Puhuri ei pelota 91-vuotiasta torikauppiasta: "En ole laiskoja päiviä pitänyt"

Aimo Ruuhijärvi palaa Lahden torille kesästä toiseen, vaikka elämänkumppani on jo jäänyt matkasta. Myräkät tai iän tuomat vaivat eivät konkaria pidättele.

kulttuuri
Torikauppias Aimo Ruuhijärvi on 91-vuotias ja myy kukkia Lahden torilla
Anna Näveri / Yle

Harva viitsii vaivautua myräkässä torikahville. 91-vuotias Aimo Ruuhijärvi sen sijaa istuu myyntikojunsa takana Lahden markkinapäivän huonosta sääennusteesta huolimatta. Niin Ruuhijärvi on tehnyt jo yli 50 vuotta, aluksi lähinnä vapaapäivinä omasta työstään.

Torikaupan konkari käärii tottunein ottein orvokkikimpun paperiin ja ojentaa sen myyntipöydän yli naiselle viittä euroa vastaan. Sitten Ruuhijärvi istahtaa rollaattorilleen, raparperinvarsien, pihakukkien ja tomaatintaimien täyttämän myyntipöydän taakse.

Se on pakko totutella elämään yksin, vaikka se joskus on vaikeaa.

Aimo Ruuhijärvi

Yksin eläminen vaatii totuttelua

Ruuhijärven vaimo kuoli viisi vuotta sitten. Sitä ennen pariskunta möi kukkia Lahden torilla yhdessä.

– Vaimon hommaa tämä on ollut, lasitehtaalla varsinaisen työnsä tehnyt Ruuhijärvi sanoo.

– Kun lapset vähän kasvoivat, pääsin torille mukaan vapaapäivinäni.

Aimo Ruuhijärvi on 91 vuotta ja myy kukkia Lahden torilla
Anna Näveri / Yle

Alussa työnjako meni niin, että vaimo hoiti kukat, mies myi oman kasvimaan mansikoita.

– Oltiin 65 vuotta naimisissa. Ja kansakoulu käytiin sitä ennen yhdessä, että koko elämä on ollut yhteistä elämää, Ruuhijärvi kertoo.

Nyt Ruuhijärvi asuu yksin omakotitalossa, jonka pihasta myyntikojunkin lemmikit ja helmililjat on poimittu. Yksin jääminen ei ole ollut helppoa.

– On pakko totutella elämään yksin, vaikka se joskus on vaikeaa.

30 vuotta eläkkeellä, ei päivääkään laiskottelua

Ruuhijärvelle torikauppa on harrastus.

– Kukat ja tomaatin kasvattamiset ja sen semmoiset, pitävät virkeänä.

Vielä viime vuonna Ruuhijärvi pystyi polkemaan torille kotoaan viiden kilometrin päästä, mutta nyt kunto ei enää anna myöten.

Ei ole kunto oikein sellainen kuin pitäisi olla.

Aimo Ruuhijärvi

– Enää en pääse pyörälläkään ajamaan. Pari kertaa on käynyt sellainen halvaus, että ei enää oikein polvet toimi, Ruuhijärvi harmittelee.

Myyntipöydän kielot ovat pojan keräämiä, kun oma jalka ei nouse enää metsäretkiin.

– Ei ole kunto oikein sellainen kuin pitäisi olla.

Torimyynnistä seniori ei kuitenkaan aio vielä luopua.

– Jos satavuotiaaksi jaksaisin, se olisi hyvä, Ruuhijärvi vitsailee, mutta vakavoituu hieman ja toteaa jatkavansa terveyden sallimissa rajoissa.

Torilla miehen pitää into myydä. Luonteenlaatu ei taivu löysäilyyn.

– En ole laiskoja päiviä pitänyt, vaikka olin vuorotyössä.

Pakostakin tutustuu

Vuosien saatossa Ruuhijärvi on nähnyt monet markkinat. Tuttuja on kertynyt.

– Pakostakin tutustuu, kun täällä on.

Ohikulkijat ihastelevat kimppuja.

Sanon, että te olette kauniita. Pihassakin kun kuljen, kyllä minä osaan kukille aina jotain sanoa.

Aimo Ruuhijärvi

Sitten Ruuhijärvi kertoo salaisuuden houkuttelevien kukkakimppujen aikaansaamiseksi. Niin kuluneelta kuin se kuulostaakin, torikaupan konkarin mukaan kukille täytyy tietenkin puhua.

– Puhun niille kaikenlaista. Sanon, että te olette kauniita. Pihassakin kun kuljen, kyllä minä osaan kukille aina jotain sanoa.