Ihmisen ja eläimen parinvalinta ei paljon poikkea – ovulaatiota emme kuitenkaan mainosta

Tiesitkö, että jopa joka viidennen varpuslintujen jälkeläisistä on siittänyt joku muu kuin naaraan pesintäkumppani? Yksiavioinen varpusnaaras on siis uskoton puolisolleen. Naaraalla on kuitenkin selitys: se etsii naapurista parempaa geeniperimää.

kulttuuri
Pojan ja tytön jalat vierekkäin.
Tiina Jutila / Yle

Eläimet yhteiskunnassa -kirjassa biologi Jussi Viitala haastaa uskomuksen, että ihminen poikkeaisi oleellisesti eläimestä. Yhteneväisyyksiä löytyy muun muassa parin valinnassa.

Varpusesimerkki kertoo taipumuksesta hakea hyviä geenejä. Viriilimmän koiraan geenit parantavat myös naaraan omien geenien säilymistä.

Mies tietää, milloin on aika lisääntyä.

Aisankannattajaksi jäänyt urosvarpunen puolestaan reagoi tilanteeseen jättämällä vieraat poikaset vähemmälle hoidolle.

Viitalan mukaan kaikkien yksiavioisten lajien koiraat huolehtivat sitä innokkaammin jälkeläisistään, mitä varmempia ne ovat omasta isyydestään. Vastaavaa tiedetään tapahtuneen myös ihmisten parissa – tosin uskottomuus ei biologin arvion mukaan ole aivan yhtä yleistä kuin varpuslinnuilla.

Nenä ohjaa oikean luo

Hajun rooli puolisonvalinnassa liittää meidät hiiriin. Kotihiiri kykenee haistamaan puolisokandidaatin MHC-geenit. Mitä enemmän isän MHC-geenit poikkeavat äidin geeneistä, sitä kattavamman suojan jälkeläinen saa erilaisia loisia ja taudinaiheuttajia vastaan. Kotihiiri valitseekin aina kumppanin, jonka geenit poikkeavat eniten sen omista geeneistä.

Ihmisillä asiaa on tutkittu teepaitatestillä. Sveitsiläiset opiskelijatytöt pistettiin haistelemaan käytettyjä miesten teepaitoja. Miellyttävimpänä opiskelijat pitivät sellaisen miehen teepaidasta lähtevää hajua, jonka MHC-geenit poikkesivat eniten heidän omistaan. Tulos oli siis sama kuin kotihiirillä.

Tumake antaa osittaisen selityksen homoseksuaalisuudelle.

Viitalan mukaan nenä ohjaa parinvalintaa erityisesti eurooppalaista alkuperää olevissa populaatioissa. Sen sijaan esimerkiksi Brasilian intiaaneilla tai Afrikan yoruba-kansalla vastaavaa ei havaittu. Pakkaa sekoittaa sekin tieto, että teepaitatestissä ehkäisypillereitä syöneet naiset suosivat samanlaisia MHC-geenejä kantavan miehen hajua.

Mies tietää, milloin on aika lisääntyä

Viitala pohdiskelee myös sitä, miksei ihmisnaaraan ovulaatiota mainosteta kauas näkyvällä, kirkkaan värisellä seksuaalipullistumalla kuten simpansseilla. Vastaus on se, että mies ei tarvitse pullistumaa tietääkseen, milloin on aika lisääntyä. Nenä kertoo senkin. Uusimpien tutkimusten mukaan miehet kykenevät tunnistamaan hajuaistillaan munasolun irtoamisen ja tietämättään reagoivat siihen.

Yksi sentään erottaa ihmisen puolisonvalinnan eläimistä: annamme arvoa myös älylle ja keskustelutaidolle. Tätä on jopa pidetty selityksenä sille, että ihmisen aivojen evoluutio on edennyt ennätysvauhtia – sukua jatkamaan pääsivät ne, jotka onnistuivat puhumaan puolisokandidaatin pään pyörälle.

Myös sukupuolinen suuntautuminen yhdistää ihmisen eläinkuntaan. Viitalan mukaan biologia antaa ainakin osittaisen selityksen homoseksuaalisuudelle. Keskiössä on väliaivojen pohjassa sijaitseva preoptinen tumake. Miehillä tumake on yleensä kolme kertaa suurempi kuin naisilla. Toisinaan tumakkeen koko on kuitenkin miesten ja naisten tumakkeiden koon puolivälissä – tällöin todennäköisyys homoseksuaalisuuteen kasvaa. Vastaavaa ilmiötä esiintyy myös eläinkunnassa.