1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. ilmiöt

Maantieraivoon kyllästynyt ratsastaja varautuu pahimpaan: "Oman turvallisuuden takia on pakko hankkia kypäräkamera"

Ohi keulivia mopoja, kaahaavia rekkoja ja hevosvihaa puhkuvia autoilijoita. Ratsastusta ikänsä harrastanut Jenni Kemppainen kertoo, että muut tienkäyttäjät aiheuttavat ratsastajalle jatkuvasti vaaratilanteita.

Kuva: Jenni Kemppainen

Pienestä asti ratsastusta harrastanut Jenni Kemppainen on lopen kyllästynyt jatkuvaan jännittämiseen ratsastuslenkeillä. Päästäkseen turvallisille poluille Nastolan Villähteen metsiin hänen on ensin kuljettava hevosineen parin kilometrin mittainen tieosuus.

Päättyvällä tiellä ei periaatteessa pitäisi olla juurikaan liikennettä. Taloja on tien varrella vain muutama.

Silti ratsastaja kohtaa siirtymällä usein autoja, traktoreita ja rekkoja.

– Kun näkee auton tulevan kovaa, tulee fiilis, että o-ou, mitenköhän selviämme. Isommille teille en lähde lainkaan, koska ihmiset eivät jarruta, ajavat vain hirveää vauhtia ohi.

– Yksikään autoilija ei ole vapaaehtoisesti pysäyttänyt autoaan ja antanut tietä, vaikka syytä ehkä olisi ollut, hän lisää.

Tööttäilyä, keulimista ja kaasuttelua

Shetlanninponin ja nuoren suomenhevosen omistaja on kohdannut taajama-alueen teillä kaikenlaista. Moni kohtaamisista on nostattanut karvat pystyyn.

Läheltä piti -tilanteita tulee niin paljon, ja jos joskus vaikka tipahdan sen takia, että joku hurjastelee ohi, minulla on ainakin näyttöä siitä, mitä oikeasti kävi.

Jenni Kemppainen

Talvella peltotiellä ratsukon ovat yllättäneet hangilla täyttä vauhtia päästelevät moottorikelkkailijat ja kesällä moottoripyöräilijät sekä mopoilijat.

Kemppainen kertoo, että esimerkiksi nuoret mopoilijat ja motoristit eivät hiljennä menoaan hevosen nähdessään vaan päinvastoin.

– He vetävät keulien ohitse ja tuskin edes tajuavat, minkä vaaran aiheuttavat. Myös nuoret autoilijat tööttäilevät, kun ratsastan vaikka pellolla. Olen yrittänyt turruttaa hevosen tööttiin, mutta kyllä siinä ainakin itse säikähtää.

Kemppainen kertoo, että oma lukunsa ovat hevosvihaajat, joiden mielestä ratsukot eivät kuulu teille.

– Hevosvihaajat usein pysähtyvät erikseen sanomaan, että mene pois täältä. Sitten kun heitä ei tottele, he kaahaavat vauhdilla ohi.

Kaahaava maitoauto ja tukkirekat jättivät pelon

Eivätkä ikävät kokemukset hevosen selässä rajoitu nykyhetkeen. Tienkäyttäjien yhteiselo ei ole sujunut ongelmitta ennenkään.

Yksikään autoilija ei ole vapaaehtoisesti pysäyttänyt autoaan ja antanut tietä, vaikka syytä ehkä olisi ollut.

Jenni Kemppainen

– Nuoruudesta kammokuvana on kaahaileva maitoauto, jota pakoilimme niin, että opetimme hevoset hyppäämään vaikka millaisesta paikasta ojien yli turvaan.

Hiljaisilla metsäteillä ratsukko kohtaa silloin tällöin myös esimerkiksi tukkirekkoja.

– Ne ovat hevosen silmin hurjan isoja. Niistäkin on selvitty, mutta olen myös joutunut hyppäämään vauhdilla alas hevosen selästä ja siinä rytäkässä varpaita on jäänyt kavioiden alle ja mennyt mustaksi. On ollut pakko toimia äkkiä, että on päässyt hevosen kanssa turvaan ja saanut vedettyä sen rekan edestä pois.

Turvaa raipasta ja kypäräkamerasta?

Koska vaaratilanteita sattuu ratsailla, jos ei päivittäin ainakin viikottain, Kemppainen on kehitellyt itsensä ja hevosen suojaksi edes jotakin turvaa.

Hevosvihaajat usein pysähtyvät erikseen sanomaan, että mene pois täältä.

Jenni Kemppainen

Maastossa ratsastaessaan hän pitää mukanaan pitkää kouluratsastusraippaa, jotta liian läheltä ohi pyrkivän autoilijan on kierrettävä ainakin raipan mitan päästä.

Lisäksi Kemppainen lähtee teille yksin ratsastamaan vain, jos on pakko. Useimmiten mukana on esimerkiksi puoliso turvaamassa menoa.

Ratsastusajankohdaksi valikoituu yleensä myöhäinen ilta, jolloin liikennettä on vähän.

– Oman turvallisuuden takia on pakko hankkia kypäräkamera. Harkitsen sitä vakavasti. Läheltä piti -tilanteita tulee niin paljon, ja jos joskus vaikka tipahdan sen takia, että joku hurjastelee ohi, minulla on ainakin näyttöä siitä, mitä oikeasti kävi. On pakko varautua pahimpaan.

Entä, jos tiellä kulkeekin hevosen sijaan lapsi?

Jenni Kemppainen on huolissaan myös siitä, että jos ratsukot eivät saa autoilijoita, rekkaku skeja ja motoristeja hidastamaan, miten nämä toimivat nähdessään pikkuteillä lapsia tien laidassa.

On ollut pakko toimia äkkiä, että on päässyt hevosen kanssa turvaan ja saanut vedettyä sen rekan edestä pois.

Jenni Kemppainen

– On aika hurjaa, jos lasten ohi ajetaan yhä piittaamattomasti kuin ratsukoiden ohi.

Ratsastaminen hiekkateillä on monelle hevosharrastajalle ainoa vaihtoehto, Kemppainen muistuttaa.

Vaikka osa tienkäyttäjistä tuntee vastuunsa ja kunnioittaa isoa eläintä ja sen selässä istuvaa ihmistä, piittaamattomat kuskit aiheuttavat hevosharrastajan mukaan turhia vaaratilanteita.

– Epämiellyttäviä kokemuksia kuulee hevoskavereilta harmittavan usein, hän pohtii.