Juha-Matti Runtin mukaan potkunyrkeilyn harjoittelu on varsin turvallista, vaikka kisoissa voi nokkaankin sattua.
Oululainen Runtti aloitti lajin vuonna 2006.
Pelkistetty laji
Kickboxing eli potkunyrkkeily on monipuolinen ja suoraviivainen kamppailulaji, jossa tyylipisteitä ei jaeta. Potkunyrkkeily on thainyrkkeilyä nopeampi ja pelkistetympi laji, jossa pisteytys perustuu selkeisiin osumiin.
– Tässä toimii vain semmoinen, mistä oikeastikin on hyötyä kehässä, kiteyttää tuore oululainen potkunyrkkeilyn Suomen mestari Juha-Matti Runtti (K-1 alle 91 kg).
En näe tässä niin yleviä filosofioita taustalla kuin karatessa tai aikidossa
Jussi Salla
Suomessa on Runtin ohella vain yksittäisiä kansainvälisen tason harrastajia. Runttia valmentava Jussi Salla kertoo, että Suomessakin vain muutama kisaa ja valtaosa kuntoilee.
Kuten monessa muussakin lajissa, potkunyrkkeilyssä kaikki lähtee keskivartalon lihaksista ja niiden hallinnasta.
– Minun oma filosofiani on, että niin kauan kun on hauskaa, niin jatketaan. En näe tässä niin yleviä filosofioita taustalla kuin karatessa tai aikidossa, naurahtaa Salla.
"Välillä osuu, mutta kavereina lähdetään aina kotiin"
Täyskontaktilajissa aerobinen kunto ja lihaskunto pitää olla hyvä, jos meinaa pärjätä.
– Notkeutta, koordinaatiokykyä, räjähtävyyttä, hapenottokykyä ja maitohappokestävyyttä tässä vaaditaan. Pitää olla kykenevä lyhyisiin, korkealla syketasolla tapahtuviin suorituksiin, tiivistää Runtti.
Kilpailukynnys on aika korkea.
– Siinä voi saada köniin ja kehässä voi käydä huonostikin, naurahtaa Runtti.
Haavereita sattuu eniten aloittelijoille.
– Välillä osuu, mutta kavereina lähdetään aina kotiin. Tarkoituksena ei ole satuttaa ketään, sanoo Salla.