"Puku on pilattu – miehet näyttävät madoilta"

Vaatturin mukaan jokainen uusi puvun omistaja haluaa näyttää Tarzanilta. Tämänhetkisen muodin slim fit -puvut eivät siinä miehiä 1960-luvulta vaatettaneen ammattilaisen mielestä onnistu.

Kotimaa
Vaatturi Hannu Kuitunen
Video: Matti Myller / Yle

Suomessa on enää kymmenkunta vaatturia, jotka kykenevät tekemään mittatilauspuvun miehelle. Työ on vaativaa, ja se vie ammattilaiseltakin noin 50 tuntia.

Vaatturi Hannu Kuitusen mielestä ei ole epäilystäkään, etteikö puku tekisi miestä.

Puvussa ei ole mukava olla, ja sen myös näkee.

Vaatturi Hannu Kuitunen

– Jokainen mies haluaa näyttää Tarzanilta, kun he poistuvat vaatturinliikkeestä. Kun puku on istuva, sillä voidaan vähän peittää ja parannella näkymää.

Tämänhetkinen slim fit -pukumuoti ei Kuitusen mukaan tee kovinkaan monen miehen vartalolle oikeutta.

– Puku on taas pilattu: se on tehty aivan liian kireäksi. Miehet näyttävät madoilta, jotka kiemurtelevat ongenkoukussa. Puvussa ei ole mukava olla, ja sen myös näkee.

Kuitusen mukaan kilon, pari lisäys saa aikaan, ettei pukua voi käyttää. Eikä sitä voi vaatturikaan korjata, koska saumavarat eivät riitä.

Edellinen muoti miellytti

Vaatturi Kuitunen on pukenut miehiä 1960-luvulta lähtien. Uraan mahtuu muotia jos toistakin – eikä tämänhetkinen puvun pilaaminen ole ainutlaatuista. Kun hän perusti oman liikkeen 1980-luvulla, hän sai ensitöikseen korjata 1970-luvulla ompelemiaan villejä lahkeita.

Vaatturi Hannu Kuitunen
Matti Myller / Yle Keski-Suomi

– Kun vuosikymmen eteni, tuli hullu aika, jolloin tehtiin ylisuuria vaatteita, joita sitten 1990- ja 2000 -luvuilla kavennettiin.

Vaatturin silmää on sen sijaan miellyttänyt edellinen, 2000-luvun alun muoti, johon kuuluu, että puku oli luontevan väljä.

Suomen vaateteollisuus oli elpyvä ala, kun Kuitunen teki aikoinaan uravalintaa.

– Tehtaat rakentelivat koko ajan lisää kapasiteettia ja palkkasi henkilökuntaa. Sellainen tieto oli, että tällä alalla on runsaasti töitä, ja varsinkin, jos mies jaksaa opiskella alaa, niin sitä voisi teollisuuden palvelukseenkin päästä.

Kun Kuitusen koulu Jyväskylässä loppui vuonna 1967 toukokuun viimeisenä päivänä, hän aloitti seuraavana päivänä työt pukutehtaassa. 15 vuoden tehdastyön jälkeen hän perusti oman liikkeen.

Vaatturit pian sukupuutossa

Vaatturin liikkeestä voidaan tilata mitä tahansa miehen pukeutumiseen liittyvää. Myös naisten kävelypuvut, hameet, housut ja päällystakit ovat kuuluneet vaatturin toimialaan.

Vaatturi Hannu Kuitunen leikkaa miesten pukua.
Matti Myller / Yle Keski-Suomi

– Mittatilauspukujen lisäksi teen korjausompelua: autan ihmisiä muodonmuutosten jälkeen ja korjaan muodin oikkuja.

Kesäkuun lopussa Jyväskylän Gummeruksenkadulla yksi aikakausi päättyy. Kuitunen sulkee 30 vuotta toimineen, tällä hetkellä Keski-Suomen ainoan vaatturinliikkeen ja siirtyy eläkkeelle.

Myös pukutehtaat ovat Kuitusen uran aikana lähes kokonaan hävinneet Suomesta. Myös vaattureiden määrä on pudonnut.

– Suomessa on enää ehkä kymmenen vaatturia, jotka kykenevät miesten puvun tekemään tilaustyönä. Ala on hiipunut.

Kuitusen mielestä yksi ongelma on, etteivät nuoret tahdo enää päästä alaan käsiksi, kun liikkeitä on vähän, eikä niihin vähiinkään voida väkeä palkata.

– Ammattikoulusta olisi kyllä innokkaita työntekijöitä tulossa, mutta oppisopimuksellakin palkkaaminen on täysin kannattamatonta: ensimmäisien vuosien työpanos on aloittelijalta tavattoman heikko ja vaatturin aika menee ohjaamiseen ja valvomiseen.

Suomessa on enää ehkä kymmenen vaatturia, jotka kykenevät miesten puvun tekemään tilaustyönä.

Vaatturi Hannu Kuitunen

Kesäkuun aikana Kuitunen aikoo myydä liikkeensä tyhjäksi ja jäädä heinäkuussa eläkkeelle. Seuraajaa ei etsinnöistä huolimatta löytynyt.

Vastuu asiakkaan tyytyväisyydestä

Kuitusen mukaan vaatturin työ vaatii keskittymistä ja kun tilauksesta tehdään, työ on vastuunalaista.

– Asiakas on aina oikeassa: hän pyytää jotain tiettyä ja se pitäisi vaatturin pystyä tekemään. Vaikka vaatturin mielestä puku on hyvä, siinä voi olla asiakkaan mielestä viilaamista. Ja kun asiakas on viimeinen tyytyväinen, se ei kelpaakaan vielä rouvalle. Viilaaminen tuntuu joskus loputtomalta.

Vaatturi Hannu Kuitunen tekee miesten pukuja.
Matti Myller / Yle Keski-Suomi

Vastuu asiakkaan tyytyväisyydestä myös kiehtoo Kuitusta. Hänen mielestään työ ei ole vain bisnestä, vaan palvelua ja kanssakäymistä.

Vaativasta työstä ja vaativista asiakkaista seuraa se, että työpäivät ovat pitkiä.

– Tämä on vähän huono bisnes. Kovasti pitää tehdä töitä, mutta taloudellinen tulos ei ole kovin loistava. Itse olen pärjännyt, mutta elän vaatimatonta elämää: ajan yli 20 vuotta vanhalla autolla, ei ole mersuja eikä muskeliveneitä.

Kun asiakas on viimeinen tyytyväinen, se ei kelpaakaan vielä rouvalle.

Vaatturi Hannu Kuitunen

Kuitunen on tehnyt pitkää päivää – ja ilman lomia siitä saakka, kun hän aloitti 15 vuotta sitten liikkeessään myös pukujen vuokrauksen.

– Onhan se ollut aika tiukkaa, mutta onneksi on ollut hyvä terveys ja olen jaksanut. 33 vuoden aikana en ole ollut sairauden takia pois.

Kymmenien tuntien työ

Kuitusen mukaan puvun teossa on yhtä paljon työvaiheita kuin soutuveneen teossa: molemmat vievät osaavalta tekijältä noin 50 tuntia.

Vaatturi Hannu Kuitunen piirtää kaavoja miesten pukua varten.
Matti Myller / Yle Keski-Suomi

– Ennen laskun kirjoittamista pitää asiakkaalle tehdä selväksi, mitä se maksaa. Paljon on ihmisiä, jotka käyvät kyselemässä, mutta pitävät aivan järjettömänä, kun vaatturi pyytää hintaa, joka siitä kuuluu pyytää, kun puku käsityönä tehdään.

Monen on vaikea ymmärtää, ettei vaatturi saa suoraan itselleen kaikkea asiakkaan maksamaa rahaa.

– Summasta jää minulle noin 20 prosentin siivu, eikä se ole kovin paljon. Suomessa on hiukan sellainen kulttuuri ollut jo 20-30 vuotta, että ostetaan suomalaisilla tuloilla kiinalaisella palkkatasolla valmistettuja vaatteita. Se on hämärtänyt käsitystä, mitä vaate maksaa, jos vaate tehdään kotimaassa ja puhumattakaan vielä mittojen mukaan.

Haastavaa leikkaamista, helppoa ompelua

Kuituselle haastavin työvaihe on kaavan tekeminen ja kankaan leikkaaminen.

– Se vaatii keskittymistä, koska se on tärkeä työvaihe, väsyneenä sitä ei kannata edes aloittaa.

Kuitusen mukaan aikanaan räätälinliikkeessä kokenein, useimmiten liikkeen omistaja leikkasi puvun ja kisällit kasasivat niitä. Vähiten kokenut kisälli kasasi housuja ja liivejä, kokeneet takkeja ja kaikkien parhaat pääsivät ompelemaan smokkeja ja frakkeja.

Vaatturi Hannu Kuitunen prässää miesten pukua.
Matti Myller / Yle Keski-Suomi

Kuituselle mieluisin työvaihe alkaa, kun kappaleet on leikattu.

– Se on kuin palapelin tekoa. Kun vaiheen osaa hyvin, se ei stressaa. Hihan istuttaminen ja kaulusten teko ovat tarkkoja paikkoja, niissä ei voi hutiloida yhtään.

Mittanauhan, saksien, neulan ja langan lisäksi työssä käytetään paljon koneita. Ompelukone on tärkeä väline, mutta niin prässikin.

– Taitava prässäri saa huonostikin tehdyn puvun näyttämään hyvältä, hän naurahtaa.

Henkimaailman juttuja

Mittatilauspuvun ostava asiakas käy liikkeessä vähintään kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla otetaan mitat, suunnitellaan malli ja valitaan kangas.

Vaatturi Hannu Kuitunen sovittaa asiakkaalle puvuntakkia.
Matti Myller / Yle Keski-Suomi

Sitten vaatturi tekee kaavat ja leikkaa päälliskankaat, vuoren ja tukimateriaalit.

– Sen jälkeen puku kootaan ensimmäiseen sovitukseen, jossa odotusarvona on, että se voidaan joutua purkamaan palasiksi. Siksi työ tehdään osittain harsimalla. Ensimmäisessä sovituksessa etsitään vielä oikeaa tasapainoa ja muotoa vaatteeseen.

Toisessa sovituksessa puku on jo varsin pitkällä, ja silloin varmistetaan erityisesti hihojen istuvuutta. Kolmannella kerralla puku on yleensä valmis, ja sen sopivuus asiakkaalle varmistetaan.

Ihminen on vaikeampi mitata kuin pöydänkansi.

Vaatturi Hannu Kuitunen

Vaatturille on aina jännittävä tilanne, kun asiakas on tulossa hakemaan pukua.

– Kyllä se aina hieman kutittaa, miten olen siinä onnistunut ja onko asiakas tyytyväinen. Se on aina hieman henkimaailman juttu tehdä toiselle vaate, hänen mieltymystensä mukaan. Ihminen on vaikeampi mitata kuin pöydänkansi.

Lähes 50 vuoden aikana Kuitusen käsissä on valmistunut satoja mittatilauspukuja, mutta myös tuhansia tehdasvalmisteisia mittapukuja, joihin Kuitunen on antanut mitat ja jotka tehdas leikannut vaatturin ohjeiden mukaan.

– Ikä ei tahdo riittää tämän ammatin oppimiseen. Moni sanoo, että kuusikymppisenä vaatturi alkaa olla parhaimmillaan. Silloin on kokemusta ja näkemystä.

Hannu Kuitusta haastatteli Titta Puurunen.