Hyppää sisältöön

100-vuotias juoksija muistelee Ruotsi-otteluita: "He saivat treenata rauhassa, kun meillä oli sota"

100-vuotias Aarne Kainlauri on Suomen vanhin elossa oleva olympiaedustaja. Kolmella eri juoksumatkalla kilpaillut teräsvaari liikkuu edelleen itsensä hengähdyksiin päivittäin.

Aarne Kainlauri täytti vastikään 100 vuotta. Hän vanhin elossa oleva suomalainen, joka on kilpaillut olympiakisoissa. Kuva: Kirsi Partanen / Yle

Kouvolalainen Aarne Kainlauri on vanhin elossa oleva suomalainen, joka on edustanut maataan olympiakisoissa. Toukokuun lopussa 100 vuotta täyttänyt Kainlauri sijoittui kymmenenneksi 3 000 metrin estejuoksussa vuoden 1948 olympialaisissa Lontoossa. Urallaan hän voitti seitsemän Suomen mestaruutta kolmella eri juoksumatkalla.

Juoksemisesta tuli Kainlaurille rutiini jo lapsena Luumäellä, ja hän juoksi päivittäin kouluun. Talvisin juoksuharjoittelu vaihtui hiihdoksi. Urheilu-uransa hän aloitti Luumäen pojissa, mutta vaihtoi seuran Kouvolan urheilijoihin päästyään töihin rautateille.

Rautateillä Kainlauri palveli myös sota-aikana. Hän ehti jo saada määräyksen liikekannallepanosta, mutta se peruttiin vielä samana iltana, sillä miehiä tarvittiin rautateillä turvaamaan junien kulkeminen. Kainlauri työskenteli tavara-asemalla.

– Rautateitä pommitettiin kovasti ja niissä kuoli myös muutamia rautatiemiehiä, muistelee Kainlauri.

Ruotsilla selvä etumatka maaotteluissa

Sodan jälkeen Kainlauri pääsi kilpailemaan myös ulkomaille. Mieleen ovat jääneet varsinkin maaottelut Ruotsia vastaan. Mukana matkoilla oli myös olympiavoittaja Tapio Rautavaara, joka ilahdutti joukkuetta muun muassa soittamalla flyygeliä Suomen lähetystössä Tukholmassa.

Urheilukentällä suomalaiset olivat täysin vastaantulijoita ruotsalaisia vastaan. Aarne Kainlauri muistuttaa, että urheilijoilla oli varsin erilaiset lähtökohdat harjoittelun suhteen.

– Ruotsalaiset saivat harjoitella sota-aikana rauhassa, kun Suomessa oli sota. Ei meillä ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia ja Ruotsi pääsi karkuun muilta mailta. Ei siinä muu auttanut kuin kilpailla.

– Sodan jälkeen oli vaikeaa, kun ei saanut edes lenkkitossuja mistään. Lopulta helsinkiläinen suutari teki minulle piikkarit. Ne ovat minulla vieläkin, kertoo Kainlauri.

Voimistelua edelleen päivittäin

Aktiiviuransa Kainlauri lopetti 50-luvun alussa. Hän jatkoi aktiivista liikkumista pitkään sen jälkeenkin ja teki esimerkiksi pitkiä pyörälenkkejä vielä yli 90-vuotiaana. Pyöräilystä ja autolla ajamisesta piti lopulta luopua heikentyneen näön vuoksi. Liikunta on silti mukana edelleen päivittäin.

– Minun pitää vieläkin laittaa sydän lyömään kovasti. Edelleenkin voimistelen itseni hengähdyksiin päivittäin, sanoo Kainlauri.