Viisi isoa estettä perustulokokeilun tiellä

Perustulokokeilu on kirjattu hallitusohjelmaan ja ajatukselle löytyy kannatusta myös oppositiosta ja kansan parista. Kaikki siis valmista kaikille vastikkeettomasti tilille kilahtavalle kansalaispalkalle? Ei sinne päinkään. Yle listasi viisi estettä perustulomallin tiellä.

Kotimaa
Perustulola-kyltti.
Yle Uutisgrafiikka

"Toteutetaan perustulokokeilu" – kaksi sanaa hallitusohjelmasta (siirryt toiseen palveluun), jotka ovat nostattaneet riemunkiljahduksia hallituksesta oppositioon. Perustulon kaltaisen uudistuksen kokeilu ei kuitenkaan ole läpihuutojuttu. Esittelyssä viisi seikkaa, joita perustulokokeilua suunnittelevan hallituksen pitäisi nyt ihan tosissaan pohtia.

1. Ensin pitäisi sopia mitä perustulolla tarkoitetaan

Perustulosta on puhuttu jo vuosikymmeniä. Kuitenkin se mitä perustulolla tarkoitetaan, riippuu vastaajasta.

Perustulolla voidaan tarkoittaa jokaiselle kansalaiselle vastikkeetta kuukausittain kilahtavaa euromäärää, josta tietyn rajan yli menevä summa kerätään myöhemmin verona pois. Perustulosta puhuttaessa voidaan tarkoittaa myös negatiivista tuloveroa. Tässä mallissa määritellään tietty tulotaso, jonka alle ansaitseville kansalaisille maksetaan tulotukea, kunnes määrätty taso saavutetaan.

Ero näiden kahden välillä on lähinnä hallinnollinen. Valinta perustulon ja negatiivisen tuloveron välillä on kuitenkin vasta pieni pähkinä.

2. Sitten pitäisi sopia kuinka suuri perustulon tulee olla

Suurempi kysymys on, kuinka suuri perustulon tulee olla ja mitä nykyisiä tulonsiirtoja sillä korvataan? Puhutaanko "puhtaasta" perustulosta, joka korvaa toimeentulotuen, ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan, opintotuen ja asumistuen? Vai jätettäisiinkö esimerkiksi ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha vastikkeettoman perustulon ulkopuolelle? Erot ovat olennaisia perustulon maksajalle eli valtiolle, mutta myös vastaanottajille. Jos esimerkiksi 600 euron perustulolla korvattaisiin opintotuki ja ansiosidonnainen työttömyysturva, se tarkoittaisi dramaattista tulomenetystä nyt ansiosidonnaista saaville työttömille, mutta roimasti lisärahaa opiskelijoille. Poliittisella kentällä perustulo saa kannatusta oikealta ja vasemmalta, mutta näihin kysymyksiin on vastaus vasta parilla puolueella ja kumpikaan niistä ei ole hallituksessa tekemässä päätöksiä. Vihreät ehdottavat vastikkeetonta 560 euron suuruista perustuloa, jonka päälle maksettaisiin syyperusteisia tukia, kuten ansiosidonnainen työttömyysturva. Vasemmiston perustuloesitys vuodelta 2011 säilyttäisi ansiosidonnaisia tukia, mutta olisi 620 euron suuruinen.

Hallituspuolueet eivät ole tarkempia ehdotuksia perustulon suuruudesta esitelleet. On siten hämärän peitossa, millaisen mallin pohjalta perustuloa lähdetään kokeilemaan ja tuottaako asia vielä riidan hallituksen sisällä.

Pääministeri Juha Sipilä on kuitenkin toistuvasti ehdottanut (siirryt toiseen palveluun) perustulon kokeilua alueellisesti ennen sen käyttöönottoa. Kokeilun toteuttaminen ei kuitenkaan ole lainkaan yksinkertaista, sillä...

3. Alueellinen perustulokokeilu voi olla täysin hyödytön

Suurien uudistusten alueellinen kokeilu ennen niiden käyttöönottoa ei ole uusi juttu: Esimerkiksi kotitalousvähennystä kokeiltiin (siirryt toiseen palveluun) Etelä-Suomen, Oulun ja Lapin lääneissä vuonna 1997 ennen kuin se laajennettiin koko maahan vuonna 2001. Voidaan siis olettaa, että perustuslakivaliokunta näyttäisi vihreää valoa myös alueelliselle perustulokokeilulle.

Alueellisessa kokeilussa on kuitenkin tutkimuksellinen ongelma: maantieteellisesti rajattu kokeilu ei välttämättä tuota arvokasta tietoa perustulon vaikutuksista.

Tämä johtuu siitä, että kunnat ovat erilaisia. Entisessä tehdaspiippukaupungissa perustulon kustannukset ja vaikutukset olisivat täysin erilaiset kuin suurkaupungissa, jossa on kymmeniä tuhansia opiskelijoita ja alhainen työttömyys. Vaikka perustuloa kokeiltaisiin useassa kunnassa, kokeilu ei siten välttämättä viisastuttaisi meitä siitä miten temppu toimisi valtakunnallisella tasolla.

Tutkimuksellinen ongelma saattaa siten muodostua myös lainopilliseksi ongelmaksi. Perustuslaki ei salli kansalaisten eriarvoista kohtelua, paitsi silloin kun menettelyllä tuotetaan yhteiskunnalle arvokasta tietoa. Jos voidaan olettaa, että alueellinen kokeilu ei arvokasta tietoa tuota, on vaikea perustella perustuslaista poikkeamista.

Perusteellinen tutkija ehdottaisikin puhtaaseen satunnaisuuteen perustuvaa valtakunnallista kokeilua. Tässä kohtaa eteen tulee kuitenkin mahdollisesti vielä suurempi perustuslaillinen ongelma.

4. Valtakunnallinen perustulokokeilu voi olla perustuslain vastainen

Perustuloa kenttäkokeena selvittänyt ajatushautomo Tänk ehdottaa (siirryt toiseen palveluun) perustulon kokeilua täysin satunnaisella 8000 henkilön otannalla. Kokeilu kestäisi kaksi vuotta, osallistujat valittaisiin arpomalla, eikä osallistumisesta voisi kieltäytyä ”arpaonnen” sattuessa kohdalle. Perustulokokeilussa osa kansalaisista saisi rahallista turvaa eri perustein kuin muut, joten Tänkin ehdottama perustulokokeilu on siten ristiriidassa perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa.

Kuten mainittua, yhdenvertaisuusperiaatteesta voidaan mahdollisesti poiketa jos kokeilulla tuotetaan yhteiskunnan kannalta arvokasta tietoa. Silloin kokeilua varten on säädettävä laki, kuten kotitalousvähennyksen kohdalla tehtiin. Silloin laissa määriteltiin läänit, joissa asuvia poikkeava menettely koskee.

Täysin satunnaisesti ihmisiä valikoivan lain sorvaaminen on kuitenkin vaikea homma. Virkamies ei voi sooloilla, vaan lain on kerrottava hänelle tarkasti keneen eriarvoista menettelyä sovelletaan. Jos perustulon "kokeiluerä" perustuisi puhtaaseen satunnaisuuteen, olisi siis tehtävä laki joka hyväksyisi eräänlaisen nopanheiton kansalaisten perusturvalla.

Ennakkotapausta tällaisesta lakiesityksestä ei Suomessa ole. Onko perustulon valtakunnallinen tai alueellinen kokeilu Suomessa edes mahdollista, selviää vasta kun kokeilun edellyttämä lakiehdotus tulee perustuslakivaliokunnan tarkasteltavaksi.

5. Ensimmäinen versio perustulosta saattaa epäonnistua täysin

Perustulon tarkoituksena on antaa perusturvaa, poistaa kannustinloukkuja ja vähentää byrokratiaa.

Väärän mallinen perustulo saattaa kuitenkin tuottaa päinvastaisia tuloksia. Liian korkea perustulo saattaa vähentää työnteon houkuttelevuutta samalla kun se käy liian kalliiksi valtion budjetille. Liian matala perustulo taas ei riitä ihmisarvoiseen elämiseen. Jos perustulon rinnalla säilytetään suuri määrä nykyisiä tulonsiirtoja, byrokratia ei vähene ja koko uudistuksen tarkoitus hämärtyy.

Perustulon vaikutuksia ei lopulta voi ennustaa, koska muuttujia – eli täysin eri logiikalla toimivia Suomen kansalaisia – on liikaa. Esimerkiksi korkea perustulo ei välttämättä käykään yhteiskunnalle kalliiksi, mikäli työnteko säilyy houkuttelevana, ihmisten taloudellinen toimeliaisuus lisääntyy ja paperisota vähenee. Perustulomallin lopulliset kustannukset selviävätkin vasta sitten jos ja kun malli otetaan käyttöön.

Päättäjien haasteena on löytää suomalaiseen yhteiskuntaan toimiva malli, eikä sitä välttämättä löydetä ensi yrittämällä. Tarvitaan siis päättäväisyyttä hyväksyä epäonnistumiset ja kykyä oppia niistä.

Sitä ennen pitäisi tietenkin löytää yhteisymmärrys koko perustulon mallista, suuruudesta ja siitä miten mahdollinen kokeilu suoritetaan, jos suoritetaan. Ja koko uudistus voi töksähtää Suomen perustuslakiin.

Siinä on hallitukselle pähkinää purtavaksi.

Lähteet: Kelan tutkimusosaston johtavan tutkijan Pertti Honkasen tutkimus Basic Income and Negative Income Tax: A Comparison with a Simulation Model, Ajatushautomo Tänkin Miten testata perustulon vaikutuksia (siirryt toiseen palveluun) -raportti, sekä Akatemiaprofessori Kaarlo Tuorin, valtionsääntöoikeuden professori Tuomas Ojasen, ja ajatushautomo Tänkin tutkimusjohtaja Mikko Forssin haastattelut.