Arvaatko miten rauhallisen herrasmiehen harrastus saapui Suomeen? – video

Perhokalastuksen tarkkaa synnyinpaikkaa ei tiedetä, mutta kaikista vanhin vapaa-ajan kalastusmuoto se on. Perhokalastukseen kuuluu oleellisena osana itse perhojen tekeminen.

luonto
Perhokalastaja Kajaaninjoella.
Perhokalastusta harrastava Mikko Alakärppä käy kesäisin viikoittain narraamassa kaloja. Tällä kertaa paikkana on Kajaaninjoki. Video: Laura Tolonen.

Perhokalastusta harrastava Mikko Alakärppä ottaa käteensä vavan, jonka siiman toisessa päässä on salakan näköinen perho. Kajaaninjoen rannassa, lähellä Lussitupaa, Alakärppä ottaa hyvän asennon ja antaa siiman lennähtää veteen. Napakalla, mutta rennolla otteella Alakärppä lennättää perhoa muutaman kerran ennen kuin kelaa siimaa jälleen lyhyemmäksi.

Perhokalastus on kaikista vanhin vapaa-ajan kalastusmuoto, jonka harrastamisen Alakärppä aloitti jo nuorena poikana.

– Löysin vasta 27 vuotta sitten sitomiani perhoja. Innostuin lajista uudestaan vähän aikaa sitten, pari kolme vuotta olen harrastanut sitä taas tosissaan.

Perhokalastuksessa tarkoituksena on jäljitellä hyönteistä tai muuta kalan ruokavalioon kuuluvaa ja tarjota sille sellaista perhoa, johon se nappaisi kiinni. Perhot tehdään usein itse.

– Minä ainakin näen sen niin, että perhot tehdään itse. Yksi iso osa harrastusta on juuri perhojen tekeminen.

– Perhon tekemisessä pitää ensiksi päättää, millaista perhoa on tekemässä. Tekeekö pintaperhon, kalaperhon vai streamer-mallisia. Sitten otetaan koukkuja ja materiaaleja, ja aletaan tehdä. Se on yksinkertaista, mutta toisaalta erittäin monimutkaista. Koukun lisäksi käytetään paljon luonnonmateriaaleja, kuten kukon niskoja tai pieniä höyheniä, Mikko Alakärppä kertoo.

Renforsin sisarukset perhonsidonnan opettajia

Perhokalastamisessa Alakärppää viehättää kokonaisuus.

– Tämä on rauhallisen herrasmiehen mukava kalastusmuoto, jossa voi itse näperrellä perhoja alusta loppuun. Sitten saa mietiskellä rannalla, että mitä se kala mahtaisi syödä tänään, onko se hyönteisiä vai pikkukaloja vai mitä. Se kokonaisuus tekee tästä miellyttävän rauhallisen, ei tarvitse ajatella työasioita jokirannassa.

Perho siimakelan päällä.
Salakan näköinen perho.Laura Tolonen / Yle

Kalastusmuodon tarkkaa alkuperää ei tiedetä. Olettamuksena on, että perhokalastus on saanut alkunsa Egyptistä, sillä siellä on sidottu luukoukuille häkilämateriaaleja. Sen sijaan tieto siitä, kuinka perhokalastus on saapunut Suomeen, on tiedossa.

– Suomeen se on tullut Englannista. Täältä Kajaanista Maria Renfors meni sinne oppiin, ja on opettanut sitten täällä siskonsa kanssa muita suomalaisia perhonsidontaan. Kaikki on lähtenyt täältä Kajaanista, Mikko Alakärppä kertoo.

"Lohet pyörivät jaloissa"

Kalareissuilta jää mieleen monenlaisia muistoja. Kesällä viikoittain perhokalastamassa käyvä Alakärppä muistelee eritoten viime vuotista reissua Simojoelle.

– Simojokihan on lohijoki, sinne nousee lohta. Kolme yötä kaverin kanssa kalastettiin ja lohet pyörivät jaloissa. Parhaimmillaan pari metriä kaverista hyppäsi 5–10-kiloisia lohia, mutta yhtään emme saaneet siiman päähän. Se oli toisaalta hauska reissu, toisaalta jäi vähän hampaan koloon. Sinne pitää kesällä suunnata uudelleen, Alakärppä naurahtaa.

Simojoen lisäksi Mikko Alakärppä kalastaa Kainuussa ja muualla Lapissa. Esimerkiksi Kuhmossa on paljon hyviä perhokalastuspaikkoja. Kainuussa taimen on paras kala, mitä perhokalastamalla voi saada.

– Perholla voi käytännössä saada kaikkia kaloja ahvenesta ylöspäin lukuun ottamatta esimerkiksi muikkuja, mies neuvoo.