Kehitysavun katoaminen jätti Nicaraguan heikoimmat yksin

Äärimmäinen köyhyys on yhä yli miljardin ihmisen arkea maailmassa. Esimerkiksi keskiamerikkalaisesta Nicaraguasta kehitysyhteistyökumppanit ovat kaikonneet sinne, missä menee vielä huonommin. Silti puolet kansasta elää yhä köyhyydessä.

Ulkomaat
Matagalpan vuoriston köyhissä kylissä lapset leikkivät sillä, mitä löytyy.
Matagalpan vuoriston köyhissä kylissä lapset leikkivät sillä, mitä löytyy.Sanna Vilkman / Yle

Nicaraguan pääkaupungin, Managuan kaduilla haisee uusien autojen bensalle ja lisääntyvälle vauraudelle. Talouskasvu on kuitenkin vienyt kehitysavun mennessään. Länsi laittaa rahansa sinne, missä kurjuus on tilastollisesti kurjempaa. Syyt ovat usein myös poliittisia, kuten Nicaraguan suhteen.

Muun muassa Suomi lopetti muutama vuosi sitten kahdenvälisen avun maan korruption ja hallinnon yksinvaltaisten otteiden takia. Kuitenkin maa, jossa on Keski-Amerikan kolmanneksi eniten miljonäärejä on myös läntisen pallonpuoliskon toiseksi köyhin.

Vaurastuminen näkyy pääkaupungin komeina hotelleina ja nostokurkina.
Vaurastuminen näkyy pääkaupungin komeina hotelleina ja nostokurkina.Sanna Vilkman / Yle

Nykyisin talouskonsulttina yksityisessä firmassa työskentelevä entinen kehitysministeri Pedro Antonio Blandón on tilanteesta huolissaan. Vaikka köyhyys on tilastollisesti vähentynyt maassa, ei sen sitkein ydin tunnu sulavan millään. Kehitysyhteistyörahat ja -hankkeet auttoivat miehen mielestä juuri tätä joukkoa.

– Konkreettinen kahdenvälinen kehitysapu Suomesta ja muista Euroopan maista, on romahtanut käytännössä nollaan. Nykyhallitus toivoo tukea esimerkiksi muilta Latinalaisen Amerikan mailta, mutta niillä kaikilla on omat murheensa. Pitkälle on päästy Venezuelan tuella, mutta nyt heidän oma taloutensa on heikoissa kantimissa, eikä sen varaan enää voi laskea.

Vauraus ei varise kaikkein köyhimmille

Nicaraguan presidentti Daniel Ortega uskoo vakaasti, että maahan parhaillaan rakennettava jättimäinen kanava tuo työtä ja poistaa köyhyyden. Blandón ei tähän usko. Hänen mielestään nicaragualaisille on työmaalla tarjolla lähinnä lapiohommia; koska koulutettua, osaavaa väkeä ei yksinkertaisesti ole riittävästi omasta takaa, tuodaan insinöörit Aasiasta.

Entinen kehitysministeri, nykyinen konsultti Pedro Antonio Blandón
Entinen kehitysministeri, nykyinen konsultti Pedro Antonio Blandón kummastelee, ettei hallituksen strategiassa puhuta ruokatuotannosta mitään.Sanna Vilkman / Yle

Samassa rytäkässä maanviljelijät menettävät tiluksensa ja Nicaragua-järven ruoppaaminen aiheuttaa ympäristökatastrofin, joka vie kalastajilta ruuan pöydästä.

Blándonin mielestä hallituksen pitäisikin keskittää voimansa koulutukseen, ruokatuotannon kehittämiseen ja mikroyrittäjyyden tukemiseen. Tätä ei tapahdu ilman poliittista painetta ulkoa, eikä sellaista painetta ole ilman kehitysyhteistyöruuvia. Alikehitys, kehno koulutus ja teiniraskaudet kulkevat käsi kädessä, eivätkä yksityisten investoinnit varise köyhiin hökkeleihin.

– Talous nousee, koska inflaatio on kurissa ja tilanne vakaa, mikä suosii yrittäjyyttä. Lisäksi verotus suosii vauraita. Ulkomaisia investointeja tulee, mutta se raha, mitä yritykset tekevät täällä, ei jää tänne, eikä varsinkaan auta kaikkein huono-osaisimpia. Meillä on uskomattomat luonnonvarat ja lahjakkuutta, mutta ei osaamista.

Kalastuksesta elävät köyhät perheet pelkäävät, että kanavasuunnitelma vie heiltä leivän pöydästä.
Kalastuksesta elävät köyhät perheet pelkäävät, että kanavasuunnitelma vie heiltä leivän pöydästä.Sanna Vilkman / Yle

Järjestöt parsivat reikäistä peittoa

Kansalaisjärjestöt tekevät pieniä ihmeitä pennosilla ja yrittävät paikata kehitysavun kaikkoamisen jäljiltä entistä reikäisempää peittoa. Suomi-Nicaragua -seuran kumppanijärjestö Movimiento Comunal Nicaragüense opettaa Matagalpan tienoon vuoristokylien teiniäitejä ja yksinhuoltajia kohti lasten parempaa vointia, ehjempää perhe-elämää ja terveempää seksuaalisuutta.

Yksi keskeisimmistä asioista on ollut lasten aliravitsemus, johon yritetään puuttua kannustamalla äitejä imettämään. Nuorimmat äidit ovat 12-vuotiaita, kertoo kymmenet vuodet kurjimpia kyliä kolunnut järjestöaktiivi Janeth Castillo.

– Meidän hankkeessamme autetaan ihmisiä, jotka ovat haavoittuvista ihmisistä kaikkein haavoittuvimpia; äärimmäisen köyhiä maaseudun teiniäitejä ja aliravittuja lapsia.

Janeth Castillo kulkee hökkelistä toiseen opastamassa perheitä kohti parempaa ravitsemusta, seksuaaliterveyttä ja väkivallattomuutta.
Janeth Castillo kulkee hökkelistä toiseen opastamassa perheitä kohti parempaa ravitsemusta, seksuaaliterveyttä ja väkivallattomuutta.Sanna Vilkman / Yle

Järjestön työntekijät paitsi kiertävät itse pellinpaloista tai jätelaudoista kyhättyjen, usein maalattiaisten hökkeleiden ovelta toiselle, niin myös kouluttavat paikallisista terveysneuvojia omiin naapurustoihinsa. Tuttu ihminen on helpompi ottaa vastaan ja vertaiselta neuvoja ottaa vastaan mieluummin.

16-vuotiaalle Ana Jansy Garcialle terveysneuvojan opista saatu diplomi on iso asia, joka nostaa itseluottamusta. Nyt kymmenkuisen Ashleyn äiti haaveilee opinnoista. Helppoa se ei ole vauva kainalossa, koska lähin kaupunki on kilometrien päässä ja lapsen isä töissä kaukana kotoa.

– Olen saanut hirveän hyviä neuvoja vauvan hoitoon ja opettanut muitakin siihen, että imetys on luonnollinen asia. Nyt toivon, että elämä voisi muuttua päivä päivältä paremmaksi; että joka päivä olisi vähän helpompi hankkia se, mitä elämiseen välttämättä tarvitaan.

Isää ei juuri kotona näy, mutta kuva löytyy sentään - tosin joulupukkiasussa.
Isää ei juuri kotona näy, mutta kuva löytyy sentään - tosin joulupukkiasussa.Sanna Vilkman / Yle

Opinnoista haaveilee myös 20-vuotias Isamar Rios. Tietokonekoulu jäi kesken, kun nyt kolmikuinen vauva ilmoitti tulostaan, eikä sähköttömässä talossa ilman nettiyhteyksiä juuri etäopiskella. Oman vauvan lisäksi Riosin lahkeissa pyörii hoidettavana liuta sukulaispoikia. Selviäminen päivästä toiseen on työlästä, sillä edes töihin ei pääse imeväisen kanssa.

– Työni on kahvinleikkuuta, mutta lapseni ei salli sitä tällä hetkellä.

"Hallitus ei pysty yksin tuomaan kehitystä tänne"

Toivoa paremmasta kuitenkin on. Terveysneuvonnan ansiosta äidit ja lapset pysyvät terveempinä, ja sekä abortit että ei-toivotut raskaudet ovat vähentyneet. Seksuaalivalistusta tehdään kuitenkin kieli keskellä suuta, koska katolinen kirkko ei katso hyvällä ehkäisyä.

Eikä hanke auta vain äitejä, vaan kokonaisia kyläyhteisöjä. Barrio Sor Maria Romeron asukkaat ovat esimerkiksi projektin myötä vaatineet itselleen kunnallistekniikan, joka on viimein luvassa. Tähän asti vesi on maksanut lähes yhtä paljon kuin bensa ja se on tuotu kaukaa kaupungista; viereinen joki kun on kaatopaikan saastuttama.

Läheisen kaatopaikan muovijäte käytetään tarkkaan hyväksi mummon kasvimaalla.
Läheisen kaatopaikan muovijäte käytetään tarkkaan hyväksi mummon kasvimaalla.Sanna Vilkman / Yle

Yhteisöhankkeen myötä myös sadevettä on opeteltu ottamaan tehokkaammin talteen. Sen turvin esimerkiksi mummo Arelisa Galeano Rizo viljelee kahden tyttärentyttärensä kanssa pihallaan hyötykasveja. Niistä saadaan sekä hieman tuloja, että ravitsevampaa ruokaa lapsille. Nyt suunnitelmissa on tehdä koko kylän yhteinen papuviljelmä läheiseen rinteeseen.

Paikallisyhteisön projektissa opeteltiin käyttämään sadevettä kasteluun tehokkaammin.
Paikallisyhteisön projektissa opeteltiin käyttämään sadevettä kasteluun tehokkaammin.Sanna Vilkman / Yle

Ja kun isovanhemmat kasvimaineen ottavat entistä isomman osan lastenhoidosta, pääsevät äidit kouluun. Projektissa on kiskottu myös isiä vahvemmin mukaan lastensa elämään, missä on ollut tekemistä erittäin macho-orientoituneessa maassa. Järjestötyöntekijä Janeth Castillon mukaan vesi on kuitenkin hionut kiveä.

– Täällä ovat miehet perinteisesti ajatelleet, että lapsi ei tarvitse kuin unta ja ruokaa. Nyt kylätapaamisissa ja kotikäynneillä on hieno huomata, miten nuoret isät oppivat nauttimaan lastensa seurasta ja viettämään aikaa heidän kanssaan. Se myös vähentää perheväkivaltaa.

Projektirahoitus ei kuitenkaan takaa työn jatkuvuutta ja ilman jatkuvuutta on vaikea saada pysyviä tuloksia. Janeth Castillo toivoo, ettei maailma unohtaisi Nicaraguaa.

– Vaikka maan talous on kasvanut, meillä on suunnatonta köyhyyttä ja puutetta, pulaa välttämättömästä. Maan hallitus ei yksin pysty tuomaan kehitystä Nicaraguaan.