Talvivaaran lähijärvien kaloista ei löytynyt poikkeavia määriä raskasmetalleja

Evira jatkaa kalojen tutkimista selvittääkseen, muuttuvatko pitoisuudet pidemmällä aikavälillä.

Kotimaa
Hauki kädessä.
Jarmo Honkanen / Yle

Elintarveturvallisuusvirasto Evira tutki Talvivaaran kaivoksen alapuolisten järvien kalojen raskasmetallipitoisuuksia. Vuoden 2014 lopulla pyydettyjen kalojen keskimääräiset raskasmetallipitoisuudet eivät poikkea merkittävästi vertailujärvien kalojen pitoisuuksista.

Haitallisten aineiden kertymisen seurantaa jatketaan edelleen, jotta saadaan selville muuttuvatko pitoisuudet pidemmällä aikavälillä.

– Päästöjen pidemmän aikavälin vaikutuksista tarvitaan vielä lisätietoa, sillä sedimenttiin kertyvien metallien kulkeutumista kaloihin ei tunneta kovin hyvin. On mahdollista, että raskasmetallit kertyvät kaloihin hitaasti vasta pitkän ajan kuluessa, erikoistutkija, FT Eija-Riitta Venäläinen Eviran kemian ja toksikologian tutkimusyksiköstä mainitsee Eviran tiedotteessa.

Seurantahanke käynnistettiin marraskuussa 2012 ja sen aikana on kerätty kalanäytteitä neljä kertaa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Hannu Komulainen arvioi, että järvien syvänteissä olevat sulfaatit ja raskasmetallit eivät näytä kertyvän kaloihin. Hän pitää Eviran tutkimustulosta positiivisena, mutta ei yllättävänä.

– Tämä oli sinällään vanha tieto, että raskasmetallit eivät näytä vaikuttavan siihen voiko kaloja syödä. En usko, että tulevaisuudessakaan tapahtuu mitään suurta hyppäystä pitoisuuksien suhteen. Seurantaa on jo tehty niin pitkään, että vaikutukset olisivat jo näkyvillä. Toki sulfaatit ja metallit saattavat vaikuttaa kaloihin siten, että ne eivät esimerkiksi viihdy syvänteissä.

Lähes 250 näytekappaletta

Viimeisimmällä näytteenottokierroksella vuonna 2014 kerättiin yleisiä kaloja kuten ahvenia, haukia ja siikoja tutkittavaksi yhteensä 246 kappaletta. Lihasnäytteistä mitattiin kadmium, uraani, alumiini, magnaani, sinkki, kromi, kupari, nikkeli, rauta, elohopea, arseeni, lyijy ja seleeni.

Kierroksen näytteissä kadmiumpitoisuus ei enää ylittänyt elintarvikelainsäädännössä asetettua enimmäispitoisuusrajaa. Lyijy-, uraani- ja alumiinipitoisuudet olivat liian pieniä määritettäviksi.

Mangaanin ja sinkin pitoisuudet olivat pienemmät kuinaiemmissa näytteissä, mutta kromi- ja kuparipitoisuudet olivat hiukan kasvaneet vuoden 2013 näytteisiin verrattuna. Nikkelin ja raudan pitoisuuksissa ei ollut johdonmukaisia muutoksia.

On mahdollista, että raskasmetallit kertyvät kaloihin hitaasti vasta pitkän ajan kuluessa.

Eija-Riitta Venäläinen

– Näytekaloista mitatut elohopeapitoisuudet vaihtelivat 0,058 milligrammasta kolmeen milligrammaan kiloa kohti. Tällaiset luvut ovat tyypillisiä humuspitoisille järville, jollaisia myös kaivoksen vaikutusalueen vedet ovat. Sen vuoksi runsaasti sisävesialueiden kalaa syövien suositellaankin vähentävän elohopeaa keräävien petokalojen kuten isokokoisten ahvenien, hauen, kuhan ja mateen käyttöä, Venäläinen toteaa.

Neljännen näytteenottokierroksen kalastukset tehtiin Vuoksen vesistöalueella Kivi- ja Laakajärvellä. Vertailujärvenä toimi Ukonjärvi. Oulujoen vesistöalueella näytteitä kerättiin Kalliojärvestä, Kolmisopesta ja Jormasjärvestä. Siellä vertailujärvina olivat Teeri-, Kianta- ja Kivesjärvi.

Viides näytteenottokierros toteutetaan touko–kesäkuussa, ja tuloksista tiedotetaan tämän vuoden lopulla. Lisäksi Talvivaaran kaikkien näytteenottokierrosten tuloksista tehdään yhteenveto vuoden loppuun mennessä. Kolmen ensimmäisen näytteenottokierroksen yhteenveto löytyy Eviran sivuilta (siirryt toiseen palveluun).