraalle.

Eläin suree, mutta ei lähde etsimään syitä

Suru on menetys itse kullekin. Sitä kokevat erityisesti ne eläimet, jotka elävät kiintymyssuhteessa. Kun eläin on kiintynyt johonkin yksilöön ja menettää sen, on se tyypillinen surutilanne.

– Kiintymys aiheuttaa kehon omien opioidien erittymistä aivoissa jatkuvasti. Kun kiintymyksen kohde katoaa, niin opioidien eritys loppuu. Reaktio on jopa samanlainen kuin kivun kokemisen tunne, sanoo Helena Telkänranta.

Ihminen saattaa menetyksen hetkellä pohtia, että olisiko toiselle pitänyt kertoa rakastavansa häntä? Ihminen voi pohtia myös, että onko hän syyllinen toisen poismenoon.

– Eläimeltä puuttuvat nämä komponentit. Syvä tunnepuolen ydin on kuitenkin nykytiedon valossa jotain samanlaista.

Eläinkin voi surra itsensä huonoon kuntoon

Helena Telkänranta ottaa surun kokemisen esimerkiksi papukaijan. Tämä lintu on yksiavioinen ja voi ottaa parinsa poismenon todella raskaasti. Tunteet voivat olla papukaijalla pinnassa jo paljon vähemmästä.

Outo tilanne, että ihminen katoaa aina johonkin

Helena Telkänranta

– Jos papukaija on ainut lemmikki talossa, niin silloin on outo tilanne, että ihminen katoaa aina johonkin. Silloin lintu voi reagoida siten, että se alkaa sukia itseään ylenpalttisesti.

Sukimalla lintu erittää itselleen mielihyvän tunnetta. Joillakin papukaijoilla menetyksen tai yksinolon myötä sukiminen menee niin pitkälle, että höyheniä nypitään irti vaarallisen paljon.

Stressi leviää helposti huonosti hoidetussa navetassa

Nyky-yhteiskunta on tehokas. Tuotantoeläimet, kuten lehmät, voivat kokea ahdistusta siitä, että eläin kohdataan vain pikaisesti – varsinkin jos hoito on kivuliasta. Hoitaja saatetaan kokea silloin enemmän pelottavana.

Tuotantoeläimen kohdalla suurin ongelma on Helena Telkänrannan mukaan se, että lihan kuluttajahinta pyritään pitämään mahdollisimman matalana. Tuottajat joutuvat silloin pitämään eläintä hyvin pelkistetyissä oloissa.

– Kaikilla meidän kotieläimillä ovat kuitenkin luontaiset esi-isiensä käyttäytymistarpeet, esimerkiksi kanoilla nokkimisen ja kuopimisen tarve. Sioilla on taas tonkimisen ja pureskelun tarve. Näiden tarpeiden puuttuminen aiheuttaa turhautumisen tunteen ja se on kroonisen stressin lähde.

Yksilön stressistä tulee isompi ongelma, kun eläin ei voi luontaisesti purra muuta kuin lajikumppaniaan. Tässä tapauksessa tuotantoeläinten kesken syntyy laajempaa stressiä ja se leviää.