Luokanopettajasta tv-tähdeksi – paikallisradiot ovat nostaneet monta osaajaa pinnalle

Ilman paikallisradiota suomalaiset eivät olisi ehkä koskaan päässeet kuulemaan Antero Mertarannan selostuksia. Ennen paikallisradioiden aikaa monella lahjakkaalla osaajalla ei ollut edes mahdollisuutta päästä näyttämään kykyjään.

ilmiöt
Antero Mertaranta Naantalin Emma Teatterin lavalla.
Petri Vilén / Yle

1980-luvulla lahtelaisen paikallisradion, Rytmiradion, ovesta astui sisään kaksi miestä itseluottamusta puhkuen. Miehet ilmoittivat haluavansa tehdä vastaperustetulla radiokanavalla urheiluohjelmaa.

Toinen miehistä oli nastolalainen luokanopettaja Antero Mertaranta – sittemmin tunnettu urheilun selostajalegenda.

– Olin kiinnostunut puhetyöstä. Olin valmistunut opettajaksi ja opiskellut yliopistossa puheviestintää, Mertaranta kertoo.

Rytmiradion silloinen toimitusjohtaja Memmu Alenius päätti antaa innokkaille ohjelmantekijöille mahdollisuuden. Etsihän asema jatkuvasti uusia ohjelma-avustajia.

– Luulen, että innokkuutta urheiluun oli, mutta kummallakaan miehistä ei ollut urheiluselostajataustaa. He näkivät, että nyt oli tullut tilaisuus.

Mertarannalle oli kertynyt jo hieman kokemusta radiosta kesätoimittajana Ylen Lahden aluetoimituksessa.

Pesti uudessa paikallisradiossa toi esiin lahjakkaan urheiluselostajan.

– Urheilu oli luonteva työsarka. Oikeastaan ajauduin selostamaan. Lahdessa oli tuohon aikaan kaksi jalkapallojoukkuetta ja jääkiekko oli nousussa. Kun paikalliset urheilutoimijat huomasivat paikallisradion herättävän ihmisissä uudenlaista kiinnostusta paikallisiin asioihin, hekin innostuivat radiosta.

Paikallisradiot nostivat maakuntien tekijät esiin

Ensimmäisten paikallisradioiden aloittamisen jälkeen vuonna 1985, eri puolille maata perustettiin vilkkaasti uusia radioasemia. Vuoden 1989 lopussa Suomessa oli jo 40 paikallisradiota.

Ne tarjosivat monelle lahjakkaalle tekijälle mahdollisuuden näyttää kykynsä mediassa. Mertarannan lisäksi lahtelaisesta paikallisradiosta koko kansan tietoisuuten ponnisti esimerkiksi muun muassa televisio-ohjelmista tuttu kansanedustaja Jaana Pelkonen,

Urheilu oli luonteva työsarka. Oikeastaan ajauduin selostamaan.

Antero Mertaranta

– Paikallisradiot ovat tuottaneet alalle paljon osaavia ihmisiä. Julkisuudessa on valtavasti ihmisiä, jotka ovat kasvaneet mediaan paikallisradioiden kautta, Mertaranta toteaa.

Hän arvelee, että jo ennen paikallisradioiden aikaa eri puolilla Suomea oli valtava määrä potentiaalia ja osaamista, jota kukaan ei osannut hyödyntää.

– Meitä räkänokkia vastassa oli muuri, Mertaranta sanoo ja viittaa Yleen, joka tuotti ohjelmia omalla koneistollaan.

Yleisö pääsi mukaan hiihtoselostukseen

Varsinainen tulikoe tuoreelle urheilutoimittajalle olivat vuoden 1989 MM-hiihdot Lahdessa. Rytmiradion väki sai Yleltä ja kisajärjestäjiltä ohjeet, mitä paikallisradio sai lähettää.

– Meitä ehdottomasti kiellettiin selostamasta urheilua, koska emme tietenkään osaa sitä niin kuin Yle osaa, Memmu Alenius muistelee.

Meillä oli toimittajia mikrofonien kanssa katsomossa ja kyselimme katsojilta, mitä tapahtuu.

Memmu Alenius

Mertarannalle kisat olivat kova työrupeama. Hän istui lähes kaksi viikkoa yhteen vetoon kisapaikalle pysäköidyssä lähetysautossa.

– Koska meillä ei ollut oikeutta selostaa kisatapahtumia suorissa lähetyksissä, selostin kisoja televisiokuvan avulla muutaman sekunnin viiveellä.

Myös stadionille tulleet kisavieraat osallistuivat ohjelman tekemiseen.

– Meillä oli toimittajia mikrofonien kanssa katsomossa ja kyselimme katsojilta, mitä tapahtuu. Katsojat kertoivat auliisti, että nyt tulee Suomi maaliin. Stadionin selostus kuului myös mikrofonien kautta radioon. Se välittyi myös radion kuuntelijoille. Illalla olimme sitten Ylen puhuttelussa siitä, mitä saamme tehdä siitä eteenpäin vai viedäänkö studiomme kokonaan pois, Alenius muistelee.

Kun Antero Mertaranta aloitti urheiluselostajana, osaaminen on tärkeä tekijä pinnalle pääsemisessä.

– Silloin edettiin ja päästiin julkisuuteen osaamisella. Nyt pinnalle pääsee aivan jollain muilla avuilla jotain vilauttamalla. Paikallisella tasolla on paljon huipputekijöitä, jotka eivät pääse eteenpäin, Mertaranta arvelee.