Koe uusi yle.fi

Suomi on muinaisen taikuuden maa – maahiset ja haltiat olivat mätäisiä vainajahenkiä

Suomen metsissä on lymyillyt vuosisatojen ajan maahisia ja keijuja. Tällaisen päätelmän voi tehdä, jos uskoo värikkäitä aikalaiskertomuksia. Uskontotieteen dosentin Risto Pulkkisen mukaan kertomukset kuvaavat ajan arkiuskomuksia.

Kotimaa
Niemenkylä uhrikivi Luumäki sateenkaari
Lauri Silvander / Yle

Luumäen Niemenkylän kyläyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Paananen kauhoo oksia pois kiven tieltä. Olemme saapuneet syrjäiselle paikalle, jolla seisoo yksi kylän ylpeyksistä – vuosisatoja vanha uhrikivi. Ikävä kyllä kivi on nyt kadonnut.

Paananen tutkii metsää katseellaan ja nojaa kiveen puuskuttaen.

– Ei se ole tämä. Tässä pellonreunassa se on kuitenkin ollut. Ei se ole tuokaan.

Olemme vain muutaman metrin päässä pellosta, mutta ryteikkö on tiivistä. Vihdoin uhrikivi löytyy – kolmannella yrittämällä. Se on aivan tavallisen näköinen kivi, joka on peittynyt aluskasvillisuuden alle. Hyttysiä on uskomattoman paljon, eikä kiven päällä istuskele yhtään menninkäistä.

– Joskus 1600-luvulla tai ennen sitä näihin on jätetty jyviä hyvän sadon toivossa. En tiedä, ovatko ne olleet vainajille vai maahisille vai mille. Sen tarkemmin ei tiedetä.

Uhrikivi muistuttaa kylää ajasta, jolloin usko henkiin eli vielä vahvana.

Pekka Paananen uhrikivi Luumäki Niemenkylä
Pekka Paanasen mukaan uhrikiveä ei löydä vahingossa. Aluskasvillisuus on kätkenyt kylän ylpeyden.Lauri Silvander/Yle

Tuhannet taikatarinat

Suomen kirjallisuuden arkiston kätköistä löytyy noin 100 000 kopiokorttia kansan- ja muinaisuskon tarinoita. Aineisto on koko maailmankin mittapuulla laaja. Uskontotieteen dosentti Risto Pulkkinen Helsingin yliopistosta kertoo, että tarinat maalaavat varsin selkeän kuvan 1600-luvulta eteenpäin.

– Sitä edeltävä aika on hämärämpi. Tarinoita kannattaa lukea kuvauksina ajan ilmapiiristä.

Näissä tarinoissa piru kiusaa, naapurit langettavat ilkeitä loitsuja ja osa sadosta kannetaan maahiselle.

Suomalaisessa kansanuskossa arkinen yliluonnollisuus on ollut vainajien kunnioittamista ja pelkoa sadonmenetyksestä. Kansanuskon kielellä alinen, vainajien asuttama maailma on ollut ihmisille erityisen tärkeä.

Mätää tihkuvia vainajia on lahjottu tarjoamalla esimerkiksi osaa sadosta. Ajoittain vainajahengiltä on myös suojauduttu.

Vainajat saattoivat olla maahisten, haltioiden tai keijujen muodossa. Nykykirjojen sivuilta löytyvät kimmeltävät keijut ja eteeriset haltiat eroavat edeltäjistään kuin yö päivästä.

Niemenkylä uhrikivi
Uhrikivien pinnalle kaiverrettiin kuppeja vainajille.Lauri Silvander/Yle

Taikuus oli osa arkea

Uskontotieteen dosentti Risto Pulkkinen Helsingin yliopistosta kertoo, että taikuus oli vielä 1800-luvulla tärkeä osa tavallisen maalaisperheen arkea.

Aina ei välttämättä edes tiedetty, kenelle uhrit oikein menivät, mutta kyllä siinä oli jonkinlainen käsitys esivanhemmista ja vainajista.

Risto Pulkkinen

– Ruohonjuuritasolla taikuudenteko jatkui ympäri vuoden. Tiettyjen pyhien kivien äärelle asetetettiin erilaisia uhreja – esimerkiksi maahiselle tai maahaltialle. Aina ei välttämättä edes tiedetty, kenelle uhrit oikein menivät, mutta kyllä siinä oli jonkinlainen käsitys esivanhemmista ja vainajista. Oli hyvin tyypillistä, että talon pihapiirissä oli pyhä paikka, jonne säännöllisesti vietiin antimia. Kun saatiin ensimmäiset pisarat maitoa lehmästä, niin vietiin muutama maitopisara.

Toinen tärkeä osa arkiuskoa oli varautumistaikuus. Käytännössä vainajilta ja metsänhengiltä suojauduttiin etukäteen suoritettavilla taioilla.

– Kaikkein laajimmin tunnettu keino oli harakoiminen. Emäntä varasi omalla naisenväellään lehmät pahoja vaikutuksia vatsaan. Emäntä asettui parin tynnyrin päälle navetan oven eteen ja päästi haarojensa välistä jokaisen elikon ulos. Silloin naisen väki latautui eläimiin ja ne oli suojattu pahoilta vaikutuksilta.

Varautumistaikuudella lepyteltiin tuttuja vainajia ja epämääräisiä metsänhenkiä.

Niemenkylä Luumäki uhrikivi
Uhrikivi kätkeytyy sulavasti luontoon.Lauri Silvander/Yle

Väylät muihin maailmoihin

Luumäen Niemenkylässä olevan uhrikiven pinnassa on kaksi nyrkinkokoista koloa ja yksi pienempi. Niemenjärven pintaa on laskettu 1900-luvun aikana paljon. Uhrikivi on aikoinaan seissyt lähellä rantaa ja asutusta.

– Joissakin paikoissa on kehäkiviä, mutta niistäkään ei oikein ole varmuutta. Ohranjyviä on löytynyt järvenpohjasta ja sen perusteella on päätelty, että täällä on ollut maanviljelystä pitkään.

Luonnon merkitystä kansanuskossa on vaikea alleviivata tarpeeksi. Lehtipuut ovat olleet pyhissä paikoissa yhteys yliseen maailmaan, jumalten luo. Havupuiden välityksellä on viestitty aliseen vainajamaailmaan.

Niemenkylässä linnut laulavat ja sekametsä on tiheää. Jokainen vastaantulija tervehtii.

Vietän yön uhrikiven lähistöllä ja kävelen vielä auringonnousun aikaan katsomaan, onko kivessä mitään erityistä. Ei ole.

Luonto on sitäkin ihmeellisempi. Ei ihme, että siitä on syntynyt mystisiä tarinoita.

Yle.fi-etusivulla juuri nyt:

Jouluvalot

"Tässä käy välillä sellainen autorundi, että hyvä kun sekaan mahtuu"

Isä ja tytär kietoivat kotinsa ympärille yli 20 000 lamppua

Rikosilmoitukset

Helsingin Sanomat perustelee viestikoelaitosjuttuaan: Median tehtävä on valvoa ja kansalaisilla on oikeus tietää

Turvallisuus

HS:n sotilastiedustelujutun asiakirjalähteistä rikostutkinta

Turvallisuusuhka

Presidentti Niinistö: Tietovuodon laajuus huolestuttavaa