Yleisin uintityyli on vaikein ja usein väärä – näillä ohjeilla parannat tekniikkaasi – video

Rintauinti muistuttaa monen uimarin kohdalla balettiesitystä, sanoo kokenut uimaopettaja. Rentoutumisen sijaan väärä tekniikka voi kiristää niskan ja hartioiden lihaksia.

terveys
Uimari liukuu altaassa
Rintauinnissa pää johtaa uintia. Kilpauintia harrastanut Anne Lång näyttää mallisuorituksensa. Video: Julia Sieppi / Yle

Hengitystekniikka on oleellinen rintauinnissa, mutta monelta uimarilta jää hengitystekniikka käyttämättä.

– Monella uimarilla hengitystekniikka ontuu eli niskan ja hartioiden seutu jännittyy, pää on veden pinnan yläpuolella, pää on korkealla. Se on vähän tällainen Joutsenlampi-balettiesitys. Silloin myös jalat putoavat alas ja uinti ei ole taloudellista, kertoo uimaopettaja Satu Pyykkönen Kajaanin vesiliikuntakeskuksesta.

Uinti on helpompaa, kun pää on veden pinnan suuntaisesti, jolloin jalatkin nousevat veden pinnan tuntumaan. Uimaopettaja Satu Pyykkösen mukaan rintauintia uidaan yleisemmin kuin vapaauintia eli kroolausta, mutta rintauinti on hänen mielestään teknisesti vaikeampaa, vaikka vapaauinti vaatiikin harrastuneisuutta ja uintikuntoa.

Uidessa kannattaa kiinnittää huomiota näihin asioihin:

Monella uimarilla hengitystekniikka ontuu eli niskan ja hartioiden seutu jännittyy, pää on veden pinnan yläpuolella, pää on korkealla.

Satu Pyykkönen

1. Vedon aikana kädet tekevät rintakehän edessä ympyrän eli ikään kuin leipovat pitsan, suu haukkaa happea veden pinnalla.

2. Käsien pyöreän liikkeen aikana jalat menevät W-asentoon, kantapäät menevät lähelle pakaroita, nilkat ovat koukussa.

3. Potku suuntautuu taakse, jalat painetaan yhteen, nilkat suoristuvat potkun lopussa.

4. Potkun aikana kädet ikään kuin leikkaavat ympyrän keskeltä kahtia.

5. Uloshengitys tulee liu'un aikana, pää on veden pinnan alapuolella.

Muista normaali hengitys

Pää pitäisi laittaa rohkeasti veteen, mutta monella on se jäänyt tekemättä jo lapsena.

– Silloin hengitystekniikan harjoittelukin on jäänyt toteutumatta uinnista, sanoo Pyykkönen.

Jos emme hengitä normaalia hengitystä, emme myöskään jaksa uida.

Satu Pyykkönen

Uintikunto tukahdutetaan usein sillä, että ei muisteta hengittää tai hengitetään liikaa.

– Uidessa keuhkojen kuormituksen pitää olla normaalia. Jos uinti on normaali, myös hengitys on normaali. Silloin ei ylihengitetä eikä puhalleta yli, eikä pidätetä hengitystä eli hiilidioksiditasoa ei nosteta. Jos emme hengitä normaalia hengitystä, emme myöskään jaksa uida.

Kesällä uidaan paljon luonnonvesissä, pitäisikö sielläkin uida pää veden pinnan alla?

– Jos tarkenee, jos pintavedet on niin lämpimät, että pystyy ottamaan hengitystekniikan käyttöön, niin toki. Snorkkelit ja maski uintiveteen mukaan, niin niska-hartiaseutu ei jännity. Toki vesijuoksukin on ihan omiaan. Siinä voi rintauinnin käsiä käyttää hyödyksi ja ottaa vesijuoksuvyön avovesiuintiin mukaan. Se on pieni lisä tähän uintimaailmaan, vinkkaa Satu Pyykkönen.