Koodaus hiipii kouluihin

Teknologiakasvatus tuo haasteita suomalaisille kouluille. Ensi vuonna opetussuunnitelmiin on lisätty ohjelmointi, ja moni koulu hakee nyt asiantuntija-apua ulkopuolisilta yrityksiltä. Koodaamisen puolesta liputtavat nyt nuoret naiset.

kulttuuri
Ledejä, johtoja ja muita komponentteja.
Yle

Tampereen teknillisessä lukiossa koodaus- ja robotiikkakurssilla tehdään valoinstallaatioita ja robotteja.

- Tämä on tällainen melko karvalakkimallinen robotti, se kulkee eteenpäin jos pystyy, ja jos tulee esteitä, se arpoo, mihin suuntaan se lähtee liikkumaan. Vasemmalle, oikealle tai sitten se peruuttaa, Jermu Lehtonen kertoo valmistamastaan robotista.

- Haastellisinta tässä on ollut arvojen oikea asettaminen: se että kaikki laskutoimitukset menevät oikein päin. Ei tämä nyt muuten mitenkään kauhean vaikeaa ole.

Lehtosella ei ole ollut aiemmin mahdollisuutta opiskella ohjelmointia koulussa, esimerkiksi atk-tunneilla on treenattu lähinnä Wordin käyttöä.

Ohjelmoinnista onkin lähiaikoina tullut kuuma peruna suomalaisessa koulumaailmassa, semminkin kun ensi vuonna koodaamista pitäisi jo opiskella täyttä häkää. Kouluista ei välttämättä löydy alan omaa osaamista, ja kyseisiä palveluita tarjotaan nyt start up- ja teknologiapiireistä.

Pieni robottilaite.
Jermu Lehtosen tekemä robottiYle

Meitä ympäröi teknologia

Toimeen on tarttunut myös tämän kurssin ideoija Mehackit-yhteisö, joka kaipaa teknologiaan lisää luovuutta.

- Kurssin alussa käydään läpi ohjelmoinnin perusteita, mutta siitä sitten aika nopeasti siirrytään itse tekemiseen ja rakentamiseen, peruskomponentteihin ja valoihin. Toivon mukaan jotkut opiskelijat pääsevät sitten robottien rakentamiseen ja liikkeen tekemiseen asti, kurssiohjaaja Sanni Ovaska kertoo.

Ovaska taas innostui teknologiasta vasta yliopistossa opiskelukavereiden kautta.

- Ohjelmointi on saamassa Suomen kouluissa hitaasti jalansijaa, joissakin kouluissa se on pidemmällä kuin toisissa, lähinnä yksittäisten opettajien ansiosta. Kehittämistä ja parantamista kuitenkin on. Meille kaikille on hyötyä siitä, että ymmärrämme kuinka maailma ympärillämme toimii, koska niin paljon asioita perustuu teknologiaan, Ovaska sanoo.

Nuori mies koulussa.
Ohjelmoinnin opiskeluaYle

Sensorin koodi ja heiluva käsi

Jesse Stenrothin valmistamssa Veitikka-robotissa on kolme moottoria, joista yksi liikuttaa kättä.

- Kun tämä robotti näkee esteen, se peruuttaa ensin, laittaa käden eteen ja menee sitten estettä päin. Suunnittelin käden siksi, että jos este on liikuteltavissa, sen voi sitten siirtää pois, Stenroth kertoo.

- Rakentamiseen kului tuollaiset puolitoista päivää. Siitä suurin osa tosin meni koodin kirjoittamiseen: sensorin koodia on välillä aika vaikeaa tulkita.

Stenrothillekaan ei peruskoulussa ole ohjelmointia opetettu, hän on tutkinut sitä oma-aloitteisesti netin kautta ja kirjastossa.

- Minun mielestäni Suomelle on kansantaloudellisessa mielessä hyötyä sekä peli- että ohjelmointiin liittyvästä teollisuudesta. Suurin osa ohjelmointiin keskittyneistä suomalaisista firmoista on ainakin uutisten mukaan menestynyt maailmalla. Itse uskon että suomalaiset osaavat tehdä laadukasta ja luotettavaa ohjelmistoa.

Nuori mies elektroniikkalaite käsissään.
Jesse Stenroth ja VeitikkaYle

Nuoria diginaisia

Viime aikoina ohjelmoinnin ja digitaitojen tarpeellisuutta ovat ryhtyneet markkinoimaan etenkin nuoret suomalaisnaiset, kuten Linda Liukas, Sonja Heikkilä ja Henrietta Kekäläinen. Liukas on suunnitellut lapsille ohjelmointioppaan sekä popularisoinut koodaamista, Tekesissä vaikuttava Heikkilä taas ideoi parhaillaan kaupunkiliikkumisen yhdistämistä digitaaliseksi palveluksi ja Piilaakson Singularity Universityssa opiskellut Kekäläinen on perustanut Mehackit.

- Minulle selvisi vasta parikymppisenä, kuinka siistiä koodaaminen ja teknologia on, sitä ennen kukaan ei ollut näitä juttuja minulle näyttänyt, Kekäläinen muistelee.

Nuori nainen haastattelussa
Henrietta KekäläinenYle

- Tavoitteenani on tuoda nuoret teknologian ääreen, etenkin sinne tekijäpuolelle. Kaikki osaavat käyttää erilaisia laitteita sujuvasti, mutta tekijöistä on pulaa. Näkisin että tulevaisuudessa me kaikki tarvitsemme työkaluboksia, jossa on ongelmanratkaisukykyä, teknistä ymmärrystä ja luovuutta. On hyvin tärkeää nähdä, mitä siellä konepellin alla oikein tapahtuu.

- Ihmisiä voi saada kävelemään robottijalkojen avulla, dna:ta voi sekvensoida ja erilaisilla ohjelmoinneilla ja ohjelmilla voi vaikuttaa positiivisesti ihmisten elämään, Kekäläinen summaa.