Hiekka ja sora loppuvat – tilalle kansan vihaamia kalliolouhoksia

Uusia hiekka- tai soramonttuja ei Uudellemaalle enää perusteta. Tilalle tulevat paljon porua herättävät kalliolouhokset. Tuoreimmat kiistat löytyvät Espoosta, jossa ympäristövaikutusten arviontimenettelyssä on parikin louhintahanketta.

Kotimaa
Kauhakuormaaja hiekkakuopalla
Käytössä olevia hiekka- ja soramonttuja löytyy Uudeltamaalta vain maakunnan laitamilta. Tilalle tulevat kalliolouhokset.Yle/Olli Koski

Uudenmaan käyttökelpoiset soramontut on kaluttu loppuun. Jäljelle jääneet ovat joko suojeltuja, virkistys- ja ulkoilukäytössä tai pohjavesialueita. Niihin ei kaivuri enää iske.

– Meidän harjumme ovat osin suojeltuja ja kansainvälisestikin harvinaisia, muistuttaa geohydrologi Timo Kinnunen Uudenmaan ELY-keskuksesta.

Hiekkaa ja soraa on Uudellamaalla enää otettavissa Nummi-Pusulasta, Karkkilasta, Hyvinkäältä, Porvoon saaristosta ja Myrskylän harjulta.

Kalliomurske korvaa soran

Kalliomurske korvaa hiekan ja soran betoniteollisuudessa joitakin yksittäisiä betonilaatuja lukuun ottamatta. Näitä varten tuodaan pääkaupunkiseudulle soraa liki sadan kilometrin päästä Hausjärveltä ja Lopelta.

Uusia kalliolouhoksia on suunnitteilla Inkooseen, Sipoon Bastukärriin ja Espooseen Ämmässuon kaatopaikan naapuriin.

Ämmässuon eteläpuolella maata omistava pitopalveluyritys haluaisi louhia kiviainesta mailtaan ja myöhemmin täyttää ne Helsingin ylijäämämailla. Hanke on herättänyt vastustusta naapurustossa.

Toinen espoolaishanke koskee Kulmakorven aluetta, jolla nykyisin on muun muassa moottoriurheilualue.

Riesana liikenne, melu ja pöly

Eniten kansalaisia huolestuttaa räjäytysten aiheuttama melu ja pöly sekä jatkuva maanajoliikenne.

– Jos kalliolouhos ja -murskaamo täyttää määräykset, on sille annettava luvat. Viranomaiset voivat toki rajoittaa louhinnan ja kuljetusten määrää, sanoo ympäristötarkastaja Harri Anttila Espoon kaupungilta.

Ei meille ainakaan

Louhosalueita on yritetty varata maakuntakaavoihin, jotta kunnat voisivat omassa alueiden suunnittelussaan ottaa ne huomioon eivätkä ihmiset ostaisi tulevilta louhosalueilta asuintontteja.

– Kunnat ovat aika haluttomia ottamaan louhoksia vastaan. Siksi kunnat eivät varaudu niihin eikä niitä laiteta kaavoihin. Ja sitten varsinkin haja-asutusalueilla asukkaat järkyttyvät, kun huomaavat, että kodin lähettyville ilmestyy kalliolouhos ja -murskaamo, selvittää Timo Kinnunen ELY-keskuksesta.

Kalliolouhosta ei periaatteessa voi perustaa 300 metriä lähemmäksi kenenkään kotipihaa.