1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Ulkomaat

Joukkomurha vai epidemia? Muinaisen Ateenan lapsivainajien arvoitus ratkesi

450 lapsivainajaa runsaan 2 100 vuoden takaisessa kaivossa kummastuttivat tutkijoita pitkään, mutta nykyajan keinoilla lasten kohtaloon on saatu valoa.

Kuva: Louisa Gouliamaki / EPA

Pohjoisamerikkalaiset tutkijat ovat ratkaisseet arvoituksen, johon 1930-luvun keinoilla ei saatu vastausta. Tuolloin löydettiin Ateenasta muinaisella torilla sijainneesta kaivosta 450 lapsen, yhden aikuisen ja 150 koiran luurangot.

Noin kolmanneksen kuolinsyy oli aivokalvontulehdus.

Silloiset tutkijat epäilivät, että vainajat olivat joukkomurhan tai tautiepidemian uhreja, mutta vasta nyt on kyetty todella selvittämään, mikä koitui elämänsä hädin tuskin aloittaneiden lasten kohtaloksi vuosina 165–150 ennen ajanlaskumme alkua.

Ateenassa arvoitusta on ratkottu pari vuosikymmentä kanadalaisten ja yhdysvaltalaisten korkeakoulujen yhteisen Kreikka-instituutin ASCSA:n suojissa. Nyt biologi-antropologi Maria Liston (siirryt toiseen palveluun) ja arkeologi Susan Rostoff ovat valmiit vahvistamaan, että yhtä lukuun ottamatta lapset kuolivat luonnollisista syistä ja eri aikoina. Yhden puolitoistavuotiaan pienokaisen luurangossa on merkkejä toistuneista rajuista pahoinpitelyistä.

Kolmannes lapsista syntyi keskosina, ja vain kolme eli yli viikon ikäiseksi. Kalloja tutkiessaan Liston totesi, että noin kolmanneksen kuolinsyy oli aivokalvontulehdus. Hän arvelee, että vastasyntyneiden napanuorat oli leikattu likaisella välineellä. Myös ripulin aiheuttama kuivuminen lienee vienyt hengen monelta kaivon vauvavainajalta, vaikka luurangosta merkkejä ei voi löytää.

Vasta nimi teki ihmisen

Vaikka pikkulasten kuolema ei ollut muinaisessa maailmassa harvinainen tapaus, arkeologit löytävät harvoin heidän jäännöksiään. Vauvoja ei nimittäin yleensä saateltu arvokkaasti hautaan. Useimpien ruumiit vain kuopattiin lattian alle tai vietiin kaatopaikalle.

Hylkäyksen syynä saattoi olla vauvan syntyminen vammaisena.

Liston arvelee, että kaivo oli muutaman kätilön tiedossa sopivana paikkana ruumiiden hävittämiseksi. Kaupungin alueelle hautaaminen oli kiellettyä, mutta käyttämätön kaivo oli sopivasti salainen: umpikujan päässä torin lähellä se oli helpossa paikassa mutta poissa näkyviltä.

Tuohon aikaan niin Kreikassa kuin Roomassa lapsi oli yhteiskunnan jäsen eli kunnolla olemassa vasta, kun hänelle oli annettu nimi. Seremonia järjestettiin viikon tai puolentoista päästä syntymästä – vasta sitten, kun perheenpää oli ratkaissut, pidettäisiinkö lapsi vai hylättäisiinkö se.

Hylkäyksen syynä saattoi olla vauvan syntyminen vammaisena, perheen suuruus tai se, että äiti ei ollut naimisissa. Julkiselle paikalle jätetyn lapsen ainoa toivo oli, että joku otti hänet hoiviinsa. Siten saattoi henki säilyä, mutta kohtalona oli usein orjuus.

Koirat uhrattiin

Toinen kaivon arvoituksista olivat koirat. Eläintutkimukseen erikoistunut arkeologi Lynn Snyder arvelee, että ne oli uhrattu. Linnut ja lampaat olivat tuohon aikaan tavallisimpia uhrieläimiä, mutta koiriakin tiedetään uhratun.

Luihin imeytynyt kupari toimi säilöntäaineena.

Ne olivat puhdistusuhreja, koska lapset olivat aikalaisten mielestä kuolleet epäpuhtaina, Snyder uskoo. Luurangoissa ei näy väkivaltaisen kuoleman merkkejä. Snyder arvelee, että koirat ehkä tukahdutettiin.

Selvittämättä on edelleen ainoan aikuisen vainajan arvoitus. Luurangon perusteella tiedetään, että hän oli fyysisesti vammainen.

Luiden säilyminen yli kaksi tuhatta vuotta selittyy ympäristöllä: alueella oli ollut paljon metallipajoja, ja kaivosta löytyi pronssijätettä. Sen sisältämä kupari tappaa bakteereja; luihin imeytyneenä se toimi säilöntäaineena, Liston selittää.

Tutkimus julkaistaan ASCSA:n Hesperia (siirryt toiseen palveluun)-tiedelehdessä. Etukäteen tuloksista kertoo muun muassa Newsweek (siirryt toiseen palveluun) lehti.