Näkökulma: Onko luottamuspula syy vai tekosyy?

Maahanmuuttajataustaisilla lapsilla ja nuorilla on ongelmia, joista ei puhuta. Siksi sekä maahanmuuttajavanhempien että myös suomalaisviranomaisten pitäisi tsempata, kirjoittaa Ajankohtaisen kakkosen toimittaja Kati Leskinen.

Näkökulmat
Kati Leskinen

Vihaiset, lasittuneet silmät katsovat suoraan minuun.

– Haluatte pilata meidän maineemme! Mene vittu muualle, minulle huudetaan eräänä kauniina torstai-iltana Helsingin Kaisaniemen puistossa.

*Nuori somalimies *on vihainen, koska kuvaamme hänen päihtynyttä kaveriaan. Vakuutan, että kaveria ei tunnista kuvista, mutta selittelyt eivät auta.

Vaihdamme paikkaa. Seuraavassa kohtaamisessa jo huoritellaan. Nuoren miehen silmissä on suoraa raivoa, katseesta on riisuttu kaikki muu pois.

Tänne ei haluta kameroita, täällä meihin ei luoteta.

Mies makaa puistonpenkillä.

** Olen puistossa**, koska haluan kuulla, miten maahanmuuttajanuorilla menee. Kuulin aiemmin keväällä, että maahanmuuttajavanhemmat partioivat nuortensa parissa keskustassa, haluavat auttaa nuoria mahdollisissa ongelmissa. Nämä vanhemmat haluavat ihan oikeasti auttaa. He viettävät iltoja ja alkuöitä hengailemalla Kampissa, Rautatientorilla tai Kaisaniemen puistossa.

Yksi vanhemmista on Shurie, Somaliasta vuonna 1990 Suomeen tullut erityisnuoriso-ohjaaja, joka työskentelee parhaillaan ohjaajana asunnottomien asumisyksikössä. Hän on myös perustanut yhdistyksen, joka auttaa päihde- ja mielenterveysongelmaisia maahanmuuttajanuoria. Yhdistys antaa lisäksi esimerkiksi päihdekoulutusta somaliäideille.

– Olen nähnyt monia maahanmuuttajanuoria, joilla on päihdeongelma. Mielenterveys- ja päihdeongelmat kulkevat usein käsi kädessä, siksi niitä ei voi erottaa toisistaan, neljän lapsen isä perustelee yhdistyksen painopistettä.

Mies on rohkea, koska päihteistä ja mielenterveysongelmista puhuminen on yhteisössä tabu. Siksi esimerkiksi eräs 13-vuotias mielenterveysongelmista kärsivä poika ei saa apua. Äiti jo toivoi hoitoa, mutta kotona isä sanoi ei.

– Ongelmista täytyy alkaa puhua yhteisön sisällä, esimerkiksi koraanikouluissa. Suomessa ei voi kasvattaa lasta sanomalla hänelle, että ”alkoholi on väärin” tai ”et tee ikinä enää näin”. Alkoholinkäyttö on Suomessa fakta, siitä ei pääse kieltämällä eroon. Se vain estää avunhakemista ja -saantia, sanoo Ujuni Ahmed, somalinainen ja nuorisotyöntekijä, joka vaati Tapanilan raiskaustapauksen jälkeen yhteisöltään vakavaa keskustelua aiheesta.

Juttukeikalla kuulen jälleen kerran usein sanottavan lauseen: maahanmuuttajavanhempien ja suomalaisviranomaisten välillä on luottamuspula. Se on toki vakava asia. Luottamuksen puute estää avunsaantia ja kotoutumista.

Mutta voisiko olla niin, että luottamuspulan taakse piiloudutaan ja uhriudutaan, ollaan tekemättä mitään, kun ei vaan haluta nostaa kissaa pöydälle?

En väitä, etteikö suomalaisilla poliiseilla, sosiaalityöntekijöillä ja terveydenhuollon henkilöstöllä olisi petrattavaa vähemmistökulttuurien tuntemuksessa. Mutta en myöskään usko siihen, että maahanmuuttajilla itsellään ei olisi mitään tsempattavaa.

Tässä siis tsemppihaasteet itse kullekin säädylle:

1. Maahanmuuttajataustaiset vanhemmat: Suomessa on auttamisjärjestelmä, joka vaatii yhteydenottoa. On paras pyytää apua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kun suomalaisviranomainen tulee ovelle, voi olla jo liian myöhäistä. Opetelkaa hyvin myös suomen kieli, jotta voitte tutustua suomalaisen systeemin saloihin ja mikä tärkeintä: pysytte perillä nuortenne asioissa. Ottakaa nuoria naisia ja miehiä mukaan järjestöihinne, heillä on tietoa ja kokemusta, jota tarvitsette. Milloin nuori nainen voi olla esimerkiksi Somaliliiton puheenjohtaja?

2. Suomalaisviranomaiset: opiskelkaa uskontoja ja eri kulttuureja. Se ei tarkoita, että alistutte niiden valtaan ja joudutte toimimaan niiden ehdoilla. Ottakaa viranomaistyön apuun Suomessa kasvaneita maahanmuuttajanuoria, jotka tuntevat molemmat kulttuurit. Nämä ”kulttuuritulkit” voivat toimia välittäjinä ongelma- ja kriisitilanteissa. Kouluttakaa maahanmuuttajavanhempia esimerkiksi päihdeasioissa.

Tänään illalla tulee telkkarista juttu, jossa puhuu eri-ikäisiä maahanmuuttajanuoria. Myös vanhemmat ovat äänessä. Jutulla ei ole tarkoitus pilata kenenkään mainetta, vaan puhua asioista suoraan, jotta ongelmia voitaisiin ratkoa.

Uskokaa, keskusteleminen on meidän yhteinen etu. Muuta keinoa luottamuksen rakentamiseen ei vain yksinkertaisesti ole.

Sillä kukaan meistä ei halua tuijottaa niihin vihaisiin, aggressiivisiin silmiin.

Ajankohtainen kakkonen kertoo maahanmuuttajanuorten ongelmista ja niiden ratkaisukeinoista tiistaina TV2:lla alkaen klo 21.