Viisi väitettä: Abeissa ja amiksissa on eroja

Koulutus, palkka, arvot, terveys ja lapset. Näissä asioissa abiturienttien ja ammattikoululaisten ajatukset eroavat toisistaan. Miten? Viisi nuorta valmistujaa kertoo suunnitelmistaan ja arvoistaan.

Kotimaa

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Koulutus, palkka, arvot, terveys ja lapset. Näissä asioissa abiturienttien ja ammattikoululaisten ajatukset eroavat toisistaan. Miten? Viisi nuorta valmistujaa kertoo suunnitelmistaan ja arvoistaan.

1. Amikset ovat valmiimpia kouluttamaan itseään uudelleen

Nuorisobarometri 2014: Amisnuoret uskovat abeja enemmän siihen, että työelämä edellyttää jatkuvaa kouluttautumista. Muutenkin amisnuoret ovat työorientoituneempia kuin abit. He pitävät työtä enemmän itseisarvona. Amikset pitävät sosiaaliturvaa laiskistuttavana. Amikset ovat lukiolaisia selvästi useammin sitä mieltä, että nuorten pitäisi työttömyysturvan vastineeksi tehdä jotakin työtä.

"Olen valmis vaihtamaan alaa, jos tarve vaatii. Ehkä ravintola-alaan, koska se kiehtoo, että saisi palvella ihmisiä. Sosiaalisuus on tärkeää minulle. Haaveilen siitä, että mulla olisi ammatti ja valmistuisin nyt tästä prosessitekniikasta. Ja että asiat olisivat sillä tavalla, että voisin elättää itseni ja jonkun muun.

Haluaisin olla toimeentuleva aikuinen, joka pystyy pärjäämään itse, ja tulee toimeen kaikkien kanssa. Näen itseni tulevaisuudessa töissä lääkealan yrityksessä jossain päin Suomea. Unelmatyöni on sellainen, jossa itse viihdyn ja on hyvät työkaverit sekä hyvä työympäristö. Työpaikalla viihtyisyys on tärkeämpää kuin se, mitä tekee. Minulle on oikeastaan sama mitä työtä teen, kunhan viihdyn siellä työssäni. Vakituinen työ on hyvin tärkeää. Silloin on turvallinen olla, voi mennä hyvillä mielin töihin, eikä tarvitse stressata, mitä tekee seuraavana päivänä.

Kun ikää on tullut lisää, suunnitelmat ovat selkeytyneet. Kymmenen vuoden kuluttua näen itseni varmaankin pääkaupunkiseudulla. Mulla on ainakin kämppä ja työpaikka. Asutaan mahdollisesti tyttöystävän kanssa mahdollisesti kaksiossa tai kolmiossa. En tiedä vielä lapsista, liian aikaista miettiä vielä lapsia. Mutta silti lapset olisi hyvä tehdä ennen kolmeakymmentä ikävuotta.Haluaisin myös matkustella. Unelma olisi päästä käymään Aasiassa ja joskus käydä myös Kanadan luonnossa tutkimassa millaista siellä on.

Ihailen Louis Pasteuria (ranskalainen kemisti, joka kehitti rokotteen vesikauhuun) ja Albert Einsteinia. Einsteinilla oli luultavasti asperger tai autismi, minulla taas on diagnosoitu Touretten oireyhtymä. On hienoa ajatella, että ihminen jolla on ollut ongelmia, voi silti kivuta ylös ja saavuttaa asioita kuten Einstein. Ei ole kiinni sairaudesta etteikö voisi saavuttaa jotain."

2. Amikset arvostavat hyvää palkkaa enemmän kuin abit

Nuorisobarometri 2014: Abit pitävät työn sisältöä tärkeämpänä kuin amikset. Amislaisille on abeja tärkeämpää keskimääräistä parempi palkka ja sen tuomat hyödyt, kuten oma auto ja omistusasunto. Mutta amislaisillekin työn sisältö on palkkaa tärkeämpi.

"Työn sisältö on palkkaa tärkeämpi. Haluan tehdä merkitsevää ja palkitsevaa työtä. Se tunne on kiva. Kaikki työ, jossa autetaan ihmisiä, on hyvää työtä. Haaveilen tällä hetkellä hyvästä tulevaisuudesta. Ekaksi koulupaikka ja sitten voisi lähteä luomaan sairaanhoitajan uraa. Ihanteellista olisi, että kymmenen vuoden kuluttua mulla olisi oma talo ja että olisin sairaanhoitaja. Haaveilen, että mun tulevaisuuden talo olisi pääkaupunkiseudulla. Olen arka, en halua pitkälle. Kiva valkoinen iso talo, jossa asuisin kivan miehen kanssa. Ystävät ja läheiset lähellä. Vakituinen työ olisi tärkeää. Se tukee pohjaa, ei tarvi pelätä, että kaikki romahtaa.

Haluan monta lasta. Mulla on viisi sisarusta. Joku neljä viisi lasta. Jos tulee lapsia, niin uskon, että suomalaisen miehen kanssa. Haluaisin nimetä lapset vietnamilasieen tapaan. Olen ajatellut, että 25-vuotiaana olisi hyvä saada lapsia. Mutta nykyään moni ei niin tee, joten mielipiteeni varmaan muuttuu.  Olen hakenut jo yhteen sairaanhoitajakouluun, toiset pääsykokeet on vielä tulossa. Aion hakea uudelleen, jos en nyt pääse opiskelemaan sairaanhoitajaksi.

En usko, että haluan kouluttautua uudelleen sairaanhoitajan työstä joksikin muuksi, jos työn sisältö on palkitsevaa. Suhtaudun tulevaisuuteen epävarmasti, koska opiskelupaikka ei ole varma, eikä ole työpaikkaakaan. Olen hakenut melkein kahteenkymmeneen paikkaan töihin kesäksi ja osa-aikaista, eikä vieläkään ole tullut mitään. Olen hakenut varastoon, lentokonesiivoojaksi, pikaravintoloihin, silmälasiliikkeisiin. Jos ei ole suhteita, on tosi vaikea päästä mihinkään. Meinasin päästä haastatteluun, mutta sitten ne sanoi, että ne ei otakaan mua, koska haen kouluun. Ne sanoi, että eivät halua mitään kesätyöntekijää, vaikka se oli vain iltatyötä neljä tuntia. Että ei varmaan olisi koulunkäynnin pitänyt häiritä työtä. Oikeastaan kaikki kelpaisi mulle, mutta mikään ei nappaa. Haluaisin pidempiaikaista työtä tällä hetkellä, sillä pääsykokeet eivät varmaankaan mene läpi."

3. Amikset ovat abeja konservatiivisempia

Nuorisobarometri 2014: Tämä näkyy aineellisissa asioissa. Unelmoidaan omakotitalosta, lapsista ja autosta. Nämä unelmat toteutuvat amiksilla abeja aikaisemmin johtuen osaksi yliopisto-opiskelijoiden pidemmistä opiskeluajoista. Amikset pääsevätkin aiemmin leivän syrjään kiinni. Amislaiset ovat isänmaallisempia, uskonnollisempia ja sijoittavat itsensä konservatiivi-liberaali-asteikolla enemmän konservatiivisen päähän.

"Haaveilen hyvästä ja terveellisestä perhe-elämästä muutaman lapsen kanssa, ja hyvästä aviomiehestä. Perhearvot ovat tärkeitä. Toivottavasti saan tytön ja pojan. Isovanhemmat on sanoneet, että ei lapsia ennen kuin täyttää 25, eli sen jälkeen - mutta kuitenkin ennen kuin täyttää 30. Se on musta sellainen hyvä ikä lasten saantiin - sitä ennen voi keskittyä omaan uraan ja miettii mitä haluaa.

Näen itseni kymmenen vuoden päästä itse rakennetussa omakotitalossa: saisi itse sisustaa ja päättää kaikki kalusteet ja oman miehen kanssa rakentaa. Olen aina asunut Turussa, joten olisi kiva löytää tontti täältä Turusta. Vakituinen työ ei ole minulle tärkeä. Jos haluaa keskittyä uraan, niin silloin se on tärkeä, mutta mulle se ei ole tärkeää. Jos on perheenäiti, silloin haluaa keskittyä vain omiin lapsiin ja siihen vanhemmuuteen. Työelämässä haluaisin olla töissä baarissa: meillä oli just koulussa baarijakso viisi viikkoa. Tykkäsin siitä tosi paljon, tajusin että se on mun juttu - olla siis baarimikkona. Mua on aina kiinnostunut alkoholilait ja drinkkien tekeminen. Ja se työ on tosi sosiaalista. Mun harjoittelupaikka oli pikkuinen pubi. Siellä oli kanta-asiakkaita, niiden kanssa tuli tosi hyvin toimeen ja työporukka oli mukava.

Lasten saamisen aikaan työnteko onkin vaikeampaa - silloin en varmaankaan voi olla missään baarissa töissä. Eli silloin olisin töissä jossain kaupan kassalla tai ABC-asemalla.

Olisin valmis vaihtamaan alaa ja kouluttautumaan lisää, jos löytyy jotain mielenkiintoista. Ensimmäinen vaihtoehto oli mennä opiskelemaan media-assistentiksi Loimaalle, mutta pääsin sitten Turkuun opiskelemaan hotelli- ja ravintola-alaa. Tää oli paljon mielenkiintoisempi, kun pääsi työharjoitteluun, niin sai anniskelupassin samalla.

Ihailen mun vanhempia. Äiti on kasvattanut mut hyvin. Mun vanhemmat erosi, kun olin kolmevuotias. Asuin äitin kanssa ensin ja sitten muutin 13-vuotiaana Riihikoskelle isän kanssa. Isä on kasvattanut tosi hyvin, että ymmärrän näitä rahallisia asioita paremmin ja vastuuta isän kautta.

Haluaisin itse olla positiivinen esikuva aikuisena kaikille nuorille: en polta tupakkaa, en juo ihan joka viikonloppu niin kuin nykynuoret."

4. Abit elävät pidempään

Nuorisobarometri 2014: Amikset polttavat tupakkaa, kännäävät ja käyttävät huumeita abeja enemmän. Amislaisissa on enemmän heitä, jotka eivät liiku ollenkaan. Amislaiset myös valvovat myöhempään.

"Elämäntapani ovat mielestäni terveelliset: harrastan koripalloa viisi kertaa viikossa miesten kakkosdivarissa tällä hetkellä. Pyrin syömään salaattia, paljon kasviksia, marjoja, käytän proteiinilisiä harjoittelun yhteydessä -  korostan, että vain lisinä. Pyrin syömään lämpimiä aterioita, vaikka asun yksin. Kohtuudella käytän alkoholia. En polta. En käytä huumeita. 

Paha sairaus olisi varmasti aluksi shokki. Olen aina kuvitellut, että jos iskee sairaus, se on heikkouden merkki, mutta totta kai sille ei voi silloin enää mitään. Mutta omilla elämäntavoillani pyrin vaikuttamaan elämän laatuun. Jos joku paha sairaus iskee, sille ei mitään mahda.

Älypuhelinta tule käytettyä tosi paljon. Kuusi tai kahdeksan tuntia päivässä. En voisi elää ilman älypuhelinta. Ulkomailla olen sen varsinkin huomannut, että jos ei ole nettiyhteyttä, niin äkkiä pitää löytää se McDonalds tai Starbucks, että löytää nettiyhteyden. 

Epäonnistuminen pelottaa elämässä. En halua epäonnistua. Olen aina asettanut itselleni tavoitteita ja halunnut saavuttaa päämääräni. Epäonnistuminen on pahin pelko. En halua epäonnistua, haluan suorittaa oman tavoitteeni. Haluan menestyä elämässä.Paineita on, ei voi sanoa etteikö ne vaikuttaisi. Mutta se euforia, jonka saa kun saavuttaa tavoitteensa, se on ylitsepääsemättömän ihanaa. Esimerkiksi kun on saanut suoritettua vaikka ajokortin, saanut kokeista kymppejä tai pitänyt kämpän siistinä, silloin tulee se hyvä tunne mihin pyritään - onnellisuuteen.

Olen mahdollisesti valmis jatkamaan opintojani maisterin papereiden jälkeen, jos haluan lukea itseni tohtoriksi. Aika näyttää, miten se mua miellyttää. Alan vaihto on myös mahdollista. Mutta aika epätodennäköistä se on kuitenkin, jos oikikseen pääsen. Oikis on ollut mulle one and only lukion alusta alkaen.

Jos haaveet ei toteudu - sen näkee sitten miten elämä kuljettaa eteenpäin. Mutta nyt ajattelen, että sitten kaikki ei ole napsahtanut kohdalleen, ja se ei olekaan niin hyvä juttu. Tässä vaiheessa ajattelen, että silloin olen tehnyt jotain väärin tai huonosti. Haluan saavuttaa yliopistotutkinnon, asua ja työskennellä ulkomailla, puhua ulkomaisia kieliä, käyttäen niitä kieliä työssäni, elää kulttuuria, työskennellä EU:ssa tai muussa kansainvälisessä virassa. Näkisin, että olisi aikamoinen pettymys, jos en näitä asioita saavuta. Mutta ajattelenko vielä kymmenen vuoden kuluttua tällä tavalla, senhän näkee sitten."

5. Abit saavat lapsensa myöhemmin

Syntymärekisteri, THL: Ensisynnyttäjien keski-ikä on työntekijöillä noin 27 vuotta, kun ylemmillä toimihenkilöillä se on noin 32 vuotta.

"Kymmenen vuoden kuluttua, 29-vuotiaana, asun varmaan Etelä-Suomessa kerrostalossa. Opinnot ovat toivottavasti jo loppuneet. Ei välttämättä vielä perhettä, ja olen matkustellut paljon. Haaveilen kyllä lapsista, mutta ehkä vasta 35-vuotiaana. Eka työelämään ja sitten lapset.

Haaveilen, että pääsisin opiskelemaan oikeustieteelliseen. Vakituinen työ on tärkeää. Pätkäelämä ei kiinnosta. Haluaisin olla asianajaja Suomen sisällä, kansainväliset jutut ei kiinnosta. Toinen vaihtoehto on psykologia. Mutta haluaisin, että alani liittyy ihmisiin ja ihmisten auttamiseen.Huolestuttaa, että saanko opiskelupaikaa ja pidemmällä tähtäimellä, että saanko työtä. En kyllä ole huolissaan maailman tilasta, pitäisi tietenkin, mutta ei tunnu nyt ajankohtaiselta. En ihaile ketään tiettyä henkilöä, vaan ihmisiä, jotka tekevät mitä tykkäävät. Ettei elämä mene siihen, että tekee vain mitä on pakko.

Tajusin vasta tulosten tultua, että nyt valmistun. Olen tosi onnellinen, että pääsin läpi, mutta toisaalta on haikea olo. Tuntuu, että olisi vielä voinut jäädä lukioon opiskelemaan vähäksi aikaa. Se oli loppupeleissä hauska paikka. Aikuistuminen ja itsenäistyminen vähän pelottaa. Täytyy alkaa ottaa enemmän vastuuta itsestä ja pitää itse hoitaa asioita - lukiossa vielä huolehdittiin meistä."