Mehiläiskadon vaikutukset näkyisivät lautasella: Joka kolmas suupala pölyttäjien ansiota

Mehiläiset ovat vaikuttaneet todennäköisesti eväskorisi sisältöön, jos pakkaat sinne mansikoita, mustikkapiirakkaa, kirsikoita, suolapähkinöitä, omenasiideriä ja suklaata. Jos mehiläisten joukkokuolemat jatkuvat, piknikkisi on vaarassa.

Kotimaa
Hyönteispölytyksestä hyötyviä kasveja
Yle Uutisgrafiikka | Mikko Airikka

Ihmiskunnan ravinnosta yli kolmannes on riippuvaista pölyttäjistä. Arvion mukaan siis joka kolmas suupala olisi jollain tavoin pölyttäjien ansiota. Suurin osa marjoista ja hedelmistä sekä jotkut öljykasvit ovat mehiläispölytteisiä.

Kaikista maailman kasvilajeista arviolta 75–85 prosenttia on hyönteisten pölyttämiä.On tutkittu, että C-vitamiinista jopa 90 prosenttia olisi eläinpölytysten aikaansaamaa.

Kaikkien hyönteispölytteisten kasvien koko sato ei ole riippuvainen mehiläisistä, mutta sato paranee jos mehiläiset pölyttävät ne. Mutta esimerkiksi pensasmustikka on täysin riippuvainen mehiläispölytyksestä.

Mehiläispölytyksestä hyötyviä ovat suurin osa hedelmistä, marjat, öljykasvit, kuten auringonkukka, rapsi ja rypsi, puuvilla, sipulit, kurkut, melonit, useiden salaattien ja yrttien siementuotanto.

Vaikka eniten viljellyt kasvit, kuten maissi, riisi, viljat, perunat, eivät ole mehiläisistä riippuvaisia, niin on arvioitu, että maailman sadasta tärkeimmästä viljelykasvista yli 70 on mehiläisten pölyttämiä.

Mehiläisten katoaminen ei olisi pelkästään luonnonkatastrofi, vaan sillä olisi myös valtavia vaikutuksia ruuantuotantoon.

Mehiläiset kun ahertavat lautasillemme paljon muutakin kuin hunajaa.

Joukkokuolemat tuhonneet puolet mehiläisistä

Mehiläisten joukkokuolemista on raportoitu ympäri maailmaa: hunajantuottajamehiläisten määrä on puolittunut 50 viime vuoden kuluessa.

Kiinassa on alueita, joilta luonnonpölyttäjät ovat kadonneet kokonaan ja kasveja pölytetään käsin, pensseleillä.

Yhdysvalloissa kuoli viime vuoden aikana 40 prosenttia mehiläisistä. Eräissä osavaltioissa pahimmat pesätappiot olivat jopa 60 prosenttia.

Mehiläinen ja auringonkukka.
Henning Kaiser / EPA

Talvisin pieni osa mehiläisistä kuolee pesään ja sitä pidetään normaalina, mutta kesäaikaiset joukkokuolemat ovat hälyttäviä.

Myös Euroopassa mehiläiskannat ovat paikoin romahtaneet: pahimmillaan pesistä on kuollut jopa 80 prosenttia, esimerkiksi Espanjassa.

Suomessakin mehiläisiä on kuollut pesiin, mutta keskimäärin mehiläistappiot ovat Suomessa olleet noin 15 prosenttia. Normaali keskiarvo mehliäiskuolleisuudelle olisi 5 prosenttia.

Mehiläisten joukkokuolemien syiksi on arveltu erilaisia ympäristömyrkkyjä, mehiläisille vaarallisia kasvinsuojeluaineita, erilaisia tauteja, punkkeja, mehiläisille luonnollisten kasvuympäristön vähenemistä ja maatalouden yksipuolistumista sekä tarhamehiläisten kuljettamisesta mehiläisille aiheutuvaa stressiä.

Mehiläisten merkitykseen sekä luonnolle, että maanviljelylle ja ruokatuotantoon onkin herätty ja mehiläisiä on alettu suojella: esimerkiksi EU on kieltänyt mehiläisille vaaralliset kasvinsuojeluaineet.

Suomessa käytetään vieläkin mehiläisille vaarallisia torjunta-aineita

Mitä Suomessa pitäisi tehdä, että mehiläisten täällä säästyttäisiin juokkokuolemilta – ennen kuin on liian myöhäistä?

Luonnon puhtaana säilyminen on mehiläisille elämän ja kuoleman kysymys. Saasteet ja torjunta-aineet tappavat mehiläisiä.

Koska mehiläiset käyvät pölyttämässä viljelykasveja, kasveja suojelemaan tarkoitetut tuholaistorjunta-aineet tappavat paitsi tuholaisia myös mehiläisiä.

EU on kieltänyt neonikotinoideja sisältävät kasvinsuojeluaineet, koska niiden epäillään tappavan mehiläisiä. Neonikotinoidit ovat nikotiinijohdannaisia hermomyrkkyjä.

Suomessa neonikotinoideja sisältäviä aineita käytetään kuitenkin poikkeusluvalla rypsin viljelyssä.

Rypsin siemenet peitataan, eli kuorrutetaan näillä aineilla, jolloin tuholaistorjunta-aine vaikuttaa heti kasvin taimenen puskiessa maasta. Aine tappaa tehokkaasti kirpat, jotka voivat aiheuttaa suuria tuhoja rypsisadolle.

Suomalaisille pelloille harvemmin ruiskutetaan näitä torjunta-aineita, mutta jos ruiskutetaankin, niitä saisi levittää pelloille vasta illalla, kun mehiläiset eivät enää lennä pölyttämässä kasveja.

Mehiläisiä pesällä
Mehiläisiä puuhissaan.

Neonikotinoiden käyttöä Suomessa perustellaan sillä, että toista, yhtä tehokasta kasvinsuojeluainetta ei ole markkinoilla. Luomurypsin viljeyssä neonikotinoideja ei saa käyttää.

Jos mehiläinen käy pölyttämässä neonikotinoideja sisältäviä kasveja, se voi viedä sitä mukanaan pesään. Toukat voivat saada myrkkyä syödessään siitepölyateriaa ja kuolla.

Myrkyt voivat myös sotkea mehiläisen hermojärjestelmän. Jos mehiläinen saa myrkkyä pölytyspuuhissa, sen pää voi mennä pyörälle, eikä se osaa enää suunnistaa pesäänsä vaan jää harhailemaan luontoon ja kuolee.

Varroapunkki tappaa mehiläisiä joka puolella maailmaa

Mehiläispesiä tuhoavat varroapunkit ovat ilmaantuneet suomalaisiinkin mehiläispesiin 1980-luvulla. Varroapunkki on levinnyt Kaakkois-Aasiasta kaikkialle maailmaan tarhamehiläisten kuljetusten mukana.

Suomeen tämä mehiläisiä ja niiden toukkia vahingoittava loinen tuli Venäjältä. Toisen tiedon mukaan varroapunkki tuli Suomeen Italiasta tuontimehiläiskuningattarien mukana. Nyt niitä on lähes kaikkialla Suomessa.

Suomalaisilla mehiläistarhoilla punkkeja torjutaan luonnosta saatavilla orgaanisilla yhdisteillä, kuten muurahais- ja oksaalihapolla.

Suomalasilla mehiläistarhoilla ei käytetä antibiootteja tauteja ehkäisemään ja hävittämään. Jos käytettäisiin, antibioottijäämiä voisi siirtyä myös hunajaan.

Kotimaisen hunajan suosiminen edistää kotimaista hunajantuotantoa.

Mehiläisiä kuljetellaan ympäri maailmaa ja esimerkiksi Suomeen tuodaan yhä enenevissä määrin Etelä-Euroopassa jalostettuja kuningattaria pesiin. Rajavalvonta ja elintarvikeviranomaisten valvonta on yksi keino yrittää estää uusien loisten ja myös tautien leviämistä.

Mehiläisiä kuolee hapenpuutteeseen ja stressiin pitkillä pölytysmatkoilla

Hedelmiä, marjoja, kahvia ja suklaata korissa.
Hyönteiset ovat vaikuttaneet tämän hedelmäkorin kaikkiin hedelmiin, marjoihin ja elintarvikkeisiin pölyttämällä nitä tai niiden valmistukseen käytettyjä kasveja tai niiden siemeniä.Derrick Frilund / Yle

Yhdysvalloissa mehiläisiä kuljetetaan isoilla rekka-autoilla ympäri maata pölyttämään laajoja viljelyksiä, kuten mantelipuita. Kasvit kukkivat eri aikoina maan itä- ja länsirannikoilla sekä pohjoisessa ja etelässä, joten pölytettävää riittää.

Pölytyspalvelut ovatkin miljardiluokan bisnes ja sen arvo on jo moninkertainen hunajantuotannon arvoon verrattuna.

Pitkät kuljetusmatkat stressaavat mehiläisiä ja stressin on arveltu lisäävän mehiläisten joukkokuolemia. Mehiläisten liikuttelu lisää myös tautien ja loisten leviämistä ympäri maata.

Suomessakin mehiläistarhaajat tarjoavat viljelijöille pölytyspalveluja. Meillä matkat ovat kuitenkin paljon lyhyempiä ja kasvien kukintakausi on lyhyt, eikä se vaihtele eri puolilla maata niin paljon kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa.

Jos suomalaiset mehiläiset siirretään tekemään pölytystyötä joillekin pelloille, ne saavat olla koko kesän samassa paikassa eikä niitä kuljeteta jatkuvasti paikasta toiseen.

Pölytyspalveluiden uskotaan Suomessakin lisääntyvän. Mehiläisten tekemän pölytystyön arvo on Suomessa yli 60 miljoonaa euroa.

Lisää mehiläisiä tuhoutuneiden tilalle – hölmöläisten hommaako?

Mehiläiskantoja voi tietenkin yrittää säilyttää lisäämällä mehiläispesiä ja perustamalla uusia tarhoja. Nyt Suomessa on noin 60 000 mehiläispesää. Mehiläistarhan voi perustaa kuka tahansa, mutta toki mehiläisiä pitää myös osata hoitaa, jottei omalla osaamattomuudellaan tai huolimattomuudellaan aiheuta niille vahinkoa.

Hunajamehiläisten lisäksi myös luonnonpölyttäjät ovat vähentyneet, myös Suomessa. Luonnonmehiläisille voi rakentaa itse pesiä vaikkapa Helsingin Seudun Mehiläishoitajien ohjeiden mukaisesti. Näin mehiläisille voi tarjota kodin ja samalla saada kotipuutarhaan pölyttäjiä.

Tietenkin mehiläisten hyvinvoinnista kannattaa pitää samaan aikaan huolta kun perustetaan uusia pesiä, jottei mehiläisten määrän tasapainottelu ala muistuttaa hölmöläisten maton kutomista. Hölmöläiset kun tapaavat kutoa mattoa toisesta päästä ja purkaa mattoa toisesta päästä samaan aikaan saadakseen lisää matonkuteita.

Lähteinä käytetty muun muassa: tutkimuskoordinaattori, tiedottaja, Tuula Lehtonen, Suomen Mehiläishoitajien Liitto ry, Arto Koljonen, puheenjohtaja, Helsingin Seudun Mehiläishoitajat ry, Tutkimus: Colony Loss 2014-2015: Preliminary Results (siirryt toiseen palveluun) , Tutkimus: Global honey bee colony disorders and other threats to insect pollinators (siirryt toiseen palveluun)