Suomalainen battlemetallin Turisas tuntee intohimoiset fanit: "Etelä-Amerikassa väki voi repiä vaatteet päältäsi"

Vaikka Hämeenlinnasta lähtöisin oleva battlemetalliyhtye Turisas ei ole vielä paikallista vaihtoehtofestivaali Ämyrockia valloittanut, on bändi kiertänyt maailmaa jo 15 vuotta. Tänä kesänä keikat lasketaan yhden käden sormilla, sillä yhtye valmistelee hartaudella uutta albumiaan.

kulttuuri
Mies istuu julisteiden edessä
-Viimeksi Brasiliassa käytiin kiertelemässä museoita, mutta yleensä yritetään välttää kaikennäköisiä turistirysiä. Tutustutaan paikallisiin kulttuureihin ja ollaan vähän kuin omatoimimatkalla, kertoo Turisas-kitarisrti Jussi Wikström bändin ulkomaanmatkoista.Hannu Harhama / Yle

Vuonna 1997 pystyyn polkaistu Turisas on siitä erikoinen battlemetalliyhtye, että sen ensimmäinen iso tavoite ei ole vieläkään toteutunut.

Yhtye yritti päästä hämeenlinnalaiseen Ämyrockiin soittamaan, mutta järjestäjiltä tuli paluupostissa viestiä, että ”kiitos, mutta ei tällä kertaa”.

Nyt kun tuosta tapauksesta on kulunut reilut 15 vuotta, niin sille voi jo vapautuneesti nauraa.

– Pikkaisen se kirpaisi, kun ei päästy Ämyyn soittamaan. Olimme itse hankkineet raketitkin pyroja varten, Turisaksen kitaristi Jussi Wikström nauraa.

– Mutta ehkä joku päivä sekin sitten tapahtuu. Tähän saakka kesät ovat olleet niin kiireisiä, ettei ole ollut aikaa tulla Ämyyn soittamaan.

Tili tehdään ulkomailla

Paljon on vettä valunut Vanajaan näiden episodien jälkeen.

Viikinkihenkeen soittavalle Turisakselle ovat tulleet tutuiksi sekä Australian helteet, Suomen vettä vihmovat juhannusjuhlat ja Etelä-Amerikan vaatteissa roikkuvat fanit.

Ulkomailta se tili on tehtävä

Jussi Wikström

Yhtyeen keikat ovatkin koko uran ajan suuntautuneet enimmäkseen ulkomaille.

– Kyllähän se vaan niin on, että ulkomailta se tili on tehtävä. Saksa ja Ranska ovat meille niitä ykköskategorian maita ja yleensäkin Keski-Euroopan maissa ovat suurimmat markkinat meidän musiikille. Viimeisimmän levyn jälkeen olemme keikkailleet ahkerasti Pohjois-Amerikassa ja viimeisin Euroopan kiertue tehtiin tänä keväänä, Jussi Wikström kertoo.

Kiertue-elämä on välillä kuin Spinal Tap-elokuvaa

Paljon maailmaa kiertäneelle yhtyeelle esitetään useasti tiedusteluja matkalla tapahtuneista kommelluksista, mutta kilometreihin nähden Turisas on päässyt yllättävän vähällä.

Sotamaalatut miehet auringonvalossa
Battlemetallin sankarti kiertävät syksyllä pitkästä aikaa SuomeaTurisas

Musiikkibisnestä ja showmaailmaa ironisoivasta Spinal Tap -elokuvasta tuttuja kohtauksia on Turisaksellekin tapahtunut jonkin verran, mutta esimerkiksi rumpali ei ole vielä kertaakaan räjähtänyt.

– Monta kertaa sen elokuvan nähneenä voi kyllä sanoa, että on siellä yhteyttä myös meidän bändiimme. Välillä on etsitty keikkapaikkaa ja onpa keikkalavakin ollut välillä hukassa, kun on pyöritty suurilla festareilla, muistelee Wikström.

Amerikan elämää: pleikkaria bussissa

Kiertueilla bändi menee tiukan aikataulun mukaan. Siirtymät voivat välillä olla todella pitkiä ja unen määrä jää vähiin muun muassa aikaerorasituksen vuoksi.

Vapaapäiviä ei pidemmilläkään kiertueilla juuri pidetä.

Yleensä yritetään välttää kaikennäköisiä turistirysiä

Jussi Wikström

– Amerikassa siirtymiin pitää aina varata paljon aikaa. Tuolloin istutaan paljon bussissa ja yritetään viihdyttää itseämme esimerkiksi pleikkaria pelaamalla. Euroopassa siirtymät tapahtuvat yleensä yöaikaan, joten silloin se aika käytetään nukkumiseen.

Vapaapäivinä Jussi Wikström yrittää ottaa levon kannalta, mutta myös käydä katsomassa nähtävyyksiä.

– Viimeksi Brasiliassa käytiin kiertelemässä museoita, mutta yleensä yritetään välttää kaikennäköisiä turistirysiä. Tutustutaan paikallisiin kulttuureihin ja ollaan vähän kuin omatoimimatkalla.

Japanissa fanit asettuvat kiltisti jonoon

Suomessa keikkayleisö on hyvin biiseissä mukana, mutta maailmalla meininki on välillä täysin fanaattista. Vaikka katsomossa ollaan sekä Japanissa, että Etelä-Amerikan maissa, kuin ellun kanat, niin keikkojen jälkeen kulttuurierot ovat valtaisat.

– Silloin kun jaetaan nimmareita, niin Japanissa ihmiset menevät siististi jonoon ja odottaa vuoroaan, kun taas Etelä-Amerikassa väki saattaa repiä vaatteet päältäsi, Jussi Wikström vertaa.

– Kiinaa voi tähän mennessä pitää eksoottisimpana paikkana esiintyä. Siellä tällainen musiikkia on vielä aika uutta, mutta siitä jäi sellainen fiilis, että tänne on päästävä joskus uudelleen.