Nuorisotutkijat: Urheilujärjestelmämme ei tue kansanterveyttä eikä synnytä huippuja

Huomenna julkaistavan tutkimuksen mukaan suomalainen keskustelu huippu-urheilusta ja urheilun kehittämisestä kaipaa kipeästi tutkittua tietoa kokemustiedon rinnalle.

urheilu
Nuoret pelaajat harjoittelevat jalkapalloa.
HJK Akatemia C15 -joukkueen pelaajat ja valmennuspäällikkö kertovat ajatuksiaan jalkapallosta Talin urheilupuistossa.

Nuorisotutkimusverkoston tutkijoiden mielestä nykyinen urheilujärjestelmämme on parin vuosikymmenen aikana kehittynyt väärään suuntaan: hinnat ovat korkealla, lapset joutuvat valitsemaan lajinsa liian varhain, yhden lajin ohjattuja treenejä on jo alakouluikäisillä useita viikossa.

– Tämä meidän nykyjärjestelmämme on mahdollisimman epäedullinen, ei vain harrastamisen vaan ennen kaikkea huippu-urheilun kannalta. Tämä on perustavanlaatuinen ongelma, jossa 90-luvulla lähtenyt kehitys on mennyt urheiluliikkeessä pahasti pieleen, nuorisotutkija Mikko Salasuo lataa.

Nuorisotutkimusverkoston tutkijat Mikko Salasuo, Mikko Piispa ja Helena Huhta ovat neljän vuoden ajan perehtyneet suomalaisten huippu-urheilijoiden elämänkulkuun. He ovat haastatelleet lähes sata urheilijaa - osa kansallista, osa kansainvälistä parhaimmistöa - ja käyneet laajasti läpi kansainvälistä tutkimusta aiheesta.

Lopputulema on, että huippuja syntyy, kun lapsi erikoistuu lajiin myöhään, aikaisintaan noin 12-vuotiaana, lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus harrastaa useita lajeja ja ei-ohjattua liikkumista on huomattavasti enemmän kuin ohjattua harjoittelua. Poikkeuksena tästä ovat jotkut ns. varhaisen erikoistumisen lajit, kuten taitoluistelu.

Meidän nykyjärjestelmämme on mahdollisimman epäedullinen, ei vain harrastamisen vaan ennen kaikkea huippu-urheilun kannalta.

Mikko Salasuo

Urheilu muuttuu usein liian vakavaksi, liian varhain

Tutkijoiden mielestä tällä hetkellä yksi iso ongelma on se, etteivät lapset pysty liikkumaan lajista toiseen tai harrastamaan niitä rinnakkain, kuten ennen. Huipulle yltäneiden urheilijoiden taustalla kun on usein lajikokeiluja.

– Laji pitää itse löytää, jotta siihen syntyy sellainen psykologinen, sosiaalinen ja henkilökohtainen suhde, joka kantaa huipulle asti. Se tarkoittaa, että pitää olla lajikokeiluja. Pitää päästä kokeilemaan erilaisia lajeja, lajit myös tukevat toisiaan. Ilman tätä kokeilujen myötä syntyvää suhteen muodostumista siinä 6-12 ikävuoden aikana psykologinen sidos ei ole riittävän syvä, Salasuo kuvaa.

Laji pitää itse löytää, jotta siihen syntyy sellainen psykologinen, sosiaalinen ja henkilökohtainen suhde, joka kantaa huipulle asti.

Mikko Salasuo

Monipuolinen liikkuminen yhtä lajia harrastaessa on toki hyvä asia, mutta ei tutkijoiden mukaan korvaa eri lajien kirjoa.

– Monipuolisuus tarkoittaa myös erilaisia harrastusympäristöjä, eri kavereita ja paikkoja ja eri valmentajia. Se ei ole välttämättä ideaali, että sosiaalinen ympäristö tai se piiri on koko ajan sama. Eli vaikka siellä harjoiteltaisiinkin monipuolisesti, yhden lajin seura ei ehkä ole paras vaihtoehto, kertoo nuorisotutkija Mikko Piispa.

Lapset leikkivät välitunnilla Pispalan koulun pihalla Tampereella.
Lapset leikkivät välitunnilla Pispalan koulun pihalla Tampereella.Mika Kanerva

Tutkijat peräävät tutkittua tietoa mukaan keskusteluun

Mikko Salasuo sanoo olleensa tutkimustyötä tehdessään jopa hämmästynyt, miten vähäisellä tutkitulla tiedolla urheilun kehittämistyötä Suomessa on tehty. Kyseessä on kuitenkin yhteiskunnan alue, jonka saama rahallinen tuki on merkittävä.

Vallitsevaa keskusteluissa ja kehittämisessä näyttäisi tutkijoiden mielestä olevan kokemusperäinen tieto, joka saattaa olla vanhentunuttakin,

– Kokemustiedolla, mitä voidaan kutsua myös "toiseksi tiedoksi" on aina tärkeä merkitys, mutta yhteiskunta muuttuu nopeasti ja tarvitaan myös laajempaa kehystä. Vastauksia kysymyksiin, milloin kannattaa aloittaa, mikä on tärkeää 6-12 ikävuoden välillä, milloin kannattaa siirtyä seuraavaan vaiheeseen, mikä on harrastusten hintojen vaikutus ja monilajisuuden merkitys. Tämä on pohja, jonka päälle sitä kokemustietoa pitäisi laittaa ja hyödyntää, Salasuo pohtii.

Tunti liikuntaa lisää kouluihin on oikea suunta

Maailma on muuttunut eikä pihapelien aika palaa sellaisena kuin se oli vielä vuosikymmeniä sitten. Tutkijoiden mukaan uusia keinoja ja tapoja lasten omaan liikkumiseen ilman aikuisten ohjausta pitää kuitenkin löytyä - se on eduksi myös huippu-urheilulle.

Tutkijat iloitsevat hallitusohjelman kirjauksesta lisätä kouluihin tunti liikuntaa päivässä, varsinkin jos sen myötä koulujen pihat saadaan kuntoon liikunnallisia leikkejä varten.

– Samalla on äärimmäisen tärkeä pitää huoli siitä, että mikäli urheiluseurat ovat mukana toiminnassa, julkiset tuet suunnataan suoraan niille, ei kattojärjestöjen loputtomaan kitaan. Kouluista ei saa tulla lajien välisen asiakaskilpailun areena vaan ruohonjuuritason liikkumisen ja liikunnan kenttä, Salasuo muistuttaa.

Nyt julkaistavalla tieteellisellä kirjalla halutaan tuoda urheilukeskusteluun mukaan ihmistieteiden näkökulma.

– Me korostamme läpi kirjan, että kyseessä on ennen kaikkea vuoropuhelu liikuntapolitiikan, nykyisten kokemustiedolla tekevien kanssa ja ihmistieteiden kanssa. Tietysti näillä keihästykeillä ja polvikulmilla on omat merkityksensä, eikä sitä puolta saa unohtaa.

Aiheesta keskustellaan perjantaina 5.6. Aamu-tv.ssä klo 7.50. Mukana keskustelemassa tutkija Mikko Salasuo ja valtion liikuntaneuvoston pääsihteeri Minna Paajanen.