Tasa-arvon peruskivi viettää 800-vuotispäivää – Magna Carta vei kuninkaalta yksinvallan

Kesäkuussa 1215 Englannin kuningas painoi vastahakoisesti sinettinsä asiakirjaan, jonka piti olla vain yksi siirto valtapelissä. Nyt Magna Cartaa juhlitaan maailmanhistorian kenties merkittävimpänä sopimuksena.

Ulkomaat
Yksi neljästä Magna Cartasta säilyneestä kopiosta on esillä British Libraryssa, Lontoossa. Kuva on otettu helmikuussa 2015.
Yksi neljästä Magna Cartasta säilyneestä kopiosta on esillä British Libraryssa, Lontoossa. Kuva on otettu helmikuussa 2015.Facundo Arrizabalaga / EPA

Maanantaina tulee kuluneeksi tasan 800 vuotta siitä, kun Englannin kuningas painoi sinettinsä asiakirjaan, josta tuli oikeusvaltioiden peruskivi kauan ennen perustuslakeja.

Magna Cartaa, "suurta peruskirjaa", alettiin juhlia monin tapahtumin jo viime vuonna, ja juhlinta jatkuu sinetöintipäivän jälkeenkin. Kaikkiaan tapahtumia on satoja.

Maanantain pääjuhla on Thamesjoen varressa, runsaan 30 kilometrin päässä Lontoosta Runnymeden niityllä, jossa historiallinen sinetöinti tapahtui. Sinne purjehtineessa 200 aluksen juhlalaivastossa kuljetettiin päivänsankaria, Magna Cartaa. Se on sentään vain kopio, ei yksi neljästä alkuperäiskappaleesta, jotka ovat säilyneet tähän päivään.

Pääjuhlan huipennukseksi kuningatar Elisabet paljastaa itseään esittävän patsaan.

"Lait koskekoot myös kuningasta!"

Magna Cartan mukaan kaikille kuuluu hengen, vapauden ja omaisuuden suoja. Vuonna 1215 "kaikki" ei tarkoittanut kaikkia, vaan vain aatelisia miehiä, mutta siitä huolimatta Magna Carta oli alku pitkälle tielle kohti nykyisiä kansalais- ja ihmisoikeuskäsityksiä.

Juhana Maaton, Robin Hoodin legendasta tuttu paha kuningas, taipui pakon edessä hyväksymään kapinallisten lääninherrojen vaatimukset, joiden mukaan edes kuninkaalla ei ollut oikeutta mielivaltaan.

Juhana tuskin aikoi todella luopua yksinvallasta, jota hän oli käytellyt erittäin kovalla kädellä, eikä kapinoiva aatelistokaan liene pitänyt voittoaan lopullisena. Sitä se ei ollutkaan: kolme kuukautta myöhemmin Juhanan ja ranskalaisen vallantavoittelijan taakse asettautuneiden kapinallisten välille puhkesi sota.

Yksi neljästä Magna Cartasta säilyneestä kopiosta on esillä British Libraryssa, Lontoossa. Kuva on otettu helmikuussa 2015.
Facundo Arrizabalaga / EPA

Jos Juhana olisi voittanut, hän olisi todennäköisesti palannut hirmuhallitsijaksi, ja jos hän olisi hävinnyt, Englanti olisi langennut ranskalaisten käsiin. Kummassakaan tapauksessa Magna Cartaa tuskin muistettaisiin tänään.

Kolme pykälää elää yhä lainsäädännössä

Juhana kuitenkin muutti historian kulkua kuolemalla yllättäen suolistotulehdukseen vuonna 1216. Aateliset siirsivät tukensa ranskalaiselta prinssiltä Juhanan yhdeksänvuotiaalle pojalle. Hänestä tuli kuningas Henrik III – yhden lääninherran ohjaamana –, ja Magna Carta palautettiin voimaan. Ensimmäisen vuosisatansa aikana sen ehdot neuvoteltiin neljästi osittain uusiksi, mutta perusperiaate säilyi.

Jos Magna Cartan sanelleet lääninherrat olisivat tienneet, millaista historiaa he olivat kirjoittamassa, he olisivat ehkä jättäneet yksityisasioitaan syrjään. Monet 63 sopimuslausekkeesta viittaavat yksittäisiin riitoihin periaatteiden sijaan. Osa lausekkeista on selviä ja osan merkitys on voitu päätellä, mutta monien sisältö on nykypäivänä käsittämätön.

Lausekkeita on karsittu vanhentuneita tai siksi, että niiden periaatteet on sisällytetty muuhun lainsäädäntöön. Tänä päivänä kolme on yhä sellaisenaan lakikirjoissa: kirkon oikeudet, Lontoon liike-elämän keskuksen Cityn erityisasema sekä summittaisen pidätyksen kieltäminen ja reilu oikeudenkäynti. Vahvimpana kuitenkin elää Magna Cartan symboliarvo.