Pekka Ervasti: Junan vessassa

Sipilän hallituksen muodostaminen toimi kuulemma kuin junan vessa. Milloin muuten viimeksi kävit junan vessassa, kysyy politiikan erikoistoimittaja Pekka Ervasti.

politiikka
Pekka Ervasti
Lassi Seppälä / Yle

Sisäpiiritiedon mukaan Juha Sipilä on jo heittänyt roskiin Smolnan prosessikaavion. Harmi. Kyllä se olisi kansankunnan historiankirjoituksen nimissä pitänyt säästää. Jälkipolvien olisi hyvä tietää, miten hallituksenmuodostajan tärpit pitivät neuvottelujen tiimellyksessä.

Nyt olemme vain suullisten aikalaiskertomusten varassa. Niiden mukaan homma toimi kuin junan vessa. Termi on kuvaava, mutta viimeksi kun itse kävin junan vessassa, se ei toiminut. Mukavuuslaitos oli nähtävästi toiminut aikaisemmin punkbändin hotellihuoneena, koska peili oli rikottu, pönttö täynnä vessapaperirullia ja lattia lainehti iloisesti kuin metsälampi. Jos varustukseen olisi kuulunut televisio, se olisi varmaan heitetty radanvarteen.

Yhtä kaikki, junan vessaa ei pidä arvostella ulkoisten ominaisuuksien perusteella, vaan puhtaasti funktionaalisten parametrien pohjalta.

Niinpä hallitusohjelma saatiin aikaiseksi ja ministerit valituksi. Lopputuotos vaikuttaa tasalaatuiselta ja kuohkealta, joten siinä mielessä vertaus junafasiliteetteihin saattaa olla osuva.

Pääministerin nimestä ei ollut epäselvyyttä, mutta valtiovarainministerin kohdalla tuli viime hetken säätöä. Perussuomalaiset väistivät toiseksi painavimimman salkun ja suuntasivat ministeri-Audinsa kohti Timo Soinin henkilökohtaista hillotolppaa ulkoministeriössä.

Hallitusohjelmasta piti tulla muutaman strategisen linjauksen tiivis kirjaus. Nyt hallitusneuvottelujen päätöstilaisuudessa jaettiin pluntta, joka liitteineen on lähes sata sivua.

Valtiovarat luovutettiin suosiolla kokoomukselle ja Alexander Stubbille. Soini arveli olevansa parempi ulkoministerinä. Tästä loogisesti seuraa, että Stubb on Soinin mielestä parempi valtiovarainministeriksi. Se on nöyrä tunnustus mieheltä, joka vielä oppositiojohtajana piti nykyistä hallituskumppaniaan universumin surkeimpana pääministerinä.

Soini valitsi salkkunsa vasta hallitusneuvottelujen viimeisenä iltana. Yksinäisellä iltakävelyllä Helsingin keskustassa hän viimein löysi intohimonsa kohteen. Tämä ei sinänsä ole harvinaista, sillä aika moni raavas mies on löytänyt intohimonsa kohteen yksinäisellä iltakävellyllä Espalla. Eri asia on, rakentuuko tällä menetelmällä neljä vuotta kestävä, molempia osapuolia tyydyttävä suhde.

Hallitusohjelmasta piti tulla muutaman strategisen linjauksen tiivis kirjaus. Tällä kertaa ei ollut tarkoitus sortua samaan kuin edellinen hallitus, joka laati 80-sivuisen, yksityiskohtaisen marssisuunnitelman kohti poliittista katastrofia.

Nyt hallitusneuvottelujen päätöstilaisuudessa jaettiin pluntta, joka liitteineen on lähes sata sivua. Tätä napakkaa kokonaisuutta on vielä tarkoitus täydentää yksityiskohtaisemmalla toimintasuunnitelmalla, jota ryhdytään työstämään avokonttorissa, johon hallitus, keskeiset avustajat ja virkamiehet siirtyvät kesäkuuksi.

*Ihan ensimmäiseksi *pitäisi saada aikaiseksi yhteiskuntasopimus. Sipilähän visioi ennen vaaleja, että sopimus olisi saatu kasaan jo hallitusneuvottelujen lomassa. Kepupomo taisi olla ainoa yllätynyt, kun yritys kuivui kasaan. Pettynyt Sipilä ilmoitti, että se oli sitten siinä. Kun työmarkkinaosapuolet eivät päässeet ratkaisuun, pallo siirtyi hallituksen kenttäpuoliskolle.

Nyt pallo on kuitenkin taas kierinyt työmarkkinapamppujen syliin. Sipilän mukaan yhteiskuntasopimusta yritetään sittenkin uudestaan. Tämä on siis tämän hetken tieto. Kokemuksesta viisastuneena lienee kuitenkin syytä varautua siihen, että pallo voi jatkossa pomppia miten sattuu.

Paperia yhteiskuntasopimuksen laatimiseen eittämättä kuluu arviolta saman verran kuin keskiverto suomalainen harjumaisema massapuuta pukkaa.

Mutta hyvä, että paperia piisaa. Junan vessassa kun ollaan.

Pekka Ervasti
Kirjoittaja on politiikan erikoistoimittaja