Näkökulma: Siviilipalvelusmiesten motiivit hämmästyttävät

Siviilipalvelukseen hakeutuessaan nuori mies joutuu vakuuttamaan, että vakaumus estää häntä suorittamasta asepalvelusta. Toimittaja Antti Laakso hämmästee uuden tutkimuksen tuloksia, joiden mukaan vakaumuksella ei olekaan merkitystä suurimmalle osalle siviilipalvelusmiehistä.

Kotimaa
Antti Laakso
Antti LaaksoYle

Kävin armeijan2000-luvun alkupuolella. Tuolloin yleinen asenne varusmiesten keskuudessa oli, että siviilipalvelusmiehet ovat laiskimuksia, joilla ei ole selkärankaa käydä kunnon miesten koulua.

Yritin nuorena idealistina pitää sivareiden puolia, sillä itsekin olin harkinnut siviilipalvelusta. Jäin vähemmistöön yrittäessäni vakuuttaa palveluskumppaneitani siviilipalvelusmiesten motivaatiosta: täytyyhän heillä lainkin mukaan olla vakaumus, joka estää asepalveluksen, ja vakaumusta on kunnioitettava.

Siviilipalvelukseen pääsee nykyään ilman erityistä vakaumuksen tutkintaa, jossa vielä 80-luvulla tentattiin sivariksi hakeutuvan aatteellisia näkemyksiä. Hakemuksessa on kuitenkin vakuutettava, että vakaumus estää normaalin asepalveluksen suorittamisen.

Työ- ja elinkeinoministeriön maanantaina julkaisema tutkimus kertoo, että suurin osa siviilipalvelusmiehistä ei ole kuitenkaan hakeutunut sivariksi vakaumuksellisista syistä. Selvä vähemmistö velvollisista arvioi sivari-valintansa syyksi vakaumuksen.

Merkittävämpiä perusteluja sivareilla olivat käytännölliset syyt. Muun muassa kotona nukkumisen mahdollisuus ja normaali työaika nousivat vahvasti esille. Kukapa sitä nyt haluaisi herätä keskellä yötä kipinävuoroon tai päivystää kasarmilla, kun voi nukkua omassa sängyssä.

Sen sijaan aseiden käsittely ei olisi siviilipalvelusmiehistä ollut kovin suuri ongelma. Alle viidesosa tutkituista siviilipalvelusmiehistä kertoi tämän olevan merkittävä syy asepalveluksesta kieltäytymiselle.

*En ole armeijan tai aseiden *suuri ihailija ja ymmärrän täysin niitä nuoria miehiä, jotka haluavat vakaumukseensa perustuen suorittaa siviilipalveluksen. Sen sijaan en ymmärrä sitä, että armeijaa vältellään mukavuussyistä: niitähän monen siviilipalvelusmiehen perusteet tuntuvat olevan.

*Kun siviilipalvelus tuntuu *nykyään olevan suurelle osalle sen suorittavista vakaumukseen perustumaton valinta, tulee mieleen, että lain kirjain ja vaatimus vakaumuksesta alkaa olla vanhentunut. Siviilipalvelukseen hakeutujilta voisi reilusti poistaa tuon vaatimuksen – eipä enää tarvitsisi valehdella kutsunnoissa.

Toinen vaihtoehto olisi koko siviilipalveluksen lopettaminen. Aseeton palvelus varuskunnassa sopisi varmasti suurimmalle osalle aidon vakaumuksen takia aseista kieltäytyvistä.

Samalla voitaisiin pohtia, miten asevelvollisuudenkin osalta viimein saatettaisiin voimaan sukupuolten tasa-arvo. Palkkatasa-arvoon pyrkimisen aikakaudella käydään kovin vähän keskustelua siitä, että puolet ikäluokasta välttää varusmiespalveluksen yhden kromosomin perusteella.