Rudolf Koivun työt vievät satumaailmaan Sastamalan Pukstaavissa

Kuvittaja Rudolf Koivun 125-vuotisjuhla näyttäytyy lukuisin alkuperäisteoksin Suomalaisen kirjan museossa Pukstaavissa kesästä loppiaiseen asti. Sastamalan näyttely on suunnattu taiteen ystäville vauvasta vaariin.

Kotimaa
Koivun teos Pukstaavissa
Juha Kokkala / Yle

Rudolf Koivu syntyi Pietarissa, mutta teki elämäntyönsä Suomessa. Myös Suomalaisen kirjan museo Pukstaavin näyttelyarkkitehti Alexander Reichstein on syntyisin itänaapurista Moskovasta. Hän saapui Suomeen vuonna 1990 ja Rudolf Koivu oli tässä vaiheessa hänelle täysin tuntematon taiteilija.

Kun näyttelyarkkitehti pääsi ensimmäisen kerran näkemään Koivun kuvia kirjoissa ja Voipaalan taidekeskuksen näyttelyssä, tekivät ne Reichsteiniin syvän vaikutuksen.

– Se oli minulle täydellinen kulttuurishokki. Mietin, kuinka näin hyvä kuvittaja voi olla minulle täysin tuntematon, Reichstein kertoo Koivun juhlanäyttelyn alla.

Koivun teos Pukstaavissa
Juha Kokkala / Yle

Koivun kuvaus suomalaisesta metsästä on ainutlaatuista

Koivun satumaailma koostuu eri osista ja eri elementeistä. Kuninkaalliseen elämään prinsseihin ja prinsessoihin heijastuu enemmän muiden taitelijoiden vaikutteita.

Koivu lensi mielikuvituksissaan lännestä itään ja pohjoisesta etelään. Näyttelyarkkitehti kuvaa tätä osaa Koivun satumaailmasta teatterimaiseksi.

Sen sijaan Koivun kuvitukset suomalaisista metsistä ovat Reiscsteinin mukaan ainutlaatuinen juttu. Näyttelyssä esillä olevat peikot ja noidat sekä synkkä metsä sykähdyttää Reichsteinin ohella myös näyttelyvieraita.

Koivun teos Pukstaavissa
Juha Kokkala / Yle

Teokset jäivät kustantajan haltuun

Koivu oli hyvin vaatimaton henkilö, eikä koskaan vaatinut töistään suuria palkkioita. Hän ei myöskään pyytänyt omia originaalejaan takaisin kustantajalta. Kustantajan tilatessa töitä kuvittajalta kyse on julkaisuoikeuksista, ei itse originaaleista teoksista. Niitä ei kuitenkaan koskaan palautettu takaisin Koivulle.

– Nykyään suurimmat kokoelmat ovat kansallisarkistossa, jonne ne siirtyivät WSOY:ltä. Toinen merkittävä Koivun töiden pesä on Amerin kulttuurisäätiön kokoelma, jonne ne siirtyivät Otavalta. Suurin osa Pukstaavin näyttelyn töistä tuleekin näiltä kahdelta, Reichstein kertoo.

Koivun teos Pukstaavissa
Juha Kokkala / Yle

Kuvittaja on myös taiteilija

Kuvittajia on vasta viime vuosina alettu arvostaa enemmän taiteilijoina. Koivu tahtoi tulla taidemaalariksi ja hän opiskeli tuttujen suomalaisten kultakauden taidemaalareiden kanssa, mutta hänen täytyi tehdä leipätöitä. Näin ollen hän ei voinut viettää sellaista boheemielämää kuin muut aikalaisensa taiteilijat.

– Hänen kuvitustuotantonsa on niin valtavan laaja, että niistä kyllä heijastuu hänen oma tyylinsä ja arvomaailmansa eli kaikki se, mikä tulee esiin myös taidemaalareiden öljyväritöissä, pohtii Alexander Reichstein.

Koivun teos Pukstaavissa
Juha Kokkala / Yle

Peikot sykähdyttävät näyttelyarkkitehtia

Reichstein on tehnyt pitkään töitä Koivun teosten kanssa, joten yksittäisen suosikkityön löytäminen Pukstaavin näyttelystä on vaikeaa.

– Pidän hänestä henkilönä ja kaikki työt, joita hän on tehnyt, ovat minulle rakkaita ja arvokkaita. Varhaistuotanto 20-luvulta on kuitenkin vielä erikoisempaa ja mielenkiintoisempaa kuin myöhäsempi tuotanto. Peikot Otavan kokoelmista ovat kyllä yksiä suosikkejani, näyttelyarkkitehti pohtii Koivun teosten äärellä.

– Se oli minulle täydellinen kulttuurishokki. Mietin, kuinka näin hyvä kuvittaja, voi olla minulle täysin tuntematon

Alexander Reichstein

Painotekniikka asetti rajoja Koivun tuotannolle

Koivun teosten värimaailma oli riippuvainen aikansa painotekniikasta. Varhaistuotannossa kuvittajan töissä saattoi olla vain kahta väriä ja ne olivat hyvin graafisia. Myöhemmät teokset ovat jo täydessä väriskaalassa tehtyjä. Myös painopaperi on vaikuttanut Koivun kuvien näyttävyyteen, mutta taiteilijan lahjakkuutta tämäkään ei himmennä.

– Esimerkiksi kirja Adalmiinan helmi on painettu aika huonolle paperille ja se on kuin vaatimaton vihkonen, mutta silti se on hyvin koskettava, kuvataiteilija Reichstein vakuuttaa.

Näyttelyssä yhdistyvät pienet alkuperäisteokset ja valtavat suurennokset

Koivun työt elävät pienikokoisina parhaiten kirjojen sivuilla, joten teosten koko on asettanut omat haasteensa näyttelyn esillepanossa. Kuvat, jotka irrotetaan tekstistään ja asetetaan esille isoon näyttelytilaan eivät yksin toimi, vaan koko näyttelytila on täytynyt tehdä kokonaisvaltaiseksi installaatioksi.

Osa teoksista onkin suurennettu sellaisiksi, että ihmishahmot ovat ihmisen kokoisia ja puut puiden kokoisia metsiä. Näyttelytila on sokkelomainen seikkailualue, josta voi löytää erilaisia yllätyksiä. Sastamalassa näyttelyn uskotaan kiehtovan erityisesti lapsia.

– En usko, että heille tärkeintä on teoksen aitous, vaan tärkeintä on kokonaisvaikutelma. Täällä yhdistyy alkuperäisteosten esillepano ja teatraalinen lavastus, Reichstein kiteyttää näyttelyn kokonaisuutta.