1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. musiikki

Aaronin Pianokoulu on aikansa elänyt: "Musiikillinen keksiminen puuttuu"

"Pilviä päin, keinumme näin"... Jo muutamalla sanalla alkaa monella soida melodia päässä. Joko Michael Aaronin pianokoulua on soitettu itse, tai sen harjoitteita on saatu kuulla riittävästi.

Kuva: Virpi Kotilainen / Yle

Suomalaisen piano-opiskelun kovaa ydintä on vuosikymmeniä ollut Michael Aaronin Pianokoulu. Tuhannet ja taas tuhannet lapset ovat vuosikymmenien aikana tahkonneet pianon ääressä "Intiaanitanssia" ja "Keinua".

Aaron jättää jotain hyvin olennaista pois.

Erja Kosonen

– Aaron jättää jotain hyvin olennaista pois: miten minä opin soittamaan korvakuulolta, miten minä opin säestämään, sanoo filosofian tohtori, diplomipianisti Erja Kosonen. Kosonen työskentelee lehtorina Jyväskylän yliopiston musiikin laitoksella.

– Kaikki musiikillinen keksiminen on Aaronista aivan tipotiessään. Ei täällä lähdetä pentatoniikasta, ei tutkita mustia koskettimia kuin pakon alla, kun se tulee sävellajien kautta eteen, hän jatkaa.

Soitetaan musiikkia, ei nuotteja

Musiikinopetus on saanut kritiikkiä siitä, että opetus on liian nuotti- ja teoriakeskeistä: sen sijaan, että soitettaisiin musiikkia, soitetaan nuotteja. Jos paperi ei ole edessä, ei voi soittaa.

– Lähtisin lapsisoittajan kanssa etsimään pianosta mahdollisuuksia, keksimään asioita ja tuottamaan sitä kautta musiikkia. Uudemmissa teoksissa lähdetään liikkeelle tästä suunnasta, Kosonen sanoo.

Soitonopetus onkin muuttunut juuri Kososen kuvaamaan suuntaan.

– Aaronin pianokoulu tuli käyttöön 50-luvulla, kyllä siitä on paljon muutoksia tullut. Ainakin periaatteessa. Yksi esimerkki on säestystaito, se on nykyään haluttua ja se on mukana soitonopetuksessa, toteaa Kosonen.

Kädet ja korvat

Moni haluaakin oppia juuri säestääkseen laulua. Sen voi oppia kuka tahansa.

– Jos on viisi sormea molemmissa käsissä, tai vaikka vähän pienempikin määrä, niin kotitarvesoitto on kaikkien ulottuvilla, Kosonen linjaa.

Nykysoittajalle yhtä tärkeät kuin kädet ovat korvat.

Pitää kuulla ja kuunnella mitä soittaa.

Erja Kosonen

– Pitää kuulla ja kuunnella mitä soittaa, ja vanhoista soitto-oppaista kuulonvarainen soitto puuttuu kokonaan. Jo 1980-luvulla ilmestyneissä piano-oppaissa korvakuulolta soittaminen on mukana, kertoo Kosonen.

Sävelkorvattomuus on harvinaisuus

Mutta entä jos ei vain ole nuottikorvaa? Ilmiöllä on tieteellinen nimikin:amusia (siirryt toiseen palveluun). Se on neurologinen häiriö sävelkorkeuksien havaitsemisessa.

Erittäin erittäin harvinainen tila.

Erja Kosonen

– Se on erittäin, erittäin harvinainen tila. Sanoisin, että enimmäkseen tämäkin asia on asenteista kiinni. Mutta kieltämättä, jos on opettaja alakoulussa sanonut, että ehkä parempi kun pidät suusi kiinni kun et osaa kunnolla laulaa, niin epämusikaalisuus on voinut jäädä omaksi käsitykseksi, Kosonen sanoo.

Myös sävelkorvaa voi harjoittaa. Soittaessa ja kuunnellessa korva harjaantuu erottamaan asioita, jotka aiemmin tuntuivat vaikeilta tai mahdottomilta havaita.

Aikuisenkin pitää leikkiä

Aikuissoittajille on omat pianokoulunsa, mutta niissäkin periaatteet ovat nykyään samat. Aikuinen voi opiskella myös nuoremmille suunnatuista oppikirjoista.

– Esimerkiksi Suomalaisen Pianokoulun Alkusoitto on hauska, koska siinäkin lähdetään leikkimään pianolla. Aikuisenkin pitää leikkiä! Kosonen alleviivaa.

Aikuinen pystyy myös harjoittelemaan kotitarpeiksi pelkän piano-oppaan avulla.

– Entisille aaronilaisille saattaa itseopiskelu hyvinkin onnistua. Aaronin peruja on kuitenkin jo tietoa olemassa, Kosonen arvelee.

Piano on säilyttänyt suosionsa

Pianolla on pitkään ollut vankka suosio soittajien ja soittamista opettelevien keskuudessa. Paitsi piano-opetus, myös pianot ovat muuttuneet.

– Akustiset pianot alkavat olla jo joko perhekalleuksia tai jotain, josta halutaan eroon. Pianot ovat nyt sähköisiä kosketinsoittimia, Kosonen kertoo.

Jos harrastuksen haluaa viedä pidemmälle ja suorittaa tutkintoja, tarvitaan omaa paloa soittamiseen.

Soittamisesta pitää nauttia ja siitä pitää saada osaamisen kokemuksia.

Erja Kosonen

– Oppiminen on hidasta, eikä kaikilta tahdo löytyä pitkäjänteisyyttä siihen. Soittamisesta pitää nauttia ja siitä pitää saada osaamisen kokemuksia. Siinä opettajat ovat avainasemassa, sanoo Kosonen.

Tietotekniikka tuo soittamisen pariin

Soittoharrastus näyttäisi kuitenkin pitävän pintansa erilaisista välittömistä viihteen muodoista huolimatta. Tietotekniikka näyttäisi jopa tukevan soittohaluja.

– iPadien maailmasta on jo näyttöä siitä, että kun niillä tehdään musiikkia, soittimet alkavat pian kiinnostaa. Oppilaat haluavat siirtyä padeista ja puhelimista autenttiseen soittimeen, Kosonen kertoo.

Soittopedagogiikkaan pitäisi kuitenkin tuoda pelien maailmasta myös tietty helppous. Se on Kososen katsannossa yksi soitonopetuksen haasteista.

Erja Kososta haastatteli Yle Keski-Suomelle Virpi Kotilainen.