Presidentti Halonen: Suomalaisten ja virolaisten ei tarvitse ajatella samalla tavalla

Sana "posttraumaattinen" kuvaa presidentti Tarja Halosen mielestä yhä Viron suhtautumista Venäjään. Pragmaattisuutta ja keskusteluyhteyttä korostava Halonen sanoo, että Suomen ei tarvitse ajatella samalla tavoin.

Ulkomaat
Kuvassa presidentti Tarja Halonen on Yleisradion vieraana vuonna 2012.
Kuvassa presidentti Tarja Halonen on Yleisradion vieraana vuonna 2012.Harri Vähäkangas / Yle

Venäjän sotilaallinen aktiivisuus Itämerellä, ilmatilaloukkaukset ja Putinin hallinnon retoriikka on herättänyt kouriintuntuvaa pelkoa Virossa, joka järjesti toukokuun alussa historiansa suurimmat sotaharjoitukset. Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves on myös toivonut maahansa pysyviä Nato-joukkoja. Presidentti Tarja Halonen ei ilahdu Ilveksen esityksestä.

– He haluavat näyttää turvallisuuden takaamisensa tällä tavoin. Ei voi sanoa muuta kuin, että jokainen tekee sen tavallaan, sanoo Halonen.

Yle Radio 1:n Ykkösaamussa haastateltu Halonen ei kadu vuonna 2008 esittämäänsä arvioita virolaisten "posttraumaattisesta" suhtautumisesta Venäjään, vaan käyttäisi sanaa vieläkin. Halonen sanoo, että Suomi on toipunut sodista Neuvostoliiton kanssa, vaikkakin kolhuilla. Virolle sen sijaan jäi Halosen arvioissa itsenäisyyden menetyksestä samanlainen pelko, joka seuraa väkivaltaisesta avioliitosta pois päässyttä.

– Kyllä siitä poistulo on ollut virolaisille psykologisesti vaikeaa.

Viron ja Suomen erilaisia turvallisuuspoliittisia valintoja Halonen kommentoi sanoen, että virolaisten ja suomalaisten ei tarvitse ajatella asioista samalla tavalla.

– Me voimme ajatella eri tavalla eri syistä, ja siinä on varmasti tunnettakin mukana. Se, mitä kaikkien kannattaa tehdä, on yrittää rakentaa tilannetta, joka mahdollistaisi paluun normaaleihin suhteisiin.

”Emme ole naiiveja”

Presidentti Halonen palasi hiljattain Harvardin yliopistosta, jossa hän luennoi kevään aikana. Yhdysvalloissa arviot Venäjästä ja sen naapurimailleen tuottamasta uhasta olivat Halosen mukaan ”paljon mustavalkoisempia ja pelottavampia” kuin Suomessa tai Virossakaan.

Meitä suomalais-ugrilaisia on niin vähän. Kyllähän suku on oma lukunsa.

Tarja Halonen

– En silti usko, että olisimme naiiveja. Meidän täytyy tulla toimeen näiden asioiden kanssa tänään ja huomenna, ja siksi suhtaudumme pragmaattisemmin. Jostain kaukaisemmasta alueesta mekin voimme puhua tiukemmin.

Ylen Taloustutkimuksella teettämässä kyselyssä suomalaiset kannattivat yhteistyön tiivistämistä Viron kanssa niin kulttuurin, matkailun kuin talouden saralla. Sen sijaan virolaisten kannattamalle puolustusyhteistyölle suomalaiset eivät lämmenneet. Viron Nato-jäsenyys ei olisi Halosen mukaan mikään ylitsepääsemätön ongelma yhteistyölle.

– Meillähän on puolustusyhteistyötä muiden Pohjoismaiden kanssa, vaikka sielläkin on sama tilanne: osa on Nato-jäseniä. Kyllä nämä ovat ihan ratkaistavissa olevia asioita. Luulen kuitenkin, että turvallisuusharjoittelu tulee tapahtumaan isommissa ympyröissä. Siinä on muita Pohjoismaita, EU-maita ja Nato-maita mukana.

Viron kielen opiskelu lähti väärinkäsityksestä

Presidentti Halosen ensimmäiset Viro-muistot ovat lapsuudenkodista Kalliossa. Halosen isä kuunteli Viron radion lähetyksiä tietääkseen, mitä virolaisille neuvostomiehityksen jälkeen tapahtui.

– Hän oli tervejärkinen työväenliikkeen mies ja varmasti osasi laskea pois niin sanotun propagandaosuuden, aprikoi Halonen, joka muistaa lähetyksistä vain pehmeä-äänisen kuuluttajan.

Halonen oli Holkerin hallituksen oikeusministeri Viron itsenäistymisen kynnyksellä. Kesän 1990 vierailu ja virolaisten vapauden huuma jäi mieleen.

– Se oli sellaista aikaa, että sääli, jos siinä ei ollut mukana.

Halonen tarjosi itsenäistymishaluiselle Virolle apua ilman Moskovan hyväksyntää, "Moskovan proopuskaa". Oikeusministeri esitti virolaiskollegalleen, että lähettää suomalaisia lainoppineita auttamaan perustuslain valmistelussa. Apu vastaanotettiin ja tuosta kohtaamisesta käynnistyi myös Halosen viron kielen opiskelu. Virolaiskollega kuvasi Halosen tarjousta sanalla ”huvitav”, ja tulkki kiirehti kertomaan Haloselle, että sana tarkoittaa suomeksi mielenkiintoista, eikä Halosen esitystä suinkaan pidetä naurettavana.

– Silloin ajattelin, että muitakin ratkaisevia väärinkäsityksiä voi tulla, ellen vähän opettele viron kieltä.

Kielikurssi Virossa jää tänä kesänä Haloselta muiden kiireiden vuoksi väliin, mutta harrastus jatkuu. Viro säilyttää erityisen paikkansa Tuglas-seuran johtokuntaan kuuluvan Halosen mielessä.

– Meitä suomalais-ugrilaisia on niin vähän. Kyllähän suku on oma lukunsa.