Kaljakuppiloille lähtöpassit – toimiva lähiöostari yhdistää kaupat, kirjastot ja asukasaktiivit

Vanhat lähiöostarit kipuilevat suurten kauppakeskusten yhä kasvavassa paineessa. Elinvoimaiset ostarit ovat kuitenkin tärkeitä, jos halutaan ylläpitää lähipalveluita ja yhteisöllisyyttä sekä välttää lähiöiden kurjistuminen. Toimivan ostarin mallia on nyt selvitetty Helsingissä asukkaiden ja tutkijoiden yhteistyössä.

Kotimaa
Pohjois-Haagan ostari.
Yle

Ostari on lähiön käyntikortti ja kasvot. Sen kunto ja tunnelma kertovat paljon koko asuinalueesta. Tästä huolimatta moni vanha ostari rapistuu ja räkälöityy, mikä saa asukkaat kiertämään ne kaukaa.

Hyvästä huonosta esimerkistä käy Pohjois-Haagan ostari, joka on Helsingin vanhimpia. Rakennushistoriallisesti arvokas paikka ei enää houkuttele asioimaan. Lähitalossa asuva Tarja Vasiza pitää ostaria suorastaan masentavana. Tappelut ja huutelu ovat tulleet tutuiksi.

– Suurin ongelma on päihteiden käyttö, päihdeongelmaiset ja nämä kapakat, joita tässä on, Vasiza summaa.

Asukkaat toivovatkin, että kaupunki keskittäisi omia palveluitaan ostarille, niin että myös asukastoiminnalle jäisi tilaa. Vasizan mukaan toivottomuuden tunnetta on kuitenkin vaikea välttää.

– Me elämme koko ajan toivossa, että tämä muuttuisi, mutta välillä sitä on vaikea uskoa. Tuntuu, että joka paikassa vastaan tulee joku, joka sanoo, että ei käy, ei pysty, ei voi muuttaa.

Syyttävä sormi osoittaakin nopeasti kaupunkia, jonka lukuisilla virastoilla on ostarisopassa kaikilla oma lusikkansa.

Ostaritutkimusta Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella vetäneen yliopistotutkijan Pasi Mäenpään mukaan kaupungin rooli on etenkin vanhoilla, suojelluilla ostareilla elintärkeä. Julkisilla palveluilla voidaan paikata kaupallisten toimijoiden katoa ja tukea jäljelle jääviä yrityksiä.

– Kaupunki voisi tuoda omia palveluitaan näille ostareille. Useimmissa lähiöissähän on olemassa peruspalvelut, kirjastot, nuorisotilat ja niin edelleen, Mäenpää toteaa.

Turha sääntely näivettää toimivankin ostarin

Myllypuron ostari
Yle

Myllypurossa kaupunki otti muutama vuosi sitten ohjat käsiinsä ja osti yhdessä kiinteistöliiketoimijan kanssa koko vanhan ostarin. Kaljakuppiloista päästiin, kun tilalle rakennettiin uusi. Asukkaat ovat asumista sekä asukas- ja liiketiloja yhdistävään ostariinsa tyytyväisiä.

– Vanhaa ostaria monet ihmiset kiersivät. Täällä uudessa on mahdollista istua ja saa olla rauhassa. Ja tilan keskellä on tietysti asukastalo Mylläri, jossa on hyvin paljon toimintaa, kehuu Myllypuro-Seuran Hannu Hassinen.

Aivan nappiin ei uudistaminen Myllypurossakaan mennyt, sillä osa liiketiloista ammottaa edelleen tyhjyyttään. Uudet seinät nostavat väistämättä myös liiketilojen hintoja ja varsinkin pieniä erikoiskauppoja on vaikea saada pysymään.

Toivomisen varaa olisi Hassisen mukaan myös yleisten tori- ja katutilojen joustavassa käytössä.

– Sääntely menee joskus liian pikkumaiseksi. Se sitoo yrittäjien, paikallisten toimijoiden tai mahdollisten torikauppiaiden asettumista ja kotoutumista tänne. Ylisääntelyn haluaisin pois.

Oma ostari syntyy vain itse tekemällä

Laasalon ostari
Yle

Myllypurosta opittua yritetään käyttää hyväksi, kun Laajasalon vanha ostari lähitulevaisuudessa puretaan ja tilalle rakennetaan uusi kauppakeskus.

Ostarilla toimii jo tällä hetkellä lähiruokaosuuskunta, joka toivoo, että asukasaktiivisuudelle löytyy kohtuullisin kustannuksin tilaa myös tulevaisuudessa.

–Toivoisin kyllä, että me pääsisimme sinne uuteen kauppakeskukseen, koska uskon, että meidän kaltaisemme toimija tuo sinne ihmisiä ihan eri tavalla kuin pelkät kaupalliset toimijat, Saaremme lähiosuuskunnan perustajajäseniin kuuluva Pauliine Ranta toteaa.

Toimivan lähiöostarin kaava onkin tutkijan mukaan lopulta yksinkertainen. Se vaatii yritysten, kaupungin palveluiden ja asukkaiden omaehtoisen toiminnan yhdistämistä.

– Toimivan ostarin peruselementit ovat julkiset ja yksityiset palvelut pantuina yhteen, tukemaan toisiaan. Siihen lisäksi vielä asukaslähtöistä toimintaa, joka tekee ostarista paikallisen ja asukkaiden oman paikan ja tuo sinne yhteisöllisyyden tunnun. Sillä päästään pisimmälle, Mäenpää sanoo.

Ostarit lähiökehittämisen haastavin osa

Helsingin Lähiöprojektin projektipäällikkö Tero Santaoja pitää ostareita erittäin tärkeinä. Hänen mukaansa onkin hyvä kuulla, että esimerkiksi Myllypurossa asukkaiden kanssa käyty vuoropuhelu on tuottanut tulosta.

Huomioon otettavaa on kuitenkin paljon, jotta Myllypuroa voidaan entisestään kehittää ja toimivia ratkaisuja levittää myös muualle. Mutkina matkassa ovat ainakin kaupalliset reaaliteetit ja lähialueiden ostovoima, eri kiinteistönomistajien intressit, asukastoiminnan mukaanottaminen, turvallisuusmääräykset ja jopa parkkipaikkojen sekä liikenteenohjauksen järjestäminen.

– Sanoisin, että ostareiden kehittäminen on ehkä lähiökehittämisen haastavin asia, koska se on niin riippuvaista eri intresseistä, Santaoja huomauttaa.

Kaupunkihallinnon hajanaisuudesta olisi hänen mukaansa kuitenkin päästävä eroon.

– Meidän pitää olla Helsingin kaupunki, ei kaupunkisuunnitteluvirasto ja jokainen virasto erikseen. Meidän pitää ajatella, että olemme kaupunki ja me tarjoamme kaupunkilaisilla palveluita riippumatta virastorajoista.

Mäenpään mukaan toimiva lähipalvelupaikka on kaikkien etu ja tämä eri toimijoiden pitäisi ymmärtää.

– Se hyödyttää kiinteistöbisnestä, se hyödyttää asukkaita, se hyödyttää kaupunkia. Jos tahtoa riittää tarpeeksi, niin kyllä niistä sopimusasioistakin voidaan päästä yhteisymmärrykseen.