Jari Korkki: Sipilän peruskoktail

Ei tullut taivaalta heinäsirkkoja, eikä äkeitä akkoja äkeet selässä, kirjoittaa hallitusneuvotteluja seurannut Jari Korkki blogissaan.

Jari Korkki
Jari Korkki.
Jari Korkki.Lassi Seppälä / Yle

En tiedä, missä pirunkonttorissa oli maalattu ne säkeet, joilla Sipilän hallituksen ohjelmaa odoteltiin pelonsekaisella kauhistuksella. Jokainen kai kuitenkin ehkä tiesi, että jotain tässä pitäisi vähitellen ehkä ikään kuin alkaa kuitenkin tehdä.

Politiikka on kummallinen laji. Entinen valtiosihteeri Raimo Sailas on parikymmentä vuotta näyttänyt kalvoja huoltosuhteen muuttumisesta, siis siitä, miten suuret ikäluokat vanhenevat ja jäävät eläkkeelle ja jonkun pitäisi tätä maatakin pyörittää.

Silti hallitus toisensa jälkeen on keskittynyt lähinnä omaan uudelleenvalintaansa. Paitsi tämä viimeinen, joka kyllä teki kaikkensa varmistaakseen oman tuhonsa myös vaaliuurnilla, kaatamalla esimerkiksi moneen kertaan itse sopimansa sote-uudistuksen.

Vielä on mahdotonta arvioida, mitä Sipilän prosessikaavion tuotantolinjalta lopulta tulostuu, mutta yksi asia näyttää selkeältä: nyt edes yritetään jotain.

Tiedän että maassa on niitäkin, joiden mielestä Hakaniemen bunkkerit pitäisi jyrätä puskutraktorilla tai mieluiten panssarivaunullla

Itse panin ilolla merkille yhteiskuntasopimuksen pikaisen paluun. Tiedän, että maassa on niitäkin, joiden mielestä Hakaniemen bunkkerit pitäisi jyrätä puskutraktorilla tai ehkä pikemminkin panssarivaunuilla nurin, mutta minusta hallituksen muodostaja osoittaa ihan tervettä järkeä antaessaan sopimukselle toisenkin mahdollisuuden.

Ensimmäinen yritys olikin kummallinen. Ammattiyhdistysliikkeen olisi pitänyt parissa päivässä nielaista kaikki työnantajapuolen ikiaikaiset vaatimukset, palkinnoksi olisi saanut hymypoikapatsaan. Erityistä nokkeluutta osoittaa, että yritykselle on nyt pantu miljardiluokan ehdollinen puolentoista miljardin euron leikkuri. Siis säästöt, jotka perutaan, jos sopu syntyy.

Tyypillinen esimerkki on työaika.

Voi olla ihan totta, että työtunteja pitää kilpailukyvyn nimissä lisätä, mutta miksi asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä? Halutaanko työtunteja lisätä vai halutaanko, että jengi paiskii samalla palkalla enemmän töitä? Ja lisääkö se työtehoa, jos trukkikuski hengailee tehtaalla tunnin pidempään, jos mitään kuskattavaa ei ole.

Myös keskustelu arkipyhistä naurattaa. Etelärannan tykit on suunnattu loppiaisen ja helatorstain kimppuun, ne kun pitäisi kuulemma siirtää yhtenäisten työviikkojen nimissä lauantaille. Täh?

Yhtenäisten työviikkojen nimissä ne pitäisi ensin tietenkin yrittää siirtää perjantaille tai maanantaille tai sitten myöntää että lauantailla tavoitellaankin palkkojen alentamista.

Muualla maailmassa arkipyhät eivät tunnu olevan niin suuri ongelma. Anglosaksisessa maailmassa ohitettiin juuri Whit Monday ja Tanskassa pelattiin viime maanantaina alkuiltapäivästä jalkapalloa. Ai miksi?

No, siksi, kun oli helluntaihin kuuluva vapaa maanantai, joka Suomesta vähin äänin poistettiin joskus ennen käpysotia. Eli 1973. Ärhäkämpi ay-liike vaatisi tietenkin sen palauttamista.

Teen seuraavan ehdotuksen työmarkkinajärjestöille. Jos niin sanotuissa arkipyhissä on jotain väärää, niin otettakoon puheeksi myös ne pakanallisemmat päivät. Eli vappu ja itsenäisyyspäivä.

En ole EK:n suunnalta kuullut suurta huutoa vapun lakkauttamisesta. Varmaan haluavat keltaisissa ylioppilaslakeissaan hillua itsekin Ullanlinnanmäellä. Englannissa Margaret Thatcher lopetti vapun ja siirsi May Bank Holidayn mihin tahansa maanantaihin toukokuussa, kunhan se ei vain osu toukokuun ensimmäiseen.

Ja sitten on tämä itsenäisyyspäivä. Ymmärrän, että työmarkkinoiden herrat haluavat marssia presidentin kättelyyn, mutta miksi se ei voisi olla aina lauantaina?

Joulukuun kuudes on täysin sattumanvaraisesti valittu päivämäärä. Itse pitäisin parempana marraskuun 15. päivää, jolloin eduskunta julistautui vuonna 1917 korkeimman vallan käyttäjäksi Suomessa ja näin syrjäytti Venäjän vallankumoushallituksen.

Loppu oli enää paperisotaa.

Jari Korkki
Kirjoittaja on Ylen politiikan toimittaja ja TV1:n Ykkösaamun juontaja