Sukututkimusta kaukana kotoa – matka herkisti tehdaspatruuna Nottbeckin jälkipolvet

Reilu sata vuotta sitten loisteliaita rakennuksia Tampereelle rakennuttaneen tehtaanjohtajan jälkipolvet Kanadasta tulivat tutustumaan sukunsa historiaan. Sukuhauta Lielahden kauppakeskuksen parkkipaikan takana on säilynyt vain harvojen tiedossa.

Kotimaa
hautausmaan portti
Nottbeckien sukuhaudoille eivät eksy helposti edes paikalliset ihmiset.Liisa Leinonen / Yle

Suuren kauppakeskuksen parkkipaikan taakse on jätetty talven jäljiltä hiekoitushiekkakasa. Sen takaa lähtee pieni polku ylämäkeen. Polun toisella puolella on tehtaan takapihan aita, toisella puolen pienen kukkulan päällä kasvaa valtavan suuria ja vanhoja lehmuksia. Niiden keskellä on tumma takorautainen aita ja portti. Portin vieressä on opastaulu niille harvoille ihmisille, jotka tänne osaavat tulla.

Portin sisäpuolella aukeaa huikaiseva vihreys ja lintujen laulu kaikuu puiden keskellä. Alue on pieni, mutta sen tunnelma on intensiivinen. Ei tee mieli puhua kovalla äänellä. Alueen keskellä kohoaa pieni punatiilinen kappeli, jossa vielä 1800-luvun lopussa siunattiin haudan lepoon Nottbeckien suvun jäseniä.

kaksi naista siunauskappelin edessä
Cindy ja Jay de Nottbeck lähtivät tutkimaan sukunsa historiaa heti, kun se vain oli mahdollista.Liisa Leinonen / Yle

Suvun historiaan tutustuminen herkistää

Kävelemme hiljaisuuden vallitessa hautakivien välissä. Olemme Nottbeck-suvun hautausmaalla, jossa lepää kymmenen Nottbeckien suvun jäsentä. Mukana on neljä vanhan tehdaspatruunan Wilhelm von Nottbeckin toiseksi vanhimman pojan Wilhelm Fredrikin suoraan alenevassa polvessa olevia suvun jäseniä.

– Tämä vierailu on hyvin täynnä tunnetta, on hieno nähdä kuinka tästä paikasta on pidetty huolta, sanoo Cindy de Nottbeck.

Nottbeckit olivat nähneet kuvia Näsilinnasta ennen matkaansa, mutta todellisuus yllättää kuitenkin täysin.

– Olin ihmeissäni siitä kuinka suuri se oikeasti onkaan. Kunnostustyöt on tehty huolella, ja se on nyt loisteliaassa kunnossa.

ihmisiä seisoo portin edessä
De Nottbeckien suvun jäsenet vasemmalta: Cindy de Nottbeck, hänen poikansa Daniel Racine, sekä Kate ja Jay de Nottbeck.Liisa Leinonen / Yle

Matkalle heti kuin mahdollista

Kanadassa asuvat de Nottbeckit eivät ole aatelisia, vaan ihan tavallista porukkaa.

– On hassua nähdä, kuinka ihmiset meihin täällä kuitenkin suhtautuvat.

Nottbeckit eivät koe olevansa erityisiä aatelisista juuristaan huolimatta, vaikka historiallisista tapahtumista ei ole aikaa kuin reilu sata vuotta. Cindy de Nottbeckin isä John puhui sukujuurista paljon, mutta sukutarinat eivät nuoreen Cindyyn tehneet vielä siinä vaiheessa suurtakaan vaikutusta.

– Kun ensimmäisiä kertoja kuulin asiasta, en oikein ymmärtänyt, mitä se oikeasti tarkoittaa. Kun sitten aikoinaan sain ensimmäisen tietokoneeni, ensimmäisiä asioita jota sen avulla selvitin, oli juuri sukuni historia.

Kun lopulta tilaisuus tutustua suvun historiaan ja rakennuksiin tuli, Cindy ei aikaillut.

– Minun oli pakko tulla, tämä tuntuu nyt niin tärkeältä.

hautakiviä katselee kaksi ihmistä
Kate de Nottbeck ja Daniel Racine tutustuvat sukunsa kaukaiseen historiaan.Liisa Leinonen / Yle

Käynnit Milavidassa sekä Hatanpään kartanossa ovat olleetkin täynnä tunnetta.

Hautausmaakäynnin lopulla Cindy pyyhkii kyyneliään, sillä mieleen nousee muistot nyt jo edesmenneestä isästä. Cindyn poika Daniel halaa äitiään lämpimästi.

– Tuntuu kuin menneet sukupolvet olisivat paikalla, ja isä heidän mukanaan, selittää Cindy.

Hautausmaan portti
Hautausmaan taidokas portti sai de Nottbeckeilta osakseen ihastelua.Liisa Leinonen / Yle

Isoisäni rakensi talon Kanadaan, ja vasta nyt ymmärrän kuinka paljon se jäljitteli Lielahden kartanoa. Esimerkiksi porraskaiteet ovat täysin samanlaiset.

– Olen ottanut valtavan paljon kuvia, sillä isoisäni talo paloi viisi vuotta sitten, kertoo Cindy de Nottbeck.

– Olemme hyvin liikuttuneita ja iloisia siitä, että tulimme tänne.

Takorautainen portti
Nottbeckien hautausmaata vartioivat taidokkaasti tehdyt takorautaportit.Liisa Leinonen / Yle