Aurajokeen pudonneet ihmiset työllistävät pelastuslaitosta Turussa – "pelastusrenkaita pitäisi olla tiheämmin"

Kun pelastuslaitos saa hälytyksen veden varaan joutuneesta ihmisestä, lähtee paikalle helposti kymmenenkin miestä. Suurin osa Aurajokeen pudonneista joutuu sinne tahallaan.

joet
Tuomiokirkko ja tuomiokirkkosilta
Paula Koskinen / Yle

Pelastuslaitos kaipaa lisää pelastusrenkaita ja muita pelastusvälineitä Aurajoen rannoille. Jokeen tahallaan hyppivät tai vahingossa putoavat ihmiset työllistävät viranomaisia runsaasti ja vievät resursseja muilta tehtäviltä.

Varsinais-Suomen pelastuslaitos noukkii Aurajoesta joka vuosi kymmeniä ihmisiä. Suurin osa heistä on joutunut jokeen tahallaan.

– He voivat hypätä sinne hetken mielijohteesta tai huomiohakuisesti. Lisäksi on ihmisiä, jotka hyppäävät jokeen itsetuhoisuusaikeissa, palomestari Olli Suominen Varsinais-Suomen pelastuslaitokselta kertoo.

Kolmas ryhmä jokeen pudonneista ovat he, jotka joutuvat jokeen vahingossa.

– He oleskelevat rannalla, nauttivat ehkä vähän kesäjuomaa, horjahtavat ja putoavat jokeen, Suominen sanoo.

Pelastustoimiin lähtee jopa yli kymmenen ihmistä

Joka kerta, kun pelastuslaitos saa hälytyksen jokeen pudonneesta ihmisestä, paikalle lähtevien apujoukkojen määrä voi nousta helposti yli kymmeneen.

– Meiltä lähtee vähintään 7–8 miestä. Lisäksi paikalle lähtee ensihoidon yksikkö ja vieläpoliisipartio, Suominen listaa.

Iso osa tehtävistä on hetken mielijohteesta jokeen hypänneiden pelastamisia, eikä siellä välttämättä ole välitöntä avuntarvetta.

Olli Suominen

Tämä henkilömäärä on tietysti poissa muusta toiminnasta. Jos päällekkäin tulee toinen tehtävä, sinne lähtevät yksiköt kauempaa.

– Ei sillä tietenkään silloin ole merkitystä, jos joesta pelastaminen on todellinen tehtävä. Ongelma on se, että iso osa tehtävistä on hetken mielijohteesta jokeen hypänneiden pelastamisia, eikä siellä välttämättä ole välitöntä avuntarvetta.

Aurajoki ei ole uintipaikka

Suurin osa Aurajokeen joutuneista päätyy jokeen keskusta-alueella. Joen rannoilla on Turun kaupungin vastuulla olevia pelastusrenkaita, yhteensä arviolta 60–70 kappaletta.

Kiinteistöliikelaitoksen ylläpitopäällikkö Mari Helin kertoo, että pelastusrenkaita on tiheimmillään noin viidenkymmenen metrin välein. Keskusta-alueella välit eivät hänen mukaansa ole missään kohdin pidempiä kuin 200 metriä.

Palomestari Olli Suomisen mielestä pelastusrenkaita on liian vähän ja paikoitellen liian harvassa. Hän toivoo kaupungilta apua ongelmaan.

– Aurajoen rannoille pitäisi rakentaa helppoja ylösnousupaikkoja ja joen rannalle hankkia riittävästi pelastusvälineitä. Pelastusrenkaita pitäisi olla tiheämmin, niin, että niitä hakemaan ei olisi kovin pitkä matka. Joka kohdassa, jossa jokirannassa ollaan, pitäisi olla havaittavissa pelastusväline.

Kaikkein parasta olisi tietenkin saada ihmiset käyttäytymään sillä tavalla, että jokeen ei hypätä tahallisesti.

Olli Suominen

Erilaisten ketjujen ja pelastusvälineiden avulla jokeen joutunut henkilö voisi pysytellä rannan tuntumassa, josta hänet voitaisiin pelastaa. Pelastusvälineiden avulla jokeen pudonneet olisi myös helpompi pelastaa ulkopuolisten henkilöiden voimin.

– Kaikkein parasta olisi tietenkin saada ihmiset käyttäytymään sillä tavalla, että jokeen ei hypätä tahallisesti.

– Aurajokeen hyppiminen on äärettömän turvatonta ja vaarallista hommaa. Ei lähdetä virkistäytymään Aurajokeen missään tapauksessa. Ei uimaan, hyppimään vedon takia tai muutenkaan. Ihastellaan Aurajokea täältä rannalta, Suominen kehottaa.

Turun kaupungin Kiinteistöliikelaitoksen ylläpitopäällikkö Mari Helin pitää Suomisen ehdotusta hyvänä.

– Ei ollenkaan huono idea. Meidän täytyy tehdä yhteistyötä pelastuslaitoksen kanssa ja katsoa, mitkä olisivat sopivat paikat pelastusrenkaille. Me jatkamme yhteistyötä, Helin sanoo.