"Ei tämä hirvittävästi naurata" – hämeenlinnalainen edustusjalkapallo kyntää syvällä

Hämeenlinnalaisten jalkapalloseurojen yhteistyö on kuin Huuhkajien pelisysteemi: vuosien yrittämisen jälkeenkään se ei toimi.

urheilu
Miehet istuu
Tiina Kokko / Yle

Jopa Veikkausliigaa takavuosina pelannut FC Hämeenlinna putosi viime kauden päätteeksi kakkosdivisioonasta kolmannelle sarjatasolle, mutta luopui paikastaan ja pelaa tällä hetkellä kuntoilumielellä kuudennella sarjatasolla. Korkeinta sarjatasoa miesten puolella edustaa Hämeenlinnan Härmä kolmosdivarissa.

– Valitettavasti näin on. Ei tämä hirvittävästi naurata, sillä kyllähän tämän kokoisessa kaupungissa pitäisi olla joukkue ylemmällä sarjatasolla, Härmän puheenjohtaja Harri Uschanov myöntää.

– Nyt kaupunkiin tarvitaan seurojen välille yhteistyötä. Sillä tämä homma saadaan toimimaan ja sarjatasoa nostettua.

Aiempi yhteistyö kariutui jo ennen musteen kuivumista

Yhteistyötä on viritelty takavuosina muutamaan otteeseen. Vuonna 2011 FC Hämeenlinna, Härmä ja HJS solmivat yhteistyösopimuksen, jonka tavoitteena oli tarjota jalkapallojunioreille mahdollisuus edetä urallaan nousujohteisesti Hämeenlinnassa.

Tämä sopimus ei käytännön tasolla toiminut allekirjoitusta pidemmälle.

Meillä oli farmisopimus, jossa pelaajaliikenteestä oli sovittu, mutta se ei vaan toiminut

Harri Uschanov

– Lähtökohdat sopimuksen onnistumiselle olivat olemassa. Junioreita tuli HJS:n puolelta, me olimme kakkostasolla ja FC Hämeenlinna ykkösessä. Siinä oli valmis polku edessä. Meillä oli farmisopimus, jossa pelaajaliikenteestä oli sovittu, mutta se ei vaan toiminut. Ehkä meidät koettiin liian vahvaksi kilpailijaksi, Härmän puheenjohtaja Harri Uschanov muistelee.

Lopulta farmisopimus raukesi, kun FC Hämeenlinna putosi samalle sarjatasolle Härmän kanssa.

Pitkä tie kuljettavana ennen ykkössarjahaaveita

Sijaiskärsijöinä aikuisten touhuissa ovat usein lapset. Tämä pätee myös hämeenlinnalaisten seurojen yhteistyökyvyttömyydessä.

Nyt hämeenlinnalaisjuniorit joutuvat lähtemään pelaamaan useiden kymmenien kilometrien päähän, esimerkiksi Valkeakoskelle Hakan riveihin.

Ihannetilanteessa junioreiden pelaajapolku kulkee nappulaliigasta oman seuran edustusjoukkueeseen. Tämä on saanut HJS:n elokuussa aloittavan toiminnanjohtajan Ville Dahlmanin pohtimaan mahdollisuutta omalle edustusjoukkueelle.

– Tämä on nyt ihan oma mielipiteeni, mutta entä jos HJS:ää voisi edustaa vauvasta vaariin? Tuolloin voisimme tarjota selkeän putken juniorista aikuisten tasolle saakka.

– Tärkeintä tässä tilanteessa on muistaa pitkäjänteisyys. Jos jalkapalloseura tekee suuren muutoksen, esimerkiksi toimintatapaa tai valmennuslinjaa muutetaan, niin ne muutokset näkyvät vasta 10-15 vuoden aikajänteellä. Edessä on pitkä tie kuljettavana, että tässä kaupungissa pelataan liiton sarjoissa tai edes haaveillaan ykkössarjasta, HJS:n tuleva toiminnanjohtaja Ville Dahlman naulaa.

Asenteessa paljon parannettavaa

Toistaiseksi HJS ei ole perustamassa omaa miesten edustusjoukkuetta, vaan he keskittyvät junioritoimintaan.

Härmällä puolestaan ei ole junioritoimintaa kuin A- ja B-junioreissa. Eikö tässä olisi selkeä yhteistyön mahdollisuus?

– Olemme ehdottaneet HJS:lle, että heillä olisi tämä juniorityö ja edustusjoukkue olisi sitten Härmä. Tämä vaan pitäisi rakentaa toimivaksi systeemiksi. Siinä on paljon keskusteltavaa ja sovittavaa. Pallo on tällä hetkellä HJS:n päädyssä, Härmän puheenjohtaja Harri Uschanov pohtii.

– Ajatuksia voidaan aina heitellä ilmaan. Se, miten homma käytännössä toimii tai ei toimi, ratkaisee. Tällainen malli on tietenkin yksi, mistä meidän pitää keskustella. Jollain tavalla se yhteistyö pitää jotenkin saada toimimaan. Tässä kaupungissa on niin pienet resurssit, ettei täällä yksikään seura yksin pärjää, Ville Dahlman toteaa.

Härmän puheenjohtaja Harri Uschanov haluaa lisää myös asennetta ja tahtotilaa tavoitteiden saavuttamiseen.

– Asiat pitää saada liikkeelle ja niille täytyy saada jatkuvuutta. Sillä tavoin tulee lisää kilpailua, joka lisää harjoittelua ja asennetta. Asenteen kanssa tässä kaupungissa on aina ongelmia ja se on minusta outoa, Uschanov päättää.