Nepalin lapset palailevat kouluun, miljoonalle se ei vieläkään onnistu

Maanjäristyksen järkyttämien lasten paluu kouluun on tärkeä osa toipumista, vaikka luokkahuone olisikin teltta tai bambumaja pallokentällä.

Ulkomaat
Koulupukuun pukeutuneita lapsia.
Adarsha Saula Yubak -yläasteen oppilaat palasivat kouluun 31. toukokuuta.Narendra Shrestha / EPA

Nepalin suuren maanjäristyksen sulkemia kouluja on saatu avattua ensi kertaa. Monilta on kuitenkin tuttu koulutalo luhistunut, ja luokat kokoontuvat teltoissa ja bambusta pystytetyissä katoksissa. Miltei miljoona lasta joutuu edelleen odottamaan kouluunpääsyä.

YK:n lastenapujärjestön Unicefin mukaan koulunkäynnin mahdollistamiseen tarvitaan välittömästi runsaat 22 miljoonaa euroa. Summalla kyettäisiin varmistamaan 7 800 koulutalon turvallisuus ja perustettua yli 4 600 tilapäistä koulua. Rahaa käytettäisiin myös varsinaiseen opetukseen sekä lasten tarvitsemaan henkiseen tukeen.

Runsas kuukausi sitten sattunut 7,8 magnitudin järistys teki tuhoa lähes kahdeksalle tuhannelle koululle – jopa 47 000 luokkahuoneelle –, mutta koska oli lauantai, lapsia rakennuksissa ei onneksi ollut. Koulut oli määrä avata uudelleen toukokuun puolivälissä, mutta 7,5 magnitugin jälkijäristys aiheutti lisätuhoa.

Kaikki lapset pyritään nyt saamaan takaisin opintielle mahdollisimman nopeasti. Opetushallituksen edustaja Dilli Ram Rimal toivoo, että lisää kouluja saadaan avattua lähiviikkoina. Se on tärkeä osa toipumista, hän painottaa.

– Mitä pitempään lapsi on katastrofin jälkeen poissa koulusta, sitä todennäköisempää on, ettei hän palaa lainkaan, sanoo puolestaan Unicefin Nepalin-maatoimiston johtaja Tomoo Hozumi.

Äiti saatteli pelokasta poikaa uuteen alkuun

Kathmandun laaksossa kahdeksanvuotiasta poikaansa Sahajia kouluun sunnuntaina saatellut Mina Shrestha kertoi yrittävänsä olla hermostumatta, vaikka jälkijäristykset jatkuvat edelleen. Osa koulurakennuksista on tarkastettu ja todettu turvallisiksi, mutta osa luokista on bambumajoissa pallokentällä.

– Opettajat ovat vakuuttaneet, että täällä on turvallista. Ainakin Sajahilla on täällä toveriensa ja opintojensa parissa muuta ajateltavaa, sanoi Shrestha.

Perhe asuu teltassa, ja äitinsä mukaan poika on ollut järistyksen takia niin peloissaan, ettei ole uskaltanut väistyä vanhempiensa vierestä edes mennäkseen vessaan.

Rehtori Govinda Poudelin mukaan koulunkäyntiä ei jatketa heti siitä, mihin järistys sen katkaisi, vaan opettajat on koulutettu auttamaan lapsia trauman käsittelyssä. Yläluokilla heitä kannustetaan puhumaan perheensä kokemuksista. Pienimmät piirtävät tuntemuksiaan kuviksi.

Lähteet: AFP, Yle Uutiset