Tahmea medialaite liimaantuu kuin itsestään lapsen ja vanhemman väliin

Älypuhelin ja muu media voivat vaikeuttaa pienten lasten sosiaalisten taitojen oppimista. Monille perheille on tuttu tilanne, jossa lapsi yrittää saada huomiota puhelinta käyttävältä vanhemmaltaan. Tampereen yliopistossa tehty tutkimus vahvistaa, että lapsen ja median kanssa on vaikea keskustella yhtä aikaa.

media
Nuori selailee nettipuhelintaan.
Yle

Mediamaailma muuttuu nopeammin kuin moni huomaakaan. Kymmenen vuotta sitten kännykkä tarkoitti lähinnä puhumista ja tekstiviestejä. Sen jälkeen niiden kaveriksi on kasvanut kokonainen sovellusten aarniometsä.

Nyt sosiaalinen media kulkee taskussa kuin tyhjää vain. Ja niin myös kotona. Asialla on puolensa ja puolensa, toteaa tutkija Sanna Raudaskoski:

– Medialaitteet yhdistävät perhettä: yhdessä katsotaan telkkaria, mediasisällöistä keskustellaan. Mutta myös jokaisella perheenjäsenellä alkaa olla jokin oma laite. Alkaa olla omia maailmoja, joista toinen perheenjäsen ei edes tiedä.

Roikkuvatko isä ja äiti laitteessa?

Usein on vaikea jakaa huomio lapsen ja älypuhelimen kesken. Sanna Raudaskoski kertoo lukeneensa uutisen Britanniassa tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan noin kaksi lasta kolmesta on sitä mieltä, että vanhemmat roikkuvat liikaa medialaitteissa.

Tähän asti on paljon hermoiltu lasten kohtuuttomasta tietokoneen ja puhelimen käytöstä, mutta ilmeisesti nyt pitäisi pikemminkin huolestua vanhemmista.

Eniten ehkä mietityttää jatkokysymys, johon ei vielä ole vastausta: mitä vanhempien huomion jakaminen koneen kanssa vaikuttaa lapsen kehitykseen? Miten tunneäly, sosiaaliset taidot ja kanssakäyminen kehittyvät?

Tahmea älykännykkä

Eerik Mantereen ja Sanna Raudaskosken artikkeli "Kun matkapuhelin vie vanhemman huomion" on osa Media lapsiperheessä -kirjaa, joka puolestaan kuuluu isompaan median, perheen ja lasten vuorovaikutusta käsittelevään tutkimukseen.

Mantere ja Raudaskoski esittelevät myös ajatuksen tahmeasta medialaitteesta, joka liimaa käyttäjän itseensä.

– Kun toinen haluaisi laitteen käyttäjän kanssa vuorovaikutusta, mutta tämä ei saa laitetta näpeistään, laitetta voi sanoa tahmeaksi, Raudaskoski kuvailee.

Ainakin vähän isompi lapsi osaa kyllä vaatia huomiota, eikä tässä siinä mielessä ole uutta: vanhempien ajasta on osattu kilpailla kautta aikojen. Mutta entä pieni vauva? Huomion tarpeen ja sietämättömän huutamisen välille voi mahtua paljon tyhjää aikaa.