Autisti pyöräili puolen Suomen halki ystävyyden takia

Petri Virolainen on rohkea mies. Autistinen Virolainen on järjestänyt tempauksen ystävyyden hyväksi ja pyöräilyt kesäkuun alusta lähtien Keravalta kohti Oulua.

Kotimaa
Petri Virolainen pyöräilee Raahen lähistöllä 11.6.2015.
Autistinen Petri Virolainen on tempaissut ja pyöräilee Keravalta Ouluun, tarkoituksenaan poistaa vammaisten yksinäisyyttä. Torstaina hän vieraili Raahessa Kuutin päivätoimintakeskuksessa.

Petri Virolainen lähti ajamaan kolmipyöräisellään Keravalta kesäkuun alussa. Miehen on määrä saapua perjantai-iltana perille Ouluun. Kylmä kesä ei ole pyöräilijän menoa haitannut.

– Hyvin on tien päällä pärjätty. Mieluummin vaikka pieni sade kuin viidenkymmenen asteen helle, Virolainen sanoo.

Autistinen, 40-vuotias Virolainen kertoo eläneensä kolmekymmentä ensimmäistä vuottaan ilman ystäviä.

Mieluummin vaikka pieni sade kuin viidenkymmenen asteen helle.

Petri Virolainen

– Se oli kyllä raskasta aikaa, Virolainen huokaisee.

Pyörän saaminen avasi uuden maailman

Virolainen kertoo yli kymmenen vuoden takaisesta tapahtumasta, kun hän tapasi Lehtimäen opistolla erään Aleksin, jonka kanssa olisi halunnut ystävystyä.

– Jostain syystä hänen äitinsä ei meidän ystävyyttämme hyväksynyt. Silloin rupesi tuntumaan, että taasko tässä käy näin. Enkö vieläkään saa kavereita.

Myöhemmin Virolainen sai kolmipyöräisen fillarin ja pääsi kulkemaan sillä kehitysvammaisten kerhoon. Kolmenkymmenen vuoden yksinäisyys päättyi.

– Kerhossa tapasin Jaakon, joka katkaisi yksinäisyyden. Se tuntui kivalta, Virolainen muistelee.

Ystävyydelle on monia esteitä

Kovakuntoinen Virolainen päätti tempaista ystävyyden hyväksi. Hänen tarkoituksenaan on herätellä ihmisiä muistamaan, että myös vammaiset tarvitsevat ystäviä. Virolainen on vieraillut matkallaan erilaisissa toimintakeskuksissa ja palveluyksiköissä.

– Monella vaikeavammaisella ei ole juurikaan ystäviä. Erityisesti puhekyvyttömät jäävät usein yksin. Minulla onkin tarkoitus saada vammaisten ja vammattomien välisiä ennakkoluuloja kumoon. Valtaväestö ei aina ymmärrä, että puhevammaisetkin tarvitsevat ystäviä.

Saan henkistä voimaa reissuuni kun tapaan vaikeavammaisia ja saan poistaa heidän yksinäisyyttään.

Petri Virolainen

– Olen myös erityisesti Etelä-Suomessa törmännyt sellaisiinkin muureihin monessa ryhmäkodissa, että esimies on tullut kiukkuisena sanomaan, että häivy, tämä on suljettu laitos eikä meille saa tulla ulkopuolisia.

Mukava jälleentapaaminen Kannuksessa

Torstaina Virolainen kävi Raahessa muun muassa päivätoimintakeskus Kuutissa, missä hänet otettiin vastaan aplodien kera.

– Saan henkistä voimaa reissuuni kun tapaan vaikeavammaisia ja saan poistaa heidän yksinäisyyttään.

Muutama päivä sitten Petri Virolainen koki reissunsa kohokohdan, kun hän tapasi vanhan tuttunsa Aleksin yli kymmenen vuoden takaa.

– Kun kurvasin Kannuksessa palvelukotiin, he soittivat Aleksin äidille, joka toi Aleksin paikalle. Äiti tajusi tehneensä väärin ja nyt saamme olla ystäviä, Virolainen kertoo tyytyväisenä.

Virolainen kurvaa pyörällään lauantaina Oulun torille.

– Torilla tavataan kello 11, tervetuloa! Siellä saatte kuulla matkakertomuksia, Virolainen vinkkaa.