Risteytykset levittivät Mustilan ympäri Suomea

Arboretum Mustila Elimäellä tunnetaan ehkä parhaiten alppiruusuistaan. Suomen vanhin ja suurin puulajipuisto houkuttelee kymmeniätuhansia kävijöitä vuosittain. Risteytysjalostustyönsä ansiosta Mustila on levittäytynyt kuntarajojen ulkopuolellekin.

Kotimaa
Keisariatsalea auringonsäteissä
Keisariatsalea säteili kilpaa aamuauringon kanssa Arboretum Mustilassa.Mari Pekkanen / Yle

Monesti ajatellaan, että Mustila on Suomen kohdalla alppiruusujen koti. Arboretum Mustilan toiminnanjohtaja Jukka Reinikaisen mukaan jonkinlainen Mustila-tausta löytyy suurelta osalta alppiruusuista, joita suomalaiset puutarhamyymälät myyvät.

– Usein kyseisen lajikkeen isä tai äiti on kasvanut Mustilassa jo vuosikymmeniä ja näyttänyt hyvyytensä. Sen vuoksi sitä on käytetty jalostustyössä ja tehty risteytysyhdistelmä, jossa sen väri, talvenkesto tai muu ominaisuus on haluttu siirtää jälkeläiselle. Mustila on hyvin paljon syyllinen suomalaisten pihojen ja puistojen viherrakenteeseen, Reinikainen naurahtaa.

On toki paljon muitakin kasveja, joita on löydetty arboretumin kokoelmista ja joita sellaisenaan on rekisteröity FinE-statuksella. FinE tarkoittaa testattuja valiotaimia, joita suomalaiset taimistot tuottavat.

A.F. Tigerstedt aloitti koekasvatuksen Mustilassa

Arboretum Mustilassa tehdään aktiivista risteytys- ja jalostustyötä erityisesti alppiruusujen ja atsaleojen osalta. Kyse on testaustoiminnasta, joka on ollut Arboretumin punainen lanka alusta lähtien.

Mustila on hyvin paljon syyllinen suomalaisten pihojen ja puistojen viherrakenteeseen.

Jukka Reinikainen

– Kun valtioneuvos A. F. Tigerstedt teki ensimmäiset istutukset Mustilaan vuonna 1902, hän etsi Suomeen soveltuvia lajeja nimenomaan koekasvattamalla.

Valtioneuvoksen apuna toimi hänen poikansa C. G. Tigerstedt. Poika jatkoi isänsä työtä ja perusti Arboretumiin uusia alueita, muun muassa kuuluisan Alppiruusulaakson, jota puutarhataiteen kokeilualueenakin kutsutaan. Nykyään Mustilan apuna risteytysjalostuksessa ovat harrastajapuutarhurit.

– Tutkimusaineistoa ohjataan eteenpäin alan harrastajille. Tämä auttaa toiminnan rahoittamisessa, mutta ennen kaikkea saamme heiltä kasvatuskokemuksia eripuolilta Suomea, kiittelee Reinikainen.

Ilmastonmuutos huolena

Jukka Reinikainen on huolissaan ilmastonmuutosennusteista. Jos ilmasto muuttuu ennustusten mukaisesti, tulee kasveille erilaiset kasvuolosuhteet. Mustilalle se tarkoittaa, että alueella voidaan kasvattaa kasveja, jotka eivät tällä hetkellä menesty eteläisessä Suomessa. Toisaalta ilmastonmuutos tuo myös otollisemmat olosuhteet tuholaisille ja taudeille.

– Vaikeahan ilmastonmuutosta on ennakoida, mutta jotain pitäisi tehdä. Voisimme laajentaa kokeiltavan materiaalin kirjoa ja ottaa niitä hieman eteläisempiä lajeja, joita on toistaiseksi pidetty turhan arkoina.

Mustilan vanha metsikkö joutui tuholaisten kohteeksi, kun kirjanpainaja-niminen hyönteinen teki tuhojaan arboretumin havupuihin kevättalvella 2012. Tuolloin alueelta jouduttiin kaatamaan monia hehtaareja vanhaa kuusikkoa. Tilalle on suunniteltu eksoottisia, noin puolen hehtaarin kokoisia metsiköitä.

– Tässä tapauksessa eksoottinen metsikkö tarkoittaa eripuolilta maapalloa tänne hankittuja havupuu- ja lehtipuulajeja, jotka voisivat olla Kaukoidästä, Pohjois-Amerikasta tai Kaukasukselta, selventää Reinikainen.

Tuholaistorjuntaan ennakoimalla

Muihin tuholaisiin puulajipuistossa varaudutaan ennakoimalla. Reinikaisen mukaan Mustilassa yritetään olla hankkimatta sellaista materiaalia, jossa voidaan olettaa olevan tuholaisia.

Tautien ja tuholaisten kulkeutuminen Etelä-Suomeen on asia, joka jossain vaiheessa tapahtuu varmasti.

Jukka Reinikainen

– Siinä vaiheessa, kun tuholainen jostain syystä niin sanotusti lisääntyy runsaasti eri syistä, on yleensä aika vähän tehtävissä.

Tuholaisten lisäksi erilaisia kasvitauteja on tärkeää pitää silmällä. Suomessa ajankohtaiset tautiuhat liittyvät laajemmin kotimaisiin puistometsiin ja katupuuistutuksiin. Hieman etelämpänä Euroopassa on tullut todella isoja tuhoja esimerkiksi tammen äkkikuolemasta ja Hollannin jalavataudista. Saarnella on ongelmia jo Ahvenanmaalla.

– Näiden tautien ja tuholaisten kulkeutuminen Etelä-Suomeen on asia, joka jossain vaiheessa tapahtuu varmasti. Yritetään ennakoida niin, että näitä lajeja, joille oletetaan ongelmia jatkossa, istutettaisiin vähemmän. Tai etsittäisiin muita lajeja, joita voidaan käyttää niiden sijaan.