Yle Syyriassa: Damaskoksen lasten ilmapalloleikit

Sisällissodan erityispiirteitä on se, että taistelut eivät raivoa kaikilla alueilla koko aikaa. Paikoin elämä jatkuu hämmästyttävän normaalisti, havaitsi kirjeenvaihtaja Marika Kataja-Lian Damaskoksessa.

Katunäkymä Damaskoksessa. Kuva: Marika Kataja-Lian / Yle

Tie Libanonin rajalta Damaskokseen laskee alas kukkuloilta. Ensimmäinen havainto kaupungin yllä ovat pommien mustat savupilvet Joberin kaupunginosasta Damaskoksen itäpuolelta.

Ydinkeskustassa on kuitenkin hämmästyttävän normaalin näköinen arkipäivä: bussit poimivat matkustajia pysäkeiltä, liikennevalot toimivat, kaupat ovat täynnä asiakkaita, toimistoissa asioidaan kuten aina.

Tiesulut, piikkilanka-aidat ja hiekkasäkkivallit kuitenkin kertovat, että aivan normaalista olotilasta ei ole kyse. Se on kuitenkin lähes ainoa ero minkä tahansa vilkkaan pääkaupungin keskustan arkipäivään.

Vanhankaupungin sydämessä sijaitseva historiallinen basaarikujien sokkelo, Souk al-Hamidiya, kuhisee ihmisiä aivan kuten aiemminkin. Pikkukaupoissa on myynnissä samanlaiset myyntituotteet eikä mistään ole pulaa.

Näkymä on ällistyttävän samanlainen kuin silloin, kun viimeksi kävin Damaskoksessa ennen sotaa. Ainoa ero on sotilaiden määrä katukuvassa.

Kauppakäytävien yhtymäkohdassa olevan Umaijadi-moskeijan aukiolla lapset leikkivät ilmapalloilla. Ilmapallokauppiaat eivät ole hävinneet aukiolta mihinkään. Teinitytöt syövät pinkkejä hattaroita. Mehukoju on yhä samalla paikallaan.

Enää ei jakseta pelätä

On ihan kuin mikään ei heilauttaisi vuosisatoja vanhojen kauppakujien jatkumoa. Ja sitä juuri asukkaat haluavatkin: monet sanovat, että elämää pyritään pitämään yllä niin normaalina kuin mahdollista.

Monet sanovat myös, etteivät jaksa enää pelätä. Välillä soukia välteltiin, koska sinne osui muutamia kranaatteja, mutta ei enää.

Ihmiset vaikuttavatkin rennoilta: kun jotakin putoaa ja kuuluu kova pamaus, kukaan ei kiinnitä siihen suuremmin huomiota. Oman sisällissotansa nähneessä Beirutissa moinen ääni aiheuttaisi välittömän reaktion ja pienen paniikin. Mutta ei Damaskoksessa.

Soukin perinteisessä jäätelöbaarissa on käyty sukupolvesta toiseen, eikä mikään saa sitä loppumaan. Jono ulottuu ulos asti.

Damaskoslaisten jäätelönhimo tuntuu olevan jotenkin erityisen poikkeuksellista. Varsinkin illalla on mahdoton mennä minnekään niin, ettei näe nuorten ja vanhojen sekä kokonaisten perhekuntien nuolevan jäätelötuuttejaan.

Perheiden yhteinen iltakävely on toinen damaskoslaisten harrastus. Sekään ei ole muuttunut. Kävelyllä on jälleen pakko ihmetellä menoa: lapset leikkivät aukioilla ja ravintolat ja kahvilat ovat tupaten täynnä. Absurdia: tämäkö on sitä sisällissotaa?

Kupla kuitenkin puhkeaa, kun kauempaa kuuluu räjähdysääniä. Damaskoksen ydinkeskusta onkin aivan erilainen maailma kuin kaupungin laitamat.

Illan ja yön aikana laitamilta kuuluu jatkuvaa tulitusta ja ammukset valaisevat taivasta. Muualla Syyriassa puolestaan kokonaisia kaupunkeja on tuhottu maan tasalle.

Eikä Damaskoksen kuplaan ole kaikilla pakolaisilla asiaa. Se on varattu vain hallituksen kannattajille ja niistäkin heille, joilla on varaa elää siellä.

Kaikkialle kaupunkiin tulitus ei edes kuulu, joten siltä on helppo sulkea korvansakin.

Damaskos, Syyria