Näkökulma: IMF heitti hanskat tiskiin – Kreikan harharetket päättyvät pian

Ithakan myyttinen kuningas Odysseus oli tunnettu älystään ja viekkaudestaan, häntä pidettiin kreikkalaisista ovelimpana. Pian nähdään onko Alexis Tsipras uusi Odysseus, epäillä sitä sopii jo nyt, kirjoittaa Yle uutisten taloustoimittaja Tytti Sulander.

talous
Tytti Sulander
Tytti SulanderYle

Kun Odysseuksen kuulut harharetket saaristossa kestivät kymmenen vuotta, on Kreikan kriisi nyt kurittanut koko Eurooppaa kuutisen vuotta. Tosin kriisin siemenet kylvettiin jo vuonna 2001, kun Kreikka liittyi euroalueeseen vääristellyillä talousluvuilla. Siis laskentatavasta riippuen, suurin piirtein samoissa harharetkien kestoissa tässä pyöritään.

Selvyyden vuoksi: Odysseus oli suosittu taruhahmo, Kreikan nykyinen kriisi taas totisinta totta.

Vasemmistolaisen pääministerin Alexis Tsiprasin otteet ovatkin paikka paikoin muistuttaneet ”viekkaan Odysseuksen” harhailuja. Saksan suurimpiin kuuluvan taloustutkimuslaitoksen Ifo-instituutin johtaja Hans-Werner Sinn meni jopa niin pitkälle, että hän väitti Kreikan pelaavan koko ajan viekkaasti kaksilla korteilla.

Sinn esitti teoriansa alkuviikosta ja julkaisi Ifon nimissä paperin ”Varoufakisin suuri peli”. Sinnin pääajatus kulkee seuraavasti: samalla kun pääministeri Alexis Tsipras toteuttaa pääsuunnitelmaa eli uutta lainaohjelmaa ja velkahelpotuksia, valmistelee valtiovarainministeri ja peliteoreetikko Gianis Varoufakis jo täyttä häkää Plan B:tä eli Kreikan eroa eurosta. Erityisesti sitä, miten Grexit tehdään mahdollisimman kalliisti velkojien kannalta, ja miten kreikkalaiset saadaan nielemään euroeron välitön seuraus eli maan syöksyminen rahoituskaaokseen.

Sinn väittää, että Kreikka pelaa koko ajan aikaa ja petaa itselleen parempia neuvotteluasetelmia, samalla kun rahaa virtaa ulos Kreikasta ja keskuspankki siirtää karanneen rahan tilalle hätärahoitusta, jotta kaaokselta vältyttäisiin.

Tähän asti euromaissa on ajateltu, että Kreikan uudet vasemmistolaiset päättäjät ovat jokseenkin tomppeleita ja siitä syystä velkaneuvottelut junnaavat.

Saksalainen epäilee siis, että B-operaation kulut siirtyvät lopulta muiden euromaiden maksettaviksi.

Tähän asti euromaissa on ajateltu, että Kreikan uudet vasemmistolaiset päättäjät ovat jokseenkin tomppeleita ja siitä syystä velkaneuvottelut junnaavat. Ikään kuin Syriza olisi kokemattomuuttaan tuhonnut Kreikan orastavan talouskasvun.

Sinnin logiikkaan voikin jossain määrin yhtyä: Kreikkalaisia voi hyvällä syyllä pitää ”euromaista ovelimpina”. Älyä ja viekkautta voi ihailla, samalla kun laskukone nakuttaa Kreikan saaneen keskuspankin ELA-hätärahoitusta (Emergency Liquidity Assistance) jo arviolta 83 miljardia euroa.

Valtiovarainministeri Gianis Varoufakis ainakin älähti Ifon paperista ja vastasi perjantaina viestipalvelu twitterissä: ”Vastoin itsepintaisia huhuja, emme ole koskaan pelanneet”.

Varoufakis linkkasi twiittiinsä vanhan kirjoituksensa New York Times -lehdessä, jossa hän perustelee, ettei hänelle ainakaan koskaan ole tullut mieleenkään harjoittaa peliteorioita käytännön velkaneuvotteluissa – vaikka hän onkin vuosia tutkinut peliteorioita, puhtaasti akateemisella tasolla.

Peliä tai ei, valuuttarahasto IMF veti torstaina pois teknisen tiiminsä Ateenasta, koska neuvotteluissa ei ole edistytty. ”Neuvotteluilmapiiri oli jo epätodellinen”, totesi IMF:n edustaja Financial Timesille. Kreikkalaiset eivät olleet suostuneet tapaamaan IMF:n tutkijoita koko viikkoon.

Pelkästään tomppeleina Tsiprasta ja Varoufakista ei kannattane pitää.

Lehtitiedot kertovat, että Yhdysvaltain presidentti Obama oli yllättäen viime viikonlopun G7-kokouksessa käyttänyt puheenvuoron, jossa hän kertoi EU-johtajille tuntevansa itse nyt sympatiaa Kreikan tilannetta kohtaan. IMF:n kuivasta suhtautumisesta huolimatta Yhdysvallat voikin tarjota arvokasta taustatukea helleeneille, jos peli pelataan oikein.

Totuus Syrizan pelaamista peleistä löytyneekin jostain välimaastosta. Kreikan uusi johto ei selvästikään ole vielä Odysseuksen veroinen oveluudessa, mutta kansallinen hätätila pakottaa varmasti kokeilemaan kaikki keinot. Sitä voisi joku kutsua Kreikassa myös isänmaalliseksi toiminnaksi.

Harharetketkin kuitenkin päättyvät joskus ja nyky-odysseia on nyt tulossa tiensä päähän. Vaihtoehtoina ovat kolmas tukipaketti – vaikka sitä sitten kutsuttaisiinkin jollain uudella nimellä – tai Kreikan ero eurosta. Oraakkelina voikin ennustaa, että ihan pian olemme viisaampia ja tiedämme, veikö euromaita ”viekas Odysseus” vai pelkkä Syriza vain.