1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. huuliharppu

Harppu soikoon!

Huuliharppu ei ole pelkästään erakkomaisten nuuskamuikkusten soitin, vaan harrastajat ovat sosiaalista, lupsakkaa väkeä. Tämä todettiin jälleen Huuliharpunsoiton SM-kisoissa Haapamäen Höyryveturipuistossa.

Neljä huuliharpun soittajaa areenan edessä.
Huuliharppu ei ole pelkästään erakkomaisten nuuskamuikkusten soitin, vaan harrastajat ovat sosiaalista, lupsakkaa väkeä. Tämä todettiin jälleen Huuliharpunsoiton SM-kisoissa Haapamäen Höyryveturipuistossa. Matleena Ylikoski haastatteli Eero Perttusta ja Hannu Närheä. Audion taustalla huuliharppua soittaa myös Irma Kanninen.
Huuliharpistit ympäri Suomen ja Euroopankin kokoontuvat vuosittain Haapamäen Höyryveturipuistoon. Soitanta tapahtuu Ukko-Pekka -areenalla. Kuva: YLE/Keski-Suomi

Haapamäen höyryveturipuistosta kaikuu sointujen äänekäs sekamelska, kun nelisenkymmentä huuliharpistia valmistautuu kilpailemaan huuliharpunsoiton SM-tittelistä. Kilpailua käydään viidessä sarjassa, ja soittajia on tullut Keski-Eurooppaa myöten.

Kovin vakava kilpailu ei ole, vaan tärkeintä on tavata samanmielisiä asiaan vihkiytyneitä, ja palautella sormiin ja huuliin soittamisen taitoa.

Huuliharppu on mielletty Suomessa pitkään pelimannien soittimeksi. Nykyisin se on saanut jalansijaa jazz- ja blues-soittimena, jopa orkesterisoittimena. Lisäksi huulilharpun soittajiin on liittynyt jonkinlainen yksinäisen vaeltajan mielikuva.

– Ennen huuliharpun soittajat olivat vähän sellaisia yksinäisiä susia, mutta kyllä me nykyään olemme erittäin sosiaalisia ja samanhenkisiä. Että ei tarvitse aivan yksin olla soittamassa, niin kuin Nuuskamuukkunen järven rannalla, hymyilee pitkän linjan harpunsoittaja Eero Perttunen.

Perttunen kertoo tehneensä aikanaan reissutyötä, jossa huuliharppu oli mainio seuralainen.

– Olen soittanut matkoilla, hotellissa, junassa - myös autossa toisella kädellä harppua, toisella rattia pidellen.

Huuliharppu onkin siitä erikoinen soitin, että sitä voi kantaa mukana missä vain. Tosin soitannan aloittaminen ei ole aina helppoa.

– Tarvitaan vähän siviilirohkeutta, että kehtaa kaivaa soittimen taskusta esiin, naurahtaa Hannu Närhi, Suomen Huuliharpistit ry:n puheenjohtaja.

Rohkeuden tarve nousee Eero Perttusen mukaan siitä, että huuliharppua ei voi soittaa kylmästi.

– Sitä soitetaan koko kropalla, ja samalla on pantava koko persoonansa peliin, Perttunen selittää.

Huuliharppu on vaikea soitin, niin kuin mikä tahansa täysipainoinen instrumentti.

– Tabulatuurin tunteminen, imu- ja puhallustekniikka ja äänen puhtaus vaativat vuosikymmenien perehtymisen. Mutta alkuun pääsee kuitenkin nopeasti, miehet toteavat.

Harppuja on diatonisia ja kromaattisia, ja lisäksi on olemassa basso- ja sointuhuuliharppuja.

– Soitto kannattaa aloittaa diatonisella harpulla, joka sisältää kaikki pianon valkoiset koskettimet. Toinen kategoria on sitten kromaattiset harput, joissa on tappi päässä. Sillä saadaan aikaan ylennykset ja alennukset eli pianon mustat koskettimet, Eero Perttunen opastaa.

Erityisiä ominaisuuksia tai taipumuksia ei huuliharpun soittajalta vaadita.

– Huuliharppu sopii mielestäni kaikille, joilla on intoa soittaa ja huulet jonkinlaisessa kunnossa, Eero Perttunen toteaa.