1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. tiede

Sekunnin pidempi minuutti koittaa kesäkuun lopussa

Minuutti on sekunnin pidempi kesäkuun lopussa, kun aikaan lisätään karkaussekunti keskiyöllä Greenwichin aikaa kuun viimeisenä päivänä. Karkaussekunnin hyödyllisyydestä on kuitenkin alettu kiistellä.

Japanilaistiedemiesten valmistama uudenlainen supertarkka atomikello. Kuva: NHK

Greenwichin aikavyöhykkeellä kesäkuun 30. päivän viimeinen minuutti on tänä vuonna tavallista pidempi. Vuorokauden viimeiseen minuuttiin lisätään silloin karkaussekunti, jolloin minuutti kestää 61 sekuntia normaalin 60:n sijaan.

Greenwichin aika on käytännössä sama kuin UTC-aika eli koordinoitu yleisaika, johon karkaussekunti lisätään.

Suomessa hieman pidempi minuutti koittaa vähän ennen kello kolmea aamuyöllä heinäkuun ensimmäisenä päivänä.

Syynä karkaussekuntiin on supertarkkojen kellojen säätäminen niin, että ne ovat tahdissa Maan pyörimisnopeuden kanssa. Karkaussekuntia ei tarvitse lisätä tavallisiin kelloihin, mutta se on tärkeä huipputarkoille kelloille, esimerkiksi atomien värähtelyaikaa ajan mittaamiseen käyttäville atomikelloille. Niistä tarkimpien sanotaan jätättävän vain sekunnin 16 miljardissa vuodessa, mikä on pidempi aika kuin mitä universumi on ollut olemassa.

Muun muassa GPS-paikannussatelliitit hyödyntävät atomikelloja. Niiden on lähetettävä tarkasti synkronoituja signaaleja, jotta vastaanottimet maan pinnalla voivat laskea kohteen tarkan sijainnin.

Myös useiden tietokonejärjestelmien käytössä tarvitaan hyvin tarkkaa aikaa. Esimerkiksi internetissä tieto liikkuu ympäri maailmaa pienissä erillisissä paketeissa, jotka myöhemmin yhdistetään mikrosekunneissa niin, että niistä muodostuu esimerkiksi kokonainen verkkosivu.

Vuoden 1971 jälkeen aikaan on lisätty yhteensä 25 karkaussekuntia.

International Earth Rotation and Reference Systems Service -järjestö eli IERS on järjestö, joka tuottaa erilaista tietoa muun muassa astronomeille ja maantieteilijöille huolehtimalla esimerkiksi erilaisten koordinaatistojen ylläpidosta sekä tiettyjen kansainvälisten standardien määrittelystä. Se myös päättää, tarvitaanko karkaussekunti vai ei.

Karkaussekunnilla on filosofinenkin ulottuvuutensa

Viimeisten 15 vuoden aikana väittely karkaussekunnin hyödyllisyydestä on kuitenkin kiihtynyt.

IERS:n johtaja Daniel Gambis myöntää hänkin, että karkaussekunnin käytössä on haittapuolensa.

Ranskan atomienergiakomission edustaja Roland Lehoucq sanoo, että kriitikot vetoavat siihen, että karkaussekuntia on nykyään jatkuvasti vaikeampi hallita.

Pitäisikö ihmisen palvella koneita vai koneiden ihmistä?

Daniel Gambis

– Karkaussekunnin hallinta vaikeutuu jatkuvasti, kun yhä useammissa laitteissa on sisäinen kello. Varsinainen ongelma on tietokoneiden synkronointi keskenään. Se onnistuu, mutta joskus se saattaa kestää päivien ajan, Lehoucq sanoi.

Edellinen karkaussekunti lisättiin 30. kesäkuuta vuonna 2012 ja se oli haitallinen monille verkkopalvelimille. Esimerkiksi australialaisen lentoyhtiön Qantasin lentolippujen varausjärjestelmä verkossa kaatui tuntien ajaksi.

– Karkaussekunnista on aika luopua. Se aiheuttaa ongelmia ja ohjelmistovirheitä, atomikelloihin erikoistunut Pariisin observatorion edustaja Sebastien Bize sanoi.

IERS:n johtaja Gambis kuitenkin puolusti karkaussekuntia melko filosofisin perustein.

– Pitäisikö ihmisen palvella koneita vai koneiden ihmistä, hän kysyi.

Gambisin pohdinta on perusteltua ehkä sikäli, että karkaussekunnista luopuminen tarkoittaisi sitä, että ihmiskunnan käyttämä aika ei enää olisi verrannollinen Maan pyörimisnopeuteen.

– Se tarkoittaisi sitä, että 2 000 vuodessa syntyisi tunnin ero UTC-ajan ja Maapallon todellisen pyörähdysajan välille, Gambis sanoi.

Hieman pidemmällä aikavälillä ongelmat alkaisivat olla ehkä hieman näkyvämpiä.

– Edelleen, muutaman kymmenen tuhannen vuoden päästä ihmiset söisivät aamupalaansa kahdelta aamuyöllä, Gambis totesi.