Leikkiympäristöt kapenevat – lapsen into vaarassa tyrehtyä?

Lapsen taidekokemus tiivistyy tutkimuskoordinaattori Tarja Pääjoen mielestä hetkeen, jossa taapero leikkii keittiössä työvälineillä. Ennakkoluulottomasti teräskattilaa takova lapsi ei mieti tilanteessa toisten mielipiteitä. Koulu tekee lapsesta itsekriittisen.

ilmiöt
Rantakylästä löytyy monta leikkipuistoa.
Mari Nupponen / Yle

Koulu muuttaa Jyväskylän yliopiston tutkimuskoordinaattori Tarja Pääjoen mukaan lasten itsekritiikkiä taidetta kohtaan.

– Erityisesti alle kouluikäisellä lapsella on ympäristöön ennakkoluulottomasta suhtautuva asenne ja voidaan sanoa, että lapsi näkee taidetta kaikessa. Esimerkiksi käy keittiön kattiloita lattialla hakkaava taapero, tilanteessa yhdistyy taide ja teatteri.

– Koulussa lapsi alkaa vähitellen tiedostamaan oikeat ja väärät vastaukset. Hänen odotetaan jo tietävän asioita. Välitön suhtautuminen taiteeseen alkaa vähitellen karista. Ajatellaan, että mitä toinen ajattelee, jos en tiedä tai ymmärrä tätä, sanoo Tarja Pääjoki.

Lapsi suhtautuu elämään taiteilijan tavoin

Leikkivä lapsi kokeilee kodin tuttuja tavaroita monella tavalla. Lapsen asenne muistuttaa aikuiselle ominaista esteettistä asennetta.

– Suhtaudumme aistien välityksellä ja kokemuksellisesti kohtaamiimme asioihin. Jo 1800-luvulla tunnettu ranskalainen runoilija sanoi, että lapsi näkee kaiken uutena, hän on aina päihdyksissä. Mikään ei muistuta sitä mitä on tapana kutsua inspiraatioksi kuin se ilo, jolla lapsi ahmii värejä ja muotoja, kertoo Jyväskylän yliopiston tutkimuskoordinaattori Tarja Pääjoki.

Lasten leikkipaikat ovat tarkoitettu täsmäleikkeihin, oma keksiminen ja mielikuvitus eivät saa ollenkaan tilaa.

Tarja Pääjoki

– Edellä kerrottu ei paljon poikkea tämän ajan näkemyksistä. Ei se hirveän kaukana ole tämän päivän lapsesta.

Mielikuvitusleikit ovat lapselle kuin improvisaatioteatteria.

– Ne ovat jatkuvaa näytelmää, tarinaa ja draamaa. Siinä vaan on se ero, että nämä leikit eivät ole tarkoitettu yleisölle. Eli lapsen leikki tyrehtyy, jos aikuinen istuu seuraamaan sitä liian intensiivisesti, jatkaa Pääjoki.

Kamera mukaan ja metsään

Lasten leikkiä on tutkittu paljon, esimerkiksi noin kymmenen vuotta sitten tutkittiin leikin antamia hyötyjä. Nykyjään on ryhdytty tutkimaan millaisia leikkijä lapset leikkivät ja mikä on lapselle itselleen tärkeää leikin aikana.

– Aikuinen voi avittaa lapsen luovuutta mahdollistajana, että olisi mahdollista tutkia vapaasti. Nykyään kiinnitetään huomiota liikaa suojeluun, lasten leikkiympäristöt ovat kapenemaan päin. Lasten leikkipaikat ovat tarkoitettu täsmäleikkeihin, oma keksiminen ja mielikuvitus eivät saa ollenkaan tilaa, mainitsee Tarja Pääjoki.

Jo 1800-luvulla tunnettu ranskalainen runoilija sanoi, että lapsi näkee kaiken uutena, hän on aina päihdyksissä.

Tarja Pääjoki

"Ei ole mitään tekemistä"-viikot ovat usein käsillä monessa lapsiperheessä. Jyväskylän yliopiston tutkimuskoordinaattori Pääjoki antaisi lapselle kameran.

– Lapsille voi antaa tehtäviä, joihin liittyy valokuvaaminen. Kuvakulmat voivat olla aikuisten mielestä erikoisia, mutta ei haittaa vaikka kuvissa ihmisten päät puuttuvat. Tärkeintä on huomata mitä lapsi osaa jo ilmaista kuin että mitä hän osaa.