Väitös: Petetyksi joutuu tavallisimmin pikkulasten äiti – kriisi on usein luultua vakavampi

Uskottomuus aiheuttaa petetylle syvän, traumaattisen kriisin luultua useammin, käy ilmi Lapin yliopiston väitöstutkimuksesta. Kaikkein tavallisimmin petetyiksi joutuvat pienten lasten vanhemmat, useimmiten äidit.

tiede
Grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

Psykoterapeutti Annikki Kaikkonen tutki sosiaalityön väitöstyössään suomalaisten uskottomuutta. Tyypillisin petetyksi joutuva on Suomessa pienten lasten vanhempi, tavallisimmin äiti.

– Petetyksi tullut kertoo, ettei ikinä olisi kuvitellut, että uskottomuus kohtaa heitä. Tällainen vaihtoehto oli aivan pois laskuista. Seksuaalielämä oli kunnossa. Ei ollut mitään, mistä olisi voinut päätellä, että tällainen olisi tulossa, Kaikkonen kuvailee.

Yksittäistä syytä uskottomuuteen ei yleensä löydy. Kun pienten lasten vanhemmat tulevat parisuhteessa petetyiksi, taustalla on hyvin monenlaisia asioita.

– Perhetilanteen vaativuus, ruuhkavuodet, oma tai puolison työ, oma tai puolison työuupumus, opiskelu, ikävaihe, kaveripiiri. Eniten se liitettiin omaan tai puolison perhetaustaan.

Psykoterapeuttina työskentelevä Annikki Kaikkonen kertoo nähneensä käytännön työssä jo pitkään sen, että yhä pienempien lasten vanhemmat myös eroavat. Yhä useammin erotaan jo raskausaikana.

Grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

Tyypillinen pettäjä reissaa paljon työn takia

Uskottomuuteen puolestaan päätyy tyypillisimmin matkatyötä tekevä erityisasiantuntija tai johtaja. Se tiedetään jo aiempien tutkimusten perusteella. Hän voi olla mies tai nainen, ja usein hän kuvaa koti- ja matkaympäristöä erilaisina todellisuuksina.

– Kroonisesti tai pitkään pettäneeksi tulleet usein kuvaavat, miten hyvin he ovat onnistuneet lohkomaan eri elämänkentät ja erottelemaan ne toisistaan, pitämään kaksoiselämän, Annikki Kaikkonen kuvailee.

Miehisessä hyvä veli -verkostossa irtosuhteet saatetaan hiljaisesti hyväksyä. Naiset sen sijaan useimmiten pitävät uskottomuutensa omana tietonaan. Kaikkosen tutkimuksessa naiset kertoivat usein puolison pettämisestä pitkänä prosessina.

– Nainen ensin mielikuvan tasolla mietti aika pitkäänkin ennen kuin päätti ylittää rajan ja kokeilla. Tämä kaikki johti isoihin elämänratkaisuihin. Miehiltä en kuullut vastaavia prosessikuvauksia, jossa se olisi taustoitettu niin huolella.

Mikä sitten koetaan uskottomuudeksi? Onko sitä jo ajatus tai flirtti vai onko se seksiä tai pidempi suhde?

– Kun ihmiset määrittelevät uskottomuutta, se on se kohta kun päätät, että tämä on sellainen juttu, jota en kerro, Annikki Kaikkonen sanoo.

Uskottomuudesta seuraa traumaattinen kriisi luultua useammin

Annikki Kaikkosen väitöstutkimuksen mukaan uskottomuus aiheuttaa petetylle pitkäkestoisen traumaattisen kriisin useammin kuin yleensä luullaan.

– Traumakokemus on sellainen, joka ylittää psyykkiset puolustusmekanismit ja inhimilliset selviytymiskeinot. Se rikkoo mielen tasapainotilan ja joskus myös kehollisen tasapainotilan. Traumaattisen ja pitkittyneen uskottomuuskriisin lisäksi traumaattinen voi olla esimerkiksi kokemus, jossa jouduit hengenvaaraan, Kaikkonen kuvailee.

Traumakokemuksesta toipuminen voi joskus viedä hyvin pitkän ajan. Kaikkosen mukaan myös aiemmat traumakokemukset, esimerkiksi väkivallan kohteeksi joutuminen lapsuudessa, voivat pitkittää selviytymistä pettämisestä ja toisaalta myös altistaa uudelle traumatisoitumiselle.

Annikki Kaikkonen haastatteli Lapin yliopistossa tarkastettavaan väitöstutkimukseen neljääkymmentä naista tai miestä, jotka olivat joko tulleet petetyiksi tai itse päätyneet uskottomuuteen. He olivat asiakkaina kunnallisissa perheneuvoloissa tai kirkon perheasiain neuvottelukeskuksissa.

Kaikkosen mukaan pariterapia voi auttaa selviytymään uskottomuudesta.

– Miksi-kysymystä porataan usein vielä vuosienkin jälkeen. Joissakin tapauksissa saadaan kerrotuksi ja ymmärretyksi, miksi näin kävi ja voidaan elää eteenpäin, Annikki Kaikkonen sanoo.