yle.fi-etusivu

Pohjoisen ihminen, älä niele Helsingin sanelupolitiikkaa

Repivätkö kärjistyneet alueelliset erot Suomen kahteen tai useampaan osaan? Tätä on tutkinut väitöskirjassaan sotkamolainen Heikki Sirviö kolmen suomalaisen satiirikirjailijan teosten kautta.

politiikka
Kaksi eurokolikkoa Suomen kartan päällä.
Ilkka Kemppinen / Yle

Sotkamolainen Heikki Sirviö väittelee perjantaina Oulussa Suomen valtion muuttumisesta vuosikymmenten aikana. Peilinä tässä muutoksessa on kolmen suomalaisen satiirikirjailijan teokset. Pentti Haanpään, Veikko Huovisen ja Mikko-Pekka Heikkisen satiirit tuovat esiin oman aikansa ajattelu- ja puhetapoja sekä yhteiskunnallisia ristiriitoja 1920-luvulta 2010-luvulle saakka.

Sirviö tutkii väitöskirjassaan kulloinkin vallinneita käsityksiä valtion, alueen ja kansalaisten suhteista. Erityinen huomio keskittyy valtion eheytymiseen ja repeytymiseen etelän ja pohjoisen, kaupunkien ja maaseudun sekä yhteiskuntaluokkien välillä.

– Alueellisia eroja on ollut Suomessa aina. Välillä ne ovat olleet selkeämpiä ja välillä suomalaisten yhteenkuuluvuus on ollut vallitseva. Tämän hetkisessä tilanteessa on paljon merkkejä siitä, että suomalaiset eivät koe kovinkaan suurta yhteyttä toisiinsa. Tämän vuoksi haluan nostaa esille sen, että olemme menossa kohti repeävää Suomea, sanoo Sirviö.

Sirviön valitsemat kirjailijat Haanpää, Huovinenja Heikkinen ovat kaikki eri aikakausilta. Hän tutkii heidän kauttaan Suomen repeämistä ilmansuunnittain niin etelään ja pohjoiseen kuin myös läntiseen ja itäiseen kulttuuriin. Tämän lisäksi hän on tutkinut myös yhteiskuntaluokkien eroavuuksia eri aikoina ja sitä miten selkeä tämä jako on eri aikoina.

Talous ei ole kaikki, vaikka yhteiskuntaa ja valtiota ei voida ymmärtää ilman taloutta.

Heikki Sirviö

– Vaikka satiiri ei ole ollut kovinkaan tärkeä laji suomalaisessa kirjallisuudessa, niin oma ajatuksellinen lähtökohta työssäni on, että monet nimekkäimmät kirjoittajat ovat kulttuuritaustaltaan tai lähtökohdiltaan pohjoissuomalaisia. Miten tämä on vaikuttanut heidän näkemyksiinsä? Onko satiiria ryhdytty kirjoittamaan sen vuoksi, että on ollut tyytymätön tai halunnut sanoa pahasti jostakin, ja liittyykö se mahdollisesti alueelliseen eroon.

Taloustehokkuus ohjaa politiikkaa

Poliittisia keskusteluja on käyty pitkään talouden ja taloudellisen tehokkuuden kautta. Talous ja tehokkuusorientoitunut ajattelu ohjaa myös tämän hetkistä politiikkaa.

– Nyt halutaan voimakasta poliittista muutosta. Sitä tarvitaan ja toivottavasti siinä onnistutaan, mutta olen hyvin utelias näkemään mitkä nämä muutosten ehdot ovat, sanoo Heikki Sirviö.

– Talous ei ole kaikki, vaikka yhteiskuntaa ja valtiota ei voida ymmärtää ilman taloutta. Silti talous ei kykene antamaan näille asioille merkitystä, jota taas kirjallisuus tarjoaa. Kilpailutalous tuottaa jatkuvasti voittajia ja häviäjiä. Se jakaa ihmiset luokkiin, joita nimitetään eri aikoina eri tavalla.

Heikki Sirviö.
Heikki Sirviö.Arto Loukasmäki / Yle

Tuhlaamista pidetään huonona asiana, mutta esimerkiksi Pentti Haanpään ”Kolmen Töräpään tarina” –teoksessa kolme sukupolvea vuorotellen kasaavat omaisuutta ja välillä uhmakkaasti tuhlaavat sen. Heikki Sirviö on tutkinut väitöskirjassaan myös tuhlaamisen syvintä olemusta ja sen vaikutusta hajottamaan kahtia kansan rivejä.

– Tuhlaaminen on taloudellisen toiminnan päämäärä. Ihmiset tuottavat, jotta he pääsisivät tuhlaamaan. Kyky tuhlaukseen motivoi taloudellista toimintaa ja yhteiskunnallisesta asemasta kertoo se, että ihminen pääsee näyttämään hänellä olevan varaa tuhlata.

Yksimielinen ei tarvitse olla

Talous ja talouskilpailu näkyvät kärjistettynä myös alueellisessa jakautumisessa, jossa Suomi on keskittynyt voimakkaasti kolmen suurimman kaupungin ympärille. Heikki Sirviön valitsemat kirjailijat kyseenalaistavat teoksissaan pääkaupunkiin keskittyvän asetelman. Tämän vuoksi pohjoisten ihmisten pitäisi oppia arvostamaan itseään enemmän kuin nykyään.

Olemme menossa kohti repeävää Suomea.

Heikki Sirviö

– Mielestäni se tarkoittaa sitä, että he eivät ottaisi näitä valta-asetelmia niin itsestään selvinä mitä he monesti tekevät. Jos Helsingissä keksitään sellaista joka ei täällä miellytä, niin siitä ei pidä häkeltyä vaan ottaa asia esille ja lausua siihen erimielisyys sekä oma näkemys.

– Ei näistä asioista tarvitse olla yksimielisiä, mutta siinä suhteessa asetelman täytyy muuttua, että esimerkiksi lainsäädäntöä ei sanella pääkaupungissa ja sitten pakoteta sitä muualla olevien ihmisten ylle, joiden etuja se vahingoittaa. Näihin asioihin voi vaikuttaa julkisen keskustelun kautta, jatkaa väitöskirjan tehnyt sotkamolainen.