Puutarhaterapeutti: Ei ole pöpiä puhua kiville ja kannoille

Puutarhaterapeutiksi opiskellut espoolaisopettaja puhuu mielellään luonnon ihmiselle tekemästä hyvästä. Tutkimuksetkin kertovat, että luonto auttaa dementikkoja ja masentuneita sekä unettomuudesta ja stressistä kärsiviä.

Kotimaa
Nainen taivuttaa kukkienlehtiä rakennetussa vesipurossa.
Puutarhaterapeutti Saila Kivistö tuntee osin nimensäkin velvoittamana vetoa kiviin.Yle

Espoolainen erityisluokanopettaja Saila Kivistö valmistuu viikonvaihteessa puutarhaterapeutiksi Jyväskylän kesäyliopistosta. Takana on vuosi opintoja, paljon oivaltamista ja hyvää mieltä.

– Koulutus on vahvistanut käsitystäni ihmisen ja luonnon yhteydestä ja vuorovaikutuksesta. Luonto antaa erittäin paljon rentoutumisen keinoja, kertoo Kivistö.

Hän ottaa esimerkin Espoosta omista vaikeasti kehitysvammaisista ja autistisista oppilaistaan, jotka eivät kykene puhumaan tai edes liikuttamaan käsiään. Joidenkin kanssa toimivat kyllä- ja ei-kortit.

– Puhe on vain pienen pieni osa vuorovaikutusta. Loppu on katsetta, kosketusta ja ilmeitä. Kun ihminen ei kykene ilmaisemaan itseään, on toisen ihmisen mentävä lähelle ja viimeisellä ihokarvallaan yritettävä saada selville, mitä toinen haluaa, selvittää Kivistö.

Itkin ja kitkin

Saila Kivistön juuret ovat syvällä Keski-Suomessa peltojen ja metsien keskellä. Siellä syntyi rakkaus eläimiin, luontoon ja toisiin ihmisiin.

– Pikkutyttönä itkin ja kitkin, harvensin ja haravoin. Pidin pikkulinnuille hautajaisia, näin kuinka sika teurastettiin ja viimeinen työhevonen vietiin talosta, muistelee Kivistö.

Kivistö on palannut juurilleen ja haluaa viedä sukupolvien ketjua eteenpäin. Jotta lapsenlapsenlapsilla olisi koivuja ja mäntyjä ihmetellä, on metsää vaalittava.

– Pikkutyttönä haaveilin suurkaupungista, kerrostaloasunnosta ja omista kotiavaimista. Ja siitä, että joku tulisi hakemaan leikkimään. Ja oli myös vaihe, etten halunnut koskaan palata maalle, mutta nyt haluan sinne entistä enemmän, naurahtaa Kivistö.

Kiville ja kannoille puhuja

Luonnon hyödyntäminen ihmisen hyvinvoinnissa on viiden viime vuoden aikana herättänyt valtavasti kiinnostusta Suomessa. Yliopistotutkimuskin osoittaa, että luonto auttaa ihmisen mieltä monin tavoin. Dementoituneet vanhukset, vangit, masennuksesta, unettomuudesta ja stressistä kärsivät saavat apua luonnosta.

– Olen oppinut pysähtymään ja kuuntelemaan, miten kauniisti lintu visertää ja katsomaan, minne muurahainen menee ja pohtimaan, mitä kivi tai sammalmätäs kertoo, kuvaa Kivistö ja muistuttaa, että ensin on opittava tuntemaan itsensä, jotta pystyy auttamaan muita. Tässä luonto on apuna.

– Siinä voi jutella kivelle tai kannolle. Ja vaikka kiville ja kannoille puhujaa pidetään pöpinä, niin siinähän pidetään. Kyllä pöpejäkin tarvitaan tässä maailmassa. Sitä paitsi kivi tai kanto lohduttaa ja auttaa, muistuttaa Kivistö.

Hetkessä elämistä

50 täytettyään Saila Kivistö on pohtinut paljon elämää ja mitä vielä voisi tehdä ja oppia. Hänen mukaansa tämä hetki juuri tässä on tärkeä, eivät menneet eivätkä tulevat.

– Ihmisen pitää olla tietoinen siitä, missä hän on hyvä ja mikä vie häntä eteenpäin kasvamisessa. Ja löytää vaikka pienikin asia, mikä kiinnostaa ja olla siitä ylpeä ja vahvistaa sitä, tuumaa Kivistö.

Omassa työssään erityisopettajana Saila Kivistö vie oppilaita läheiseen Träskändan puistoon tai tuo palan luontoa luokkaan. Yrttikasveja haistellaan ja maistellaan. Kylvetään kasvin siemeniä ja katsellaan, kun pieni taimi alkaa kasvaa ja kehittyä.

– Ihan samalla lailla me olemme pieniä ja kehitymme ja kasvamme. Meillä on vaikeita aikoja kuten kasveilla, jotka lakastuvat ja osa kuoleekin. Tulppaanin sipulissa on koko elämä, hän toteaa.

Jokainen ihminen on tärkeä

Suomessa pidetään Kivistön mielestä itsestäänselvyytenä, että on puhdasta luontoa ja että juhannuksena voi pulahtaa uimaan. Kiinalaisen sanalaskun mukaan pitää ryhtyä puutarhuriksi jos haluaa tulla onnelliseksi.

– Totta kai allekirjoitan tämän, mutta ei ihmisellä tarvitse olla varsinaista puutarhaa vaan pala luontoa voi olla vaikka parvekkeella. Siinä käy niin, että kasvi hoitaa sinua samalla kun sinä hoidat kasvia, Kivistö innostuu.

Kivistö palaa ajatuksissaan lapsuuden maisemiin, joista ovat kotoisin hänen arvonsa, ihmisen hoitaminen, yhdenvertaisuus ja kaikkien ihmisarvo.

– Olet sinä sitten minkälainen tahansa ja mistä päin maailmaa tahansa, sinä olet tärkeä, hän huomauttaa ykskantaan.

Suomessa kuljettu jälkijunassa

Puutarhanhoidon tärkeydestä ihmisen hyvinvoinnille on ollut näppituntuma satoja vuosia. Ensimmäiset tiedot ovat 1600-luvulta Yhdysvalloista. Myöhemmin Saksassa ja Englannissa huomattiin puutarhanhoidon auttavan psykiatrisia potilaita.

Lapinlahden sairaala aloitti toimintansa Helsingissä vuonna 1841 ja jo tuolloin sairaalaa ympäröi iso, potilaiden käytössä ollut puutarha. 1960-luvulla puutarhatyö tuli osaksi mielen hoitoa Kellokosken, Pitkäniemen ja Niuvanniemen sairaaloissa, mutta vastaa viiden viime vuoden aikana kiinnostus on ollut valtaisaa.

– Suomessa on kiiruhdettu tässä asiassa hitaasti ehkä siksi, että me olemme olleet kiinni maataloudessa hyvin pitkään. Toisaalta onhan meillä kesämökkimme ja siellä läheinen yhteys luontoon, pohtii toimitusjohtaja Riitta Suonpää Valkoinen Talo Partnerista.

Valkoinen Talo Partner on ollut mukana järjestämässä puutarhaterapeuttikoulutusta. Espoolainen Saila Kivistö saa tutkintotodistuksensa lauantaina Porvoon Haikkoossa.