Katsokaa lapset, tässä on kondomi!

Seksuaalisuus on luonnollinen asia. Miksi siitä puhuminen on edelleen niin hankalaa?

Kotimaa
Banaani kondoomi ja litutaulu.
Aliisa Rantanen / Yle

Kouluissa seksuaalikasvatuksessa keskitytään pääasiassa ehkäisymenetelmien läpikäymiseen ja taudeilla pelotteluun. Tunteja on vähän, minkä takia asiat käydään kiireessä. Myös opettajien oma mielipide aiheeseen on vahvasti esillä.

“Meille kerrottiin ykkösluokalla sukupuolielimet ja joskus kutosella kerrottiin ehkäsystä XD that’s all about it.”

Tein kyselyä sosiaalisessa mediassa 16-18-vuotiaiden nuorten omista kokemuksista seksuaalikasvatukseen liittyen. Vain yksi nuori yhdestätoista vastanneesta koki saamansa seksuaalikasvatuksen hyödylliseksi, joka johtui opettajan oma-aloitteisuudesta asiaa kohtaan. Muut nuoret muistelivat opettajansa joko häpeilleen aihetta, saarnanneen siitä tai jättäneen sen melkein kokonaan välistä. Seksuaalisuuteen ja seksiin liittyvistä hyvistä puolista ei puhuttu enemmistön mukaan mitään.

“Peruskoulun tunneist ala-asteel meijä opettaja ei uskaltanu puhuu asiast joten se nakitti jonku opettajaäidin hablaa meille.”

Aikuisilta kuulemieni tarinoiden mukaan vielä parikymmentä vuotta sitten seksuaalikasvatusta ei ollut kouluissa. Asiaa käsittelevät sivut teipattiin tai liimattiin kiinni opettajan käskystä ja biologiankirjan anatomiset piirrokset sensuroitiin. Vaikka seksuaalikasvatus on edennyt suurin harppauksin ja ilmapiiri sitä kohtaan on avoimempi, asiaa ei siltikään käsitellä tarpeeksi. Tunteja on niin vähän, että ne voivat helposti jäädä oppilailta välistä. Esimerkiksi itse satuin olemaan sairaana tärkeimpien seksuaalikasvatusta koskevien tuntien aikaan.

“Musta ois ollu kiva jos asioista ois oikeesti keskusteltu eikä vaan niin et opettaja näyttää ‘katsokaa lapset, tässä on kondomi. Käyttäkää tätä tai saatte lapsen ja sit teijän elämä on pilalla ja kuolette onnettomana aidsiin."

Kysyin koulujen seksuaalikasvatuksesta Sexpo-säätiön auktorisoidulta seksuaalineuvojalta Oona Turuselta. Hänkin on samoilla linjoilla nuorten kanssa: seksuaalikasvatusta tulisi olla paljon enemmän ja “keskustelevuus, toiminnallisuus ja nuorista lähtöisin oleva seksuaalikasvatus toimii parhaiten”. Ei siis se lähes kaikille tuttu opettajan pitämä seksitautiluento.

“Must tuntuu et siel keskityttiin liikaa sellaseen ‘MUISTA EHKÄISY!!! TAUDIT!!! KONDOMI!!!’ eikä niinku esim tunnepuoleen tai itse tekemiseen.”

Tunnepuolesta ja ihmissuhteista puhuminen olisi tärkeää nuorten kehittyvän seksuaalisuuden kannalta. Kuinka monelle yläasteikäiselle seksitaudit ovat ajankohtaisia? Tuskin se nuoren ensimmäinen seksikumppanikaan on kovin kokenut (tai käynyt Thaimaassa vieraissa), joten seksiin liittyvät tunteet ja parisuhde olisivat nuorelle hyvä tapa lähestyä seksuaalikasvatusta. Seksitautien yksityiskohdista ehtii puhua myöhemminkin, kunhan niiden olemassaolo on nuorille selvää.

Aliisa Rantanen
kirjoittaja on Ylen siisti kesäduunari