1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Ulkomaat

Kreikka, troikka ja saippuaooppera

Eurooppa seuraa henkeään pidätellen – ja vuoroin kyllästyksestä haukotellen – Kreikan ja rahoittajiensa näyttelemää draamaa. Katsojan on työlästä päätellä, onko kyseessä komedia, tragedia vai farssi. Meno on niin poukkoilevaa, että eniten tekele muistuttaa saippuaoopperaa. Tämä tuotantokausi päättyy kesäkuun loppuun.

Liittokansleri Angela Merkel on edelleen Kreikka ja troikka -näytelmän pääosassa. Kuva: Orestis Panagiotou / EPA

Yksinkertaistettuna Kreikan on pikapuoliin ilmoitettava troikalle (EU, IMF ja Euroopan Keskuspankki), mitä maa aikoo tehdä, jotta se saisi hätälainoituksensa seuraavan erän. Kreikka tarvitsee lainarahaa maksaakseen vanhoja velkojaan. Velanmaksu lankeaa kuun lopussa.

Troikka edellyttää Kreikalta selvää suunnitelmaa siitä, miten julkisen talouden tulot ja menot saadaan tasapainoon. Jos suunnitelma troikkaa miellyttää, niin Kreikan pohjattomalta vaikuttavaan kassaan kilahtaa yli seitsemän miljardia euroa, jotka menevät siis velkojen maksuun.

Draama syntyy siis siitä, mitä Kreikan pitäisi tehdä. Tunnekuohua draamaan toi Kreikan viime vaalit, jossa vasemmistolainen Syriza-puolue voitti, perusti sitten hallituksen ja aloitti troikan näkövinkkelistä iltalypsyn ja änkyröinnin.

Syriza on kyseenalaistanut talouden tasapainottamisen palkkojen alentamisen ja ylenmääräisen säästämisen keinoin. Vasemmistolaisesta aatemaailmasta kumpuava vastaväite on, että talouden syöksykierteessä ei pidä kurjistaa lisää. Tällä viestillä tuli vaalivoitto ja omista vaatimuksista lipeäminen merkitsisi kotimaassa kasvojen menetystä ja särkyviä naamioita.

Seuraavaan on koottu muutamia saippuaoopperan seuraamista helpottavia vinkkejä. Muistettava on, että olennaisia eivät ole henkilöt naamioiden takana, vaan sanotut asiat.

Eläkkeet

Eläkeuudistus on noussut viime viikkoina yhdeksi merkittävimmistä kiistakysymyksistä. Kreikalta vaaditaan järjestelmään tuntuvia muutoksia, jotka helpottaisivat julkisen talouden tasapainottamista.

Kreikkaa vaaditaan muun muassa luopumaan lisäeläkkeistä eli 13 kuukauden käytännöistä. Troikka perustelee vaatimusta solidaarisuudella. Kreikassa kun on jo nykyisellään monia muita Euroopan maita paremmat eläke-edut. Troikka kysyy, miksi muiden pitäisi olla maksamassa kreikkalaisten parempia eläkkeitä.

Toinen keskeinen vaatimus on sama, minkä kuulee tätä nykyä missä tahansa kulkeekin, eläkeikää pitää saada nostettua. Kreikan tulee ponnekkaasti kannustaa ihmisiä olemaan töissä pidempään – mielellään aina 67 ikävuoteen saakka.

Koko eläkejärjestelmää tulee uudistaa niin, että se alkaisi muistuttaa normaalin eurooppalaisen maan eläkejärjestelmää eli työssä ollessa maksetaan rahastoon omaa eläkettä. Nykymenossa valtio maksaa mitä erilaisimmin perustein eläkkeitä – ja jo hyvinkin nuorille.  

Verotus

Toinen keskeinen uudistuksia kaipaava kokonaisuus on verotus. Tolkkua pitäisi saada niin veronkeruuseen kuin veropohjaankin.

Kiireellisin lienee arvonlisäveroremontti. Kreikkaa vaaditaan yksinkertaistamaan alv-keruuta. Esillä on malli, jossa perus-alv on 23 prosenttia. Ruuan, lääkkeiden ja esimerkiksi Kreikalle elinkeinopohjan kannalta elintärkeiden hotellipalveluiden alv olisi 11 prosenttia.

Nykymenossa saaret eivät tunnu maksavan alv:tä lainkaan ja monet muutkin alueet ovat mitä erilaisimmin perustein poikkeuskohteluiden piirissä. Tähän halutaan muutos.

Verorästien maksun löperyys on yksi veronkannon porsaanreikä lisää. Rästien maksua voi siirtää tolkuttomasti eteenpäin. Mahdollisuus ei riipu veronmaksukyvystä, vaan samaa vilunkia käyttävät myös rikkaat.

Rästien saaminen maksuun toisi valtion kassaan välittömästi tuloja ja helpottaisi kassaongelmaa. Samalla tavalla alv-remontti kartuttaisi vajaata kassaa heti, kun uusi alv-laki saataisiin voimaan.

Yksityistäminen

Troikka painaa päälle myös hyvin herkässä yksityistämisasiassa. Syrizalle yksityistäminen on ideologisesti vaikea asia – ikään kuin antautumista kapitalismin edessä. Toisaalta taloutta halutaan suojella – kilpailulta.

Vastaavasti troikka painottaa yksityistämisen tuomia etuja – talouden toimivuuden paranemista juuri kilpailun kautta. Ajatus on, ettei kysymys ole vain siitä, että valtio saa myymästään yrityksestä rahaa kassaan, vaan jähmettyneet alat muuttuvat elinvoimaisemmiksi.

Yksityistämisen kohteina on mainittu Kreikan infrastruktuuriin liittyvät kohteet, kuten lentokentät, satamat ja energiasektori. Jos esimerkiksi energiayritykset yksityistetään ja ala alistetaan kilpailulle, yritysten energiamenojen arvioidaan laskevan 5-10 prosenttia. Se on merkittävä asia tuottavuuden kannalta.

Työmarkkinat

Eikä Syrizan kannalta ideologisesti yhtään helpompi ole työmarkkinoiden uudistuksetkaan.

Työelämän muutokset ovat tulleet kreikkalaisille tutuiksi pitkin viime vuosien kituuttamista ja löysässä hirressä roikkumista. Palkkoja on nipistetty ja mikä rankinta – maassa on neljännes työvoimasta vailla työtä. Nuorista joka toinen lampsii työttömänä ja tietämättä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Kreikkaa painostetaan muuttamaan sopimusjärjestelmäänsä ja kehittämään minimipalkkajärjestelmää. Väkevin myrkky nieltävänä on tietysti se, että irtisanomissuojaa vaaditaan höllennettäväksi.

Julkisen sektorin uudistusten kanssa yhtä jalkaa kulkee sekin, että Kreikan tulisi päästä eroon työpaikoista, joita ei edes pitäisi olla. Maassa on edelleen mystisiä pestejä, joissa joku kyllä on, mutta hänellä ei ole mitään tehtävää.

Nämä ovat tietysti kestämättömimpiä Kreikan hallinnollisia löperyyksiä EU:n näkövinkkelistä silloin kun lisää rahaa pitäisi maahan antaa.

Julkinen talous

Kreikan julkiselta taloudelta vaaditaan tietysti kaikin puolista virtaviivaistumista. Kaikki turhat rönsyt on karsittava ja hallinto saatava vastaamaan hyvän hallinnon periaatteita.

Erityisen keskeistä on oikeusjärjestelmän uusiminen. Se tavallaan kulkee läpi kaikkien muidenkin uudistusvaatimusten. Olennaisimpana osana tätä remonttia on se, että korruptio tulee saada kitkettyä sieltä, mihin se onkin pesiytynyt.

Ja kyllä se onkin pesiytynyt.